Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Inspiroiva IKEA

Kirjoitettu 31.08.16
Esseen kirjoittaja: Claudia Kalin
Kirjapisteet: 3
Kirja: IKEA tarina
Kirjan kirjoittaja: Bertil Torekull
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Moni saattaa pohtia miksi Ikeasta on tullut sellainen menestys kuin se nyt on. Tästä kirjasta saattaa löytyä vastaus ainakin osittain.
Itselläni ei ole mitään intohimoista suhdetta Ikeaan. Toki olen siellä käynyt ja niitä huonekaluja kasannutkin, mutta omistan vain yhden Ikean huonekalun. Arvostan Ikeaa yrityksenä, eikä minulla ole siitä oikein huonoja kokemuksia. Ehkä myöhemmässä elämänvaiheessa Ikeassa kunnolla shoppailu voi olla ajankohtaisempaa ja silloin minulla ei ole mitään sitä vastaan. Olen aika pihi ihminen, joten hyvä hinta-laatusuhde miellyttää aina.

Hinnastaan Ikea kuuluisa onkin. Lähes kaikilla on tuotteisiin varaa, ja tuotteet ovat myös perussiistejä ja simppeleitä. Tietenkään laatu ei ole samaa kuin vaikka joissain massiivipuisissa laatuhuonekaluissa, mutta aivan kelpoja ne kuitenkin ovat. Ehkä siinä on yksi Ikean jujuista, että he ovat kaikkien ulottuvilla, joten ostajakunta on laajaa ja volyymit suuria. Ja oikeastaan ei se laatukaan niin kamalaa ole. Itseä aina ärsyttää sanonta, että köyhällä ei ole vara ostaa halpaa. Itse ainakin teen niin ja harvemmin olen joutunut pettymään. Ikeankin tuotteet ovat ihan laadukkaita siihen nähden mistä materiaalista ne on tehty.

 

Ikean kohdalla tulee myös taas vaihteeksi mietittyä, miksi ruotsalaiset menestyvät ja me emme niinkään. Minua on aina vaivannut vähän tällainen naapurikateus. Mutta koen, että ruotsalaiset ovat jotenkin avoimempia ja he uskaltavat uskoa itseensä. Ingvariltakin on vaadittu paljon rohkeutta hänen kehittäessään Ikeaa ja kasvattaessaan koko ajan volyymiä. Miksi vain harvalta suomalaiselta löytyy tällaista munaa? Miksei asioita uskalleta tehdä ja ajatella isosti ja olla ylpeitä siitä, mitä tehdään? Tietenkään ei saa ylpistyä liikaa, Ingvarkin on pysynyt nöyränä kaikesta menestyksestä huolimatta. Mutta Suomessa on liikaa se kulttuuri, että omista saavutuksista ja onnistumisista ei saisi pahemmin leveillä. Itsekin olen välillä aivan liian vaatimaton.

Niin tuotteiden nimistä kuin kuuluisista lihapullistakin näkee, että Ikea on myös ylpeä juuristaan, siitä, että ollaan kotoisin Ruotsista. Koko maailma opiskelee vaivihkaa ruotsia, kun lueskelee esitteitä. Tällaistakin brändäystä Suomi ehkä kaipaisi. On sitä kai erilaiset työryhmät tehneetkin hommia asian eteen, mutta harvempi tietää, että esimerkiksi Hay Day tulee Suomesta. En tiedä onko tämä pohtimani dilemma niin syvällä suomalaisessa mentaliteetissa, että sitä on vaikea muuttaa. Nämä vain ovat selkeitä eroja Suomen ja Ruotsin bisneskulttuurin välillä ja näkyy mielestäni menestyksessä. Toisaalta Suomi voisi yrittää löytää oman tien, millainen olisi Suomen reitti menestykseen. Toivon toisaalta myös, että me uudet sukupolvet, joille maailma on täysin globaali, osaisimme ajatella bisneksestäkin erilailla kuin on totuttu.

 

Mitä jokainen yksilönä voi oppia Ingvarilta, on periksiantamattomuus ja päämäärätietoisuus. Ikean tarina kertoo täydellisesti sen, kuinka pienestä kaikki voi lähteä liikkeelle. Takana on huimasti työtä ja uskoa omaan visioon. Ingvarhan päätti jo nuorena, että hänestä tulisi yrittäjä ja hän oli kiinnostunut bisneksestä. Tulee ehkä lähinnä kliseitä mieleen, mutta kun uskoo itseensä ja jaksaa tehdä töitä, on kaikki mahdollista. Eikä kyse ole pelkästä yrittäjyydestä, vaan kaikenlaiset omat haaveet ovat saavutettavissa. Sitä olen Tiimiakatemialla ainakin oppinut, että oikeasti kaikki on itsestä kiinni. Mikä sinänsä on rankkaakin.

Uskon myös, että yksi avain menestykseen on yhteisö ja tukiverkko. Ikealla työporukka on perhe, se on ollut kantava teema koko bisneksen ajan. Ja kukapa ei sellaisessa yhteisössä haluaisi tehdä töitä. Muistaakseni Ikea onkin valittu useamman kerran parhaaksi työpaikaksi. Tuo ajatus tiiviistä yhteisöstä käy aika lailla yksi yhteen Tiimiakatemian ja minunkin ajatusmaailmani kanssa. Ja vaikka työntekijät olisivat ympäri maailmaakin niin he voivat silti olla yhteisö. Se on onneksi mahdollista nykymaailmassa. Kun olimme Etelä-Afrikassa, oli mielenkiintoista keskustella pariskunnan kanssa, joka monta kertaa vuodessa vaihtoi asuinpaikkaa, sillä he pystyivät hoitamaan kaiken työnsä tietokoneen avulla. Kiinnostava ajatus, mutta en toisaalta tiedä onko ihan itseä koskettava skenaario.

 

Miksi Ikea sitten on niin menestynyt? Ainakin yksi iso syy on varmasti se, että Ikea on todella panostanut asiakaskokemukseen. Ikeaan meneminenhän on aina elämys ja oikeastaan koko päivän reissu. Hyvät ja laadukkaat esittelyhuoneet, joista löytyy selkeästi millä tuotenumeroilla yms. löytää tuotteen varastosta. Kulkeminen on selkeää, ruokaa löytyy sekä kaikkea nerokasta oheistilpehööriä, jota en edes tiennyt tarvitsevani. Ikea on siis aika mainio myös luomaan ihmisille tarpeita.

Lisäksi yksi pointti, josta minä innostuin oli se, että Ikea ei ole osakemarkkinoilla! Eiväthän ne nyt täysin pahasta ole, mutta koen, että Ikeankin kohdalla se on auttanut säilyttämään tietynlaisen vapauden. Mielestäni monissa pörssiyrityksissä saatetaan katsoa aika kapeakatseisesti tulevaisuutta ja keskitytään vain tuloksen tekemiseen. Siinä yksittäinen ihminen saattaa unohtua helposti.

Ikean valtteja on myös se, että se on pysynyt muutoksen kelkassa ja muuttanut/lisännyt palvelujaan aina kehityksen myötä. Nettikauppa on hyvä ja toimiva, ja mielenkiintoinen on tämä noutopiste/mini-ikea, joka esimerkiksi Jyväskylästä löytyy. Oleellista on liikkua eteenpäin, ei saa jämähtää vanhoihin tottumuksiin. Ikea voi vaan jatkaa kasvuaan entisestään, sillä potentiaalista asiakaskuntaa löytyy varmasti runsaasti myös esim. kehittyvistä maista.

 

Vaikka kaikki osaset ajatusmaailmasta eivät ehkä menekään ihan yksi yhteen, oli silti innostavaa lukea tätä tarinaa. Olen aina ihaillut kunnianhimoisia ihmisiä, jotka ovat menestyneet omalla alallaan. Ingvar ja Ikea ovat sellainen menestys, jolle nostan hattua. Kiinnostava tarina, käteen itselle jäi ehkä eniten se, että haaveilu kannattaa, mutta sen eteen on oltava valmis tekemään töitä.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!