Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

“Intron Vertti tässä terve, Extro Verttiä tavoittelisin.”

Kirjoitettu 07.12.15
Esseen kirjoittaja: Olli Leikas
Kirjapisteet: 2
Kirja: Introvertit - Työpaikan hiljainen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Linus Jonkman
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ei ole montaakaan hetkeä, kun hädin tuskin tiesin mitään erilaisista persoonallisuustyypeistä. Koskaan aiemmin minua ei juurikaan ole edes kiinnostanut. Nykyään tuntuu joka puolelta popsahtelevan esiin erilaisia ihmisten persoonallisuuksiin liittyviä asioita, joilla halutaan etsiä vastauksia yhteiskunnan muuttuessa jatkuvasti rajulla vauhdilla. Persoonallisuuksien eroavaisuuksiin minut sai jonkin verran heräämään meidän tiimin Teemu, joka on hyvin kiinnostunut kyseisestä genrestä. Koskaan aiemmin minua ei juurikaan ole asia kiinnostanut. Vaikuttaisi siltä, että ei siihen ole kauheasti muutosta tapahtunut.

Let me explain, niin kuin lontooksi sanotaan. Voi varmasti hyvinkin olla, että eri persoonallisuudet vaikuttavat lähtökohtiin, näkökulmiin ja lähestymistapoihin. En kiistä sitä. Mutta se tyyli millä persoonallisuuksien vaikutuksia ja olemuksia tuodaan esiin, esimerkiksi tässä Linus Jonkmanin kirjassa, on että: ”Me nyt satumme olemaan tällaisia ja se on teidän muiden vain hyväksyttävä. Olen persoonaltani tällainen ja siksi toimin tällä tavalla.” Ja kun en minä sitä nyt oikein purematta hyväksy.

Persoonallisuusarviot, kuten mitkä tahansa tilastoanalyysit esimerkiksi myymälän avainluvuista, ovat varmasti mielenkiintoisia ja hyvin suuntaa antavia, mutta silti kaikessa viisaudessaan ne kertovat vain ja ainoastaan menneestä ja maksimissaan nykyhetkestä sillä samalla hetkellä.
Olen aina ollut se kaveri, joka ei välttämättä ole ollut kaikkein lahjakkain, taidoissa on riittänyt työstettävää, ei ole ollut sitä, olisi voinut olla tätä ja jne. Mutta olen aina ollut myös se kaveri, joka on halunnut tehdä töitä ja kuronnut tarvittavat välimatkat umpeen, jos olen tavoitellut jotain itselle saavuttamisen arvoista. Yleensä lopulta onnistunutkin ihan kiitettävästi.

Sama juttu tässä persoonallisuusjutussa: Itselle ei varsinaisesti ole väliä minkä persoonallisuustyypin veikko satun olemaan, koska sillä ei ole mitään väliä niiden tilanteiden kannalta, jotka vaativat minulta tekoja. Silloin hyödynnetään sitä mitä olemassa on, sen hetken resursseja ja taitoja, ja tehdään tilanteesta paras mahdollinen sillä kyseisellä hetkellä. Se, missä eri persoonallisuuksien ymmärtäminen tulee tarpeeseen, on kun tilanteissa on muitakin ihmisiä. Mutta sekään ei loppujen lopuksi vaadi kuin sen ymmärryksen, että ihmiset toimivat eri tavoin, eri ihmisillä on eri vahvuudet ja ne vahvuudet selviävät kyllä jos osaa esittää oikeat kysymykset oikeaan aikaan. Sen jälkeen kyse on enää siitä, että osataanko kaikkea hyödyntää.

Voi olla, että esimerkiksi yllä mainitsemani takia Teemunkin oli vaikea luokitella minua johonkin tiettyyn persoonallisuustyyppiin. Päädyttiin karkeasti ottaen siihen, että olen introvertti joka on oppinut ekstrovertiksi. Varmasti pitää hyvin kutinsa ja olen ehdottomasti perusluonteeltani introvertti. Nautin omasta rauhasta ja siitä että on tilaa hengittää. Jatkuva sosiaalisuus on todella epämiellyttävää ja erittäin kuluttavaa. Mutta toisaalta osaan tarpeen tullen heittäytyä ja antaa itsestäni paljonkin ulospäin. Esimerkiksi isot väkijoukot (+25-30:kin ihmistä alkaa olla jo paljon) ahdistavat jo pelkkänä ajatuksena, mutta minulle ei tuota vaikeuksia laittaa itseäni epämukaviin tilanteisiin, jos koen että se vie kohti haluttua lopputulosta. Minulla on tarpeeksi karismaa, verbaalista lahjakkuutta ja esiintymistaitoja, että pystyn tekemään vaikutuksen ihmisiin tarvittaessa.

Tässä vaiheessa, kun alan jo vetämään tekstiä hieman yhteen ja kohti loppusanoja, niin haluan sanoa, että arvostan esimerkiksi äärimmäisen paljon Teemun asiantuntijuutta ihmistuntemuksen ja muun ko. genren saralla. Se, että itselle nämä asiat eivät herätä huomiota enempää kuin yleissivistyksellisellä tasolla ei tarkoita sitä, etteivätkö tällaiset määrittelyt olisi hyödyllisiä. Lähinnä ajatukseni kiinnittyy siihen, kun on lukenut opuksen nimeltä Introvertit-Työpaikan hiljainen vallankumous ja muutenkin tämän alan jutut on nyt pop, että toivottavasti näille osataan antaa oikeanlainen painoarvo. Joka on mielestäni “ei liikaa.”

Nämä ovat todella hyödyllisiä juttuja yleismaailmallisen ihmisymmärryksen sekä henkilökohtaisen reflektoinnin ja kehittymisen työkaluina, mutta niiden tarjoamaan peittoon ei saa kääriytyä. Loppujen lopuksi ne ovat vain analyyseja menneestä ja henkilökohtaisesti haluaisin mieluummin oppia elämään tätä hetkeä.

 

Olli Leikas

+358 44 5222673

olli@driimi.fi

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!