Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Introvertit

Kirjoitettu 09.05.21
Esseen kirjoittaja: Tiia Kolehmainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Introvertit, työpaikan hiljainen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Linus Jonkman
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Keskeinen psykologinen kysymys, Saatko energiaa siitä, että seurustelet ihmisten kanssa vai siitä, että saat mietiskellä yksin rauhassa?

Kuulin tästä kirjasta suosituksia, joten siksi kirja päätyi kuunteluun. Koen olevani itse ambivertti (eli ei introvertti muttei ekstroverttikään) tapaus mutta kenties kallistun enemmän introversion suuntaan. Kirja oli hauska kuuntelukokemus, kun lenkillä ollessa alkoi vaan nauramaan jutuille, koska ne olivat niin samaistuttavia tilanteita!

Koen siis, että itsestäni löytyy kumpiakin piirteitä, riippuen hyvin paljon seurasta, kumpi puoli on enemmän esillä. Introverteilla sanotaan olevan muutama mutta syvällinen ystävyyssuhde, kun taas ekstrovertillä paljon kavereita. Minulla on kumpaakin, on muutama, kenen kanssa voin puhua kaikesta ja sitten hyviä kavereita, mutta täysin uusiin ihmisiin tutustuminen ottaa aina itseltä oman aikansa. Lisäksi introvertein piirre itsessäni on ajoissa oleminen. Olen jo pienestä pitäen ollut sellainen joka on joka paikassa mieluummin 10 min etuajassa kuin myöhässä ja sen takia en tykkää, jos joku myöhästyy sovitusta jutusta.

Kun mietin itseäni porukassa, en usein ole se äänekkäin persoona. Tykkään enemmin kuunnella ihmisiä ja pohtia vastauksia jonkin verran, ennen kuin annan mielipiteeni johonkin. Tämä on kirjan mukaan hyvin tyypillistä introverteille. Introvertti ihminen voimaantuu saadessaan ajatella kaikessa rauhassa. Tilassa saa toki olla muita, mutta siihen ei saa liittyä sosiaalista kanssa käymistä. Kun introvertti seurustelee ihmisten kanssa ja väkeä on paljon, hän väsyy. Mitä tyhjemmät akut ovat, sitä ärtyneempi, levottomampi ja hankalampi hän on. Keskustelu pienemmissä ryhmissä, jossa on enemmän tilaa, ei ole niin uuvuttavaa. Tämän piirteen huomaan itsessäni tosi hyvin ja olen sen monen monta kertaa sanonut myös tiimiläisille ääneen. Treeneissä minun on välillä vaikea tuoda itseäni ilmi koko porukan edessä (tässä toki kehitytty!) mutta kun jakaudutaan pienempiin porukoihin, on paljon helpompi keskustella asioista.

Introvertille tyypillisiä tunnuspiirteitä ovat mm:

  • ystävyyssuhteita on vähän mutta ne ovat syvällisiä
  • keskipisteeksi joutuminen tuntuu kiusalliselta
  • uusiin ihmisiin tutustuminen uuvuttaa
  • Ovat täsmällisiä ja usein etuajassa

Verrattuna ekstovertille tyypillisiin piirteisiin:

  • Haluaa olla juhlien keskipisteenä
  • Uteliaisuus uusia ihmisiä kohtaan
  • Kyky työskennellä keskittyneesti melun ympäröimänä

Meidän Gravin tiimistä löytyy kumpaakin edustettuna ja myös siltä väliltä. Olemme kuitenkin saaneet tiimin toiminaan erittäin hyvin keskenään ja sehän näkyy myös liiketoiminnan kasvussa. Koska koen, etten kuulu täysin kumpaankaan ääripäähän, uskallan haastaa itseäni erilaisiin kokeiluihin. Siinä missä ekstrovertti ottaa ja tekee, niin itse suunnittelen melko tarkkaan ennen kuin ryhtyy tekemään. Se mikä oli myös kirjassa mainittu, minkä tunnistan itsestäni on, että lähetän paljon mieluummin sähköposteja/viestejä kuin soitan jollekin. Näin ainakin tiedän, etten keskeytä ketään, että hän vastaa heti kun saa omat asiansa hoidettua. Myöskään minun ei tarvitse jännittää vastaako hän heti tai mitä jos sekoan sanoissani. Tästä varmaan johtuu myös se, että osaan usein kirjoittaa suht hyvin kun taas suullinen selitys voi olla vaikeasti tulkittavissa.

 

Introverteille on myös tyypillistä miettiä paljon asioita oman pään sisällä, ennen kuin sanoo niitä ääneen. Myös sekin, ettei ajatuksen kulustakaan kerro etukäteen mitään. Ja kun hän vihdoin saa sanottua ajatuksensa ääneen, se voi tulla monille yllätyksenä, jopa järkytyksenä, että kukaan ei ollut osannut edes ajatella mistä ajatus tulee.

Itselläni on tästä hyvä esimerkki vajaan vuoden takaa, kun pohdin itsekseni jonkin aikaa, että onko akatemia itselle se oikea paikka, koska oli tosi hukassa sen kanssa mitä haluaa tehdä. Kävin juttelemassa oponkin kanssa mahdollisesta vaihdosta, vieläkö se oli mahdollista. Aloin myös hiljalleen jännittämään sitä, kuinka tuon tämän tiimille esiin vaikka olinkin melko varma, että jään akatemialle. Ja kun vihdoin toin asian ilmi, kaikki olivat hämmentyneitä, että miksi ihmeessä. Se oli myös itselleni jollain tapaa hetki, joka kolautti jotain tuolla sisimmässä, että vaikka hetkellisesti on vaikeaa, niin sen takia on se tiimi siinä tukena. (itsellä korona vuosi aiheutti jo tarpeeksi haasteita) Mutta olen todella iloinen siitä, että nuo ajatukset toi julki ja niistä keskusteltiin, sillä se oli itselle iso paikka silloin. Nyt en vaihtaisi hetkeäkään pois ja olen ylittänyt itse itseni jo monta kertaa! Lisäksi haluan myös tuoda ilmi tämän, että on ihan okei miettiä näitä ajatuksia, mutta kannattaa puhua niistä avoimesti ennen päätöksen tekoa.

Vaikka mietitään Tiimiakatemiaa, se vaikuttaa äkkiseltään sellaiselta paikalta, joka on täynnä ekstroverttejä tekijöitä, mutta kyllä siellä ihan yhtälailla hiljaisia introverttejakin. Molempia tarvitaan ja ne täydentävät toisiaan sopivassa suhteessa. Ekstrovertit, jotka tykkäävät verkostoitua jokaisen kanssa, joita ei jännitä esiintyminen ja saavat energiaa toisista, tarvitsevat vastapainoksi niitä, joka jaksaa kuunnella ja keskittyä, suunnittelevat tarkkaan hommia ja syventää jo olemassa olevia suhteita entisestään.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!