Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

It’s not how good you are, it’s how good you want to be

Kirjoitettu 17.03.15
Esseen kirjoittaja: Mikko Tammilehto
Kirjapisteet: 1
Kirja: It's not how good you are, it's how good you want to be
Kirjan kirjoittaja: Paul Arden
Kategoriat: 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 2.1. Verkostot ja sosiaalinen pääoma, 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 6.1. Asiakkuuden työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Parhaat pelaajat ovat rohkeita. Kirjan nimenkin mukaan sillä ei ole niinkään väliä kuinka hyvä olet, mutta se ratkaisee kuinka hyvä haluat jossain olla. Päättäväisyys on siis avain tähän.

Päättäväisyys on vain yksi sana, mutta se kietoo sisällensä paljon muutakin.

Päättäväiset yksilöt, jotka haluavat menestyä omalla alallaan ja olla parhaita siinä mitä tekevät, omaavat tietysti raudanlujan tahdon ja asenteen päästäkseen tavoitteisiinsa. Toinen asia on se, että he eivät välitä siitä jos joku toinen on heitä parempi. He saattavat vertailla itseään muihin, mutta tietävät, ettei sillä loppujen lopuksi ole merkitystä sillä he aikovat olla jokin päivä parempia. Parhaaksi haluavat yksilöt menevät jatkuvasti omien taitojensa ja potentiaalinsa ylärajoilla, sillä se on se mitä parhaaksi tuleminen vaatii. He ovat avaramielisiä ainakin niille asioille joista on heille hyötyä. Niille asioille, jotka ajavat heitä kohti tavoitteitaan.

Ihminen oppii parhaiten silloin kun motivaatio ja mielekkyys ovat kohdallaan. Pakon kautta voi myös oppia, mutta tällöin saa väärän kuvan oppimisesta eikä motivaation palauttaminen tämän sanan yhteyteen ole enää kovin helppoa.

Mutta parhaat yksilöt oppivat koko ajan. Jos he eivät ole tarpeeksi hyviä kilpailijoidensa kanssa, he haluavat olla. Silloin motivaatio on huipussaan, sillä motivaatio ja tahto ovat vahvasti yhteydessä keskenään. Jos he eivät osaa, he oppivat. Ja kuten sanottu, he menevät taitojensa ylärajoilla jatkuvasti. He eivät pelkää ottaa haasteita vastaan, sillä ne ovat parhaita opin paikkoja.

Haasteissa he eivät välitä siitä, riittääkö heidän nykyinen osaaminen tehtävän vaatimustasoon. He haluavat silti vain kokeilla. He eivät lupaa liikoja, mutta tavoittelevat ylitoimittamista. Asiakas on tyytyväinen ylitoimittamiseen.

Tästä aiheesta tulee mieleeni mielenkiintoinen käyty keskustelu Rohkeat Tekijät 2014 -ohjelman lopussa kun ajoimme autolla Espoosta Jyväskylään

Puhuimme valo- ja videokuvaamisesta. Puhuimme siitä, kuinka paljon tälläkin alalla panostetaan laitteisiin ja niiden laatuun aivan aloittelijoidenkin toimesta. ”Jos haluaa videokuvata, pitää siihen olla kunnon laitteet.” Laitteet tietysti maksavat, eikä sinulla ole rahaa ostaa niitä. Et myöskään ole varma, että saatko kalliit laitteet maksamaan itsensä takaisin, sillä et ehkä ole tarpeeksi hyvä kuvaamaan kalliilla laitteilla.

Mitä tapahtuu samaan aikaan toisaalla?

Innostunut ja määrätietoinen yksilö haluaa videokuvaajaksi. Hän huomaa saman asian; hänellä ei ole rahaa. ”Eipä tuon pitäisi mikään ongelma olla, haluan silti kuvata” – hän ajattelee. Hän soittaa parille ystävällensä, joilla on joskus nähnyt järjestelmäkameran kädessä ja kysyy, jos he vieläkin omistaisivat kyseisen laitteen. Pari kaveria ovat myyneet kameransa pois netissä, mutta viimein kaukainen päiväkotiystävä sanoo että häneltä tälläinen laite löytyy. ”Saanko lainata?” – kysyy innostunut yksilö. Vastaus on myöntävä.

Hän harjoittelee hieman netistä löytämien vinkkien kanssa kameran käyttöä sekä erilaisia kuvaustekniikoita. Hän ehkä jopa kuvaa pienen promopätkän, jolla voi paremmin saada palvelua kaupaksi eri paikkoihin. Hän tietää, että hänen toinen ystävänsä on parempi videokuvaamisessa ja myy samanlaisia palveluita. Kilpailu ei ole kuitenkaan este, sillä esteitä on voitettava päästäkseen tavoitteeseensa. Hänen lainaamansa kamera ei ole läheskään yhtä tuliterä kuin toisen ystävänsä, kamera on oikeastaan viime vuosikymmenen puolelta. ”Sillä saa silti tarpeeksi hyvän videon kuvattua.”

Hän saa pilottiprojektin ja pääsee kerrankin tekemään asiakkaalle oikeasti, vaikka ei saakaan siitä heti parasta palkkaa. Hän tietää että tämä on näytön paikka. Hän kuvaa videopätkän ja editoi sen. Hän ei osannut kaikkea asiakkaan vaatimaa täysin toimeksiannon saadessaan, mutta hän käyttää tekemisen ohessa aikaa opetteluun. ”Tekemällä oppii”. Kovan työn ja unettoman yön jälkeen hän on saanut tuotoksen valmiiksi ja on valmis esittelemään sen asiakkaalle. Asiakas on tyytyväinen. Hän ei osannut odottaa näin laadukasta tuotosta uskoen, että toimittaja oli vielä opetteluvaiheessa ja tämä oli vain pilottiprojekti. Asiakas haluaa ostaa uudelleen ja on tyytyväisyytensä ansiosta valmis suosittelemaan palvelua myös omalle verkostolleen.

Hänen toinen ystävänsä ihmettelee, miten tuollaisilla vehkeillä voi kuvata asiakkaalle yhtään mitään, katsoen samalla omaa kallista ja uutta kameraansa. Vastaus löytyy pohjimmiltaan asenteiden erosta ja motivaatiosta. Toinen haluaa, täten hän myös uskaltaa. Toinen ei uskalla, jolloin herää kysymys; haluaako hän ihan oikeasti tätä?

Parhaat tekijät tekevät kaikkensa tavoitteensa eteen. Joskus se tarkoittaa myös sitä, että säännöt eivät ole tarpeeksi joustavat parhaaksi pääsyssä. Silloin he tekevät omat sääntönsä ja oikeuttavat toimintansa joillain muilla tavoin.

Mielestäni säännöt täytyy pitää aina takaraivossa, mutta pitää myös tarkkailla ketä nämä samaiset säännöt hyödyttävät. Täytyy tutkia, ovatko säännöt kaikille samat ihan oikeasti. Kuka ne on laatinut tai keksinyt? Miksi?

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!