Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

It’s war baby

Kirjoitettu 28.02.21
Esseen kirjoittaja: Elisa Sihvonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: The War of Art
Kirjan kirjoittaja: Steven Pressfield
Kategoriat: 7.1. Luovan ajattelun työkalut, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

The WAR of ART –

break Through the Blocks and Win Your Inner Creative Battles

By Steven Pressfield

 

“Don’t hold back!
‘Cuz you woke up in the mornin’ with initiative to move
So I’ll make it harder
Don’t hold back!
‘Cuz you think about it, so many people do,
Be cool, man, look smarter
Don’t hold back!
And you shouldn’t even care about those losers in the air
And the crooked stares
Don’t hold back!
‘Cuz there’s a party over here, so you might as well be here
Where the people care
Don’t hold back!”

By The Chemical Brothers – Galvanize

 

Mikä pitää meistä kiinni? Ei anna meidän tehdä sitä mitä eniten haluaisimme? Se, minkä takia koemme olevamme elossa. Sen takia, minkä vuoksi haluamme elää. Mikä tuo meille iloa ja elämälle tarkoituksen? Kuin Danonin mainoksen pikkunälkä hirviö? It’s called Resistance, baby.

 

 “Resistance cannot be seen, touched, heard, or smelled. But it can be felt. –Resistance seems to come from outside ourselves. We locate it in spouses, jobs, bosses, kids. –Resistance is the enemy within. Resistance aims to kill. Its target is the epicentre of our being: our genius, our soul, the unique and priceless gift we were put on earth to give and no one else has but us. –Resistance is always lying and always full of shit.” – Steven Pressfield

 

Ääni pään sisällä kertoo kuinka et ole tarpeeksi hyvä, mitä oikein ajattelit? Sinustako olisi muka tähän? Tahto, joka mieluummin tekee itsellesi vahingollisia asioita, kuin sitä mitä sinun kuuluisi tehdä. Ääni, joka haluaa, että epäonnistut, kasvot, jotka eivät kestä nöyryytystä ja mieluummin jättävät yrittämättä, koska eivät halua epäonnistua. Mitä muut sitten minusta ajattelisivat? Please love me. Pelko tehdä. Pelko olla esillä. Pelko, että muut voi arvostella. Pelko, että sinut voidaan potkia ulos laumasta.

 

Ready to serve the gods?

 

En ole ollut ammattilainen vielä. En luullutkaan niin, mutta ne vähäisetkin rippeet karsiutuivat kirjaa lukiessani. ”We do not overidentify with our jobs”, jäin kiinni. Identifoidun liikaakin kaikkeen luovaan, mitä teen. Se on yhtä kuin minä. Älkää satuttako minua, rakastakaa minua. Ammattilaiset eivät ota nöyryytystä henkilökohtaisesti. He jatkavat seuraavana päivänä. Muut eivät pysty tuhoamaan heidän sisäistä paloaan saada luoda. You cannot fucking destroy me. Mikään ei voi koskettaa itseä ellei itse anna sen koskettaa. Itseä täytyy suojella. Päättää mitä päästää sisälle ja mitä ei päästä. Tunnista kritiikki. Onko se rakentavaa, mistä voi saada koppia vai haluan tuhota sinun kipinäsi. Miksi meidän sisälle elää halu tuhota toisen hiekkalinna?

Olenko kuitenkin jo matkalla palvelemaan jumalia?

Pysähdynkö kuuntelemaan, kun muusat kuiskaavat korviini?

Luonko tilaisuuksia muusille?

Kyllä. Takapakkeja on tulossa. Se on osa matkaa ja olen valmis taistelemaan resistancia vastaan.

”He has to love being miserable. Because this is war, baby. And war is hell.” – Pressfield

 

We’re not born with unlimited choices

 

Pitkään olen haaveillut ja toivonut kuinka olisin aina unelmoinut olevani lääkäri, insinööri tai koodari. Toivoin haluavani olevan, jotain millä elättäisi itsensä varmasti. Toisi ruokaa pöytään perheelle. Pystyisi huolehtia vanhenevista vanhemmistani. Mutta ei minulla oikeasti ole vaihtoehtoja.

En pysty olla muuta, kuin se mitä olen. Ja voin tehdä vain sen, mitä olin luotu tälle maanpäälle tekemään. Sen kuuluu mennä juuri näin.

Jos yrittäisin valehdelle itselleni ja kuuntelisin pelkoja päässäni, lähtisin opiskelemaan tietotekniikkaa. Itseäni kohtaan tekemä vääryys tappaisi minua sisältä. Tuhoisi sisäisen minäni. Korruptoituisin ja haluaisin tuhota muidenkin valon, muiden upeat hiekkalinnat. Koska en ikinä antanut itseni rakentaa unelmieni hiekkalinnaa.

Tarve luoda usein sekoitetaan tarpeeseen olla menestynyt tai make it big! Se ei ole se juttu.Vaan kunhan saa edes jotenkin puhaltaa henkiin sisäisen itsensä. Tunne siitä, että loit jotain tai teit edes pienesti sitä mitä haluatkin tehdä, on se juttu.

”The self wishes to create, to evolve. The Ego likes things just the way they are. We’re trying to find the self. ” – Pressfield.

Minulla on tehtävä annettuna ja haluan olla minä. Elää omaa totuuttani.

 

Why does it feel like night today?
Something in here’s not right today.
Why am I so uptight today?
Paranoia’s all I got left
 
I don’t know what stressed me first
Or how the pressure was fed
But I know just what it feels like
To have a voice in the back of my head
 
Like a face that I hold inside
A face that awakes when I close my eyes
A face that watches every time I lie
A face that laughs every time I fall
(And watches everything)
 
So I know that when it’s time to sink or swim
That the face inside is here in me
Right underneath my skin
 
It’s like I’m paranoid lookin’ over my back
It’s like a whirlwind inside of my head
It’s like I can’t stop what I’m hearing within
It’s like the face inside is right beneath my skin
 
I know I’ve got a face in me
Points out all my mistakes to me
You’ve got a face on the inside too
Your paranoia’s probably worse
 
I don’t know what set me off first
But I know what I can’t stand
Everybody acts like the fact of the matter
Is I can’t add up to what you can
 
But everybody has a face that they hold inside
A face that awakes when I close my eyes
A face that watches every time they lie
A face that laughs every time they fall
(And watches everything)
 
So you know that when it’s time to sink or swim
That the face inside is watching you too
Right inside your skin
 
It’s like I’m paranoid lookin’ over my back
It’s like a whirlwind inside of my head
It’s like I can’t stop what I’m hearing within
It’s like the face inside is right beneath the skin
 
It’s like I’m paranoid lookin’ over my back
It’s like a whirlwind inside of my head
It’s like I can’t stop what I’m hearing within
It’s like the face inside is right beneath my skin
 
The face inside is right beneath the skin
 
The sun goes down
I feel the light betray me
The sun goes down
I feel the light betray me
 
The sun
(It’s like I’m paranoid lookin’ over my back)
(It’s like a whirlwind inside of my head)
(It’s like I can’t stop what I’m hearing within)
(It’s like the face inside is right beneath the skin)
I feel the light betray me
 
The sun
(It’s like I’m paranoid lookin’ over my back)
(It’s like a whirlwind inside of my head)
(It’s like I can’t stop what I’m hearing within)
(It’s like I can’t stop what I’m hearing within)
I feel the light betray me
(It’s like I can’t stop what I’m hearing within)
The sun
(It’s like the face inside is right beneath my skin)

 

Linkin Park – Papercut

 

Papercut sanoittaa minulle täydellisesti kirjan kuvaamaa resistancia ”vihollista sisälläni”. Äänet päässäni. Minun piti lyhentää sitä tähän sopivaksi, mutta en voinut. Kaikki sanat oli pakko saada laittaa. Tämä on se the WAR of ART, tämä biisi. Oletko valmis olemaan onneton, antamaan kaikkesi?

 

Don’t hold back!

 

Kulutuskulttuuri, sosiaalinen media ja taide

 

”John Lennon once wrote:
Well, you think you’re so clever
And classless and free
But you’re all fucking peasants
As far as I can see”

 

Taiteen pitäisi lähteä aina autenttisena itselle. Mitä sinä haluat luoda? Mitä sinä haluat kertoa? Don’t get it twisted. Älä pyllistele.

Sekoitetaan siihen kuitenkin se, että pitäisi tehdä rahaa. Mitä jengi haluaa? Mistä jengi tykkää, tehdään sitä. Mikä saa eniten tykkäyksiä. Jos nää on mintissä, ni sit on priimaa taidetta. Haemme jatkuvaa ulkopuolista hyväksyntää töillemme. Onko millään muulla edes merkitystä, kunhan muut tykkää? Kunhan jengi ostaa?

Mitä jos se oli sinun tehtäväsi tässä maailmassa luoda juuri tuo piirustus. Rakastat sitä. Mutta, kukaan ei painakaan tykkäys nappulaa, ketään ei kiinnostakaan. Oliko se silloin merkityksetöntä tehdä? Jos ajattelisimme pelkästään näin ei meille olisi esimerkiksi Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä. Ulkopuolisen hyväksynnän jahtaaminen saa kaiken vain pilalle. Nauti siitä mitä teit vaikka muut eivät, istu alas ja tee lisää. Se on sinun tehtäväsi.

 

 

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!