Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Itsepetoksen filosofia

Kirjoitettu 27.01.14
Esseen kirjoittaja: Ville-Veikko Karttunen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Itsepetoksen filosofia
Kirjan kirjoittaja: Juha Räikkä
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen useampaan otteeseen valittanut siitä, että en opi monista kirjoista mitään uutta. Tällä kertaa lähdin sitten etsimään uutuusarvoa Juha Räikän teoksesta Itsepetoksen filosofia.

Kerrataan ihan ensin mitä itsepetos tarkoittaa. Itsepetoshan tarkoittaa sitä, että uskoo johonkin mikä ei todisteiden valoissa pidä paikkaansa. Itsepetosta on esimerkiksi se, että lääkäri ei hyväksy sairastavansa syöpää, vaikka kaikki oireet viittaisivat siihen. Lääkäri uskoo terveyteensä, vaikka todisteet sanovat toista. Sekin, että joku uskoo kuolleen läheisensä olevan vielä hengissä jossain, on itsepetosta. Pörssi ei pyörisi, jos ihmiset eivät pettäisi itseään sijoittaessa rahojaan uskomiinsa yrityksiin.

Kollektiivista itsepetosta on esimerkiksi se, että suomalaiset ovat sisukkainta kansaa maailmassa. Tähän tuskin on mitään todistusaineistoa tukemassa, mutta silti monet uskovat siihen. Siihen uskominen ei tosin ole huono asia, vaan valtion kannalta hyvin positiiviset seuraukset. Antiikin filosofi Platon ilmaisee kirjassaan Valtio, että hallitsijat olisivat oikeutettuja valehtelemaan kansalleen, jotta saataisiin kansaa hyödyttävä kollektiivinen itsepetos aikaana. Itsepetoksesta voi ajan mittaan tulla itse totuus. Esimerkiksi jos päättäjät aikoja sitten halusivat Suomesta maailman rehellisimmän kansan, he alkoivat uskottelemaan sitä meille jo ennen kuin se oli totuus. Silloin kuin kansalainen uskoo edustavansa maailman rehdeintä kansaa, hän myös valehtelee vähemmän. Pikkuhiljaa tämä saattaa johtaa siihen, että olemmekin oikeasti maailman rehellisin kansa.

Samaan itsepetokseen perustuvat myös monet itseapukirjat, kuten esimerkiksi Brian Tracyn menestys ja onnellinen elämä. Varsinaistesta itsepetoksesta en  kuitenkaan muista kirjassa puhuttaneen, mutta nyt ymmärsin sen paremmin. Yksi Tracyn ohjeista oli uskotella itselleen olevansa jo sitä, miksi haluaa kehittiä. Esimerkiksi toistamalla itselleen 21 päivää peräkkäin olevansa onnellinen. Tämän harjoituksen tarkoitus oli saada alitajunta uskomaan, että asia on oikeasti näin ja tehdä siitä itselleen totuus. Prosessi siis lähtee käyntiin isepetoksesta, mutta sen lopputulema on positiivinen. Olen itsekin monesti turvautunut vastaavaan ”positiiviseen” itsepetokseen.

”Negatiiviseen” itsepetokseen olen myös sortunut useasti. Tämän kaltaisessa itsepetoksessa lopputulos on yleensä negatiivinen. Minun kohdallani se on usein ollut esimerkiksi sitä, että joku tyttö tervehtii minua tai lisää kaveriksi Facebookissa. Näiden asioiden valossa näen tytön teot kiinnostumisen merkkeinä, jolloin uskon hänen olevan kiinnostunut minusta. Tämän jälkeen lähden aktiivisesti viestittelemään tytön kanssa, pyytelemään ulos ja loppujen lopuksi hän ilmaisee ettei ole kiinnostunut minusta. Vaikka teoreettinen mahdollisuus sillekin on, että tyttö on oikeasti kiinnostunut minusta, todennäköisyydet eivät kuitenkaan ole puolellani ja sorrun siis itsepetokseen.

Oliko kirjasta mitään käytäntöön vietävää?

Vaikea sanoa, sillä itsepetokseen sortuminen on hyvin luonnollista. Nyt kun ymmärrän edes hieman paremmin minkälaisesta prosessista on kyse, pystyn tarkkailemaan paremmin itsestäni, milloin petän itseäni. Kun huomaan pettäväni itseäni, voin kysyä itseltäni mihinkä tämä johtaa. Jos tunnelin päässä ei ole ollenkaan valoa, on parempi lopettaa ja kohdata todellisuus.

Kollektiivisestä itsepetoksesta rupesin heti miettimään, onko tälle mitään käytäntöä Innomossa. Olisihan se hienoa saada kaikki uskomaan, että olemme TA:n tuloksekkain tiimiyritys, jos se usko saisi meistä oikeasti tehtyä tuloksekkaimman tiimiyrityksen. Haasteena on lähinnä liian fiksut yksilöt tiimissämme, joita on vaikea saada ylipuhuttua uskomaan tiimiyrityksestämme jotain mitä se ei todisteiden valossa ole.

Tiimiyrityksestämme kuitenkin suurin osa on tuttu Brian Tracyn Menestys ja Onnellinen elämä – kirjan kanssa, ja sen kyseisen itsepetosopin kanssa jossa neuvotaan hokemaan 21 peräkkäisenä päivänä jotain miksi haluaa muuttua. Voisiko tätä ehdottaa koko tiimillemme kokeiltavaksi? Mitä jos jokaisen treenien päätyttyä toteuttausimme tiimihuudon, jossa toteaisimme olevamme lähdössä Mymmille? Tätä samaa sanomaa levitettäisiin Facebook-ryhmässämme, toimistollamme ja kaikkialla missä liikumme. Aivan kuten Soulinc mainostaa olevansa nousussa (minkä tajusin nyt vasta olevan todella loistava lausunta, sillä se on helppo uskoa todeksi tilanteessa kuin tilanteessa). Tämä ehdotus pitää esittää ja selittää tiimille Brian Tracyn oppien perusteella, jolloin se on ”helppo ostaa”. Kevään aikana saisimme kaikki uskomaan, että lähdemme oikeasti Mymmille!

Yksi itsepetoksen muoto, joka näkyy kollektiivisena Innomossa on usko siihen että ansaitsemme Golden Stepin. Emme sitä ansainneet syksyllä, ja usko siihen ettei sen saamatta saaminen ollut meidän vaan muiden vika on totuus jota emme ole vielä kohdanneet. Pelkään, että usko siihen että Golden Step olisi kuulunut meille, ei johda samoihin tuloksiin kuin usko, että emme vielä ansainneet Golden Steppiä. Ensimmäinen antaa meille luvan jatkaa samaan malliin, toinen pistää meidät parantamaan suoritustamme.

Tällä hetkellä tosin vaikuttaa siltä, että koska emme sitä Golden Steppiä saaneet, emme sitä myöskään sitä enää halua. Uskomme, että pärjäämme paremmin ilman, mikä on totuudelta pakenemista eli jälleen itsensä pettämistä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!