Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ja sitten tajusin kuinka tarpeellista on epäonnistua.

Kirjoitettu 10.04.16
Esseen kirjoittaja: Alli Laukkanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas + helvetti vol. 2
Kirjan kirjoittaja: Karo Hämäläinen & Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Epäonnistumisen hetkellä kuulee paljon, että inspiroituminen muiden samankaltaisista tarinoista auttaa ja luo toivoa kaiken negatiivisuuden keskellä. En sitten tiedä mikä minussa on vikana, mutta kirjaa lukiessa usein ajatukseni oli: Miten on mahdollista olla tuollainen? En löytänyt voimaa jatkaa, vaan jäin ihmettelemään kirjan yrittäjien sinnikkyyttä.

Vaikka aloitan huonolla jalalla, en tarkoita etteikö kirjassa paljon opittavaa olisi. On hienoa huomata kuinka joistakin on sellaisiin tekoihin mistä sai lukea, mutta koko tarinan ohella olisi kiinnostavaa lukea MITEN. Esimerkkinä St1:sen Mika Anttonen: ”—Tulee kova tarve näyttää. Jukolauta! Mun pitää olla tosi hyvä ja vähän parempi.” Tuleeko tuo asenne hänelle äidin maidossa vai onko hän kokenut jotain mullistavaa?

Suurin osa asenteesta tuleekin juuri omasta ajatusmaailmastaan ja tavasta hallita sitä. Jos periksiantamattomuus ja itsevarmuus ovat hyvällä pohjalla, on helpompi työntää itseään kohti suurempia haasteita, kuin yksilöllä jolla on mieli maassa ja ei uskalla kokeilla uutta. Kysymykseksi ehkä syntyykin se, että miten voi muuttaa omia luontaisia taipumuksia paremman lopputuloksen saavuttamiseksi?

Kirjassa Evon Söderlundilla on visio, joka saattaa hänet hirmuisiin velkoihin ja teettää epäinhimillisiä työpäiviä vailla tietoa huomisesta. Silti hän puskee, uskoen omaan liikeideaansa. Vaikka minun epäonnistuminen ei tuonut jäätäviä taloudellisia tappioita, se lamaannutti. Ajatus siitä hävetti niin, ettei halunnut puhua asiasta kenellekään. Mistä heidän vahva tahto tulee? Loistavasta liikeideasta? Ei se näyttänyt pitkään aikaan vahvalta. Muiden tuesta? Ehkä. Vai ajatuksesta, ettei maailma lopu vaikka tämä epäonnistuisi?

Epäonnistumisen pelko on juurtunut monen mieleen. Sitä pelkää, vaikkei olisi kertaakaan kunnolla munannutkaan. Itsellä ainakin ongelmana on itsevarmuus, pelottaa, ettei ”kestä” epäonnistumisen jälkiseuraamuksia. Pelkää tuntematonta. Epäonnistumisen jälkeen lamaantui ja ahdistui: No nyt se on sitten tapahtunut. Kaikki varmasti katsoo minua paheksuen ja langettaa luusereiden kanssa samaan lokeroon. Sitten tajusin, ettei kukaan muu minua auta siinä tilanteessa ellen itse hyväksy tapahtunutta.

Ja sitten tajusin kuinka tarpeellista on epäonnistua.

Mohamad Darwich on supersymppis ja mutkaton. Vaikka hänen perustamansa kauppa kaatuu, hän vain pistää uuden pystyyn ja kohauttaa olkaansa vanhalle. Sanojensa mukaan hän on epäonnistunut enemmän kuin onnistunut, mutta on ymmärtänyt tärkeän asian: Lopeta ajoissa, älä jää uppoamaan suohon.

Epäonnistuessa näkee, mikä meni vikaan. Se pakottaa analysoimaan toimintaa ja ajatusta, kun ei pääse ottamaan itsestäänselvyytenä tilannetta, toisinkuin onnistuessa. Mohamadkin on useita kertoja joutunut tilanteeseen, jossa on pitänyt huomata märkä rätti kasvoilla. Ja nyt hänen liiketuloksensa on lähes viisi miljoonaa.

Niin. Kysymykseni taisi olla, miten voi muuttaa omia luontaisia taipumuksia. Vastaukseksi taitaa muodostua ihan vain tekeminen. Tee, epäonnistu, opi. Ja kerro siitä muille. Tien raivaajilla on aina raskainta, mutta pian muutkin oppivat epäonnistumisen jalon taidon. Aina tulee olemaan niitä, jotka potkivat meitä ”rahvaita” maahan, mutta kiinnostaako se? Ei.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!