Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jäävuoremme sulaa

Kirjoitettu 23.11.13
Esseen kirjoittaja: Iina Tiihonen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Jäävuoremme sulaa
Kirjan kirjoittaja: John Kotter
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olimme tiimin kanssa asettaneen kirjapistetavoitteen lokakuun loppuun. 30. päivä havahduin siihen, että yksi piste puuttuu ja se olisi jostain saatava ja pian. Nappasin luettavakseni ”Jäävuoremme sulaa”, joka kertoo tarinan pingviiniyhteiskunnasta. Yksi pinguista huomaa, että heidän kotivuorensa on alkanut vaarallisesti sulaa, mutta ei olekaan helppo homma saada muita vakuuttumaan että hätä on oikeasti käsillä. Kirja kertoo tarinan avulla kuinka selviytyä muutosjohtamisesta kaikissa olosuhteissa.

Vaikka kirja oli helppo lukea, ei siitä ollutkaan niin helppo kirjoittaa. Esipuheessa sanotaan, että ”jokainen toimitusjohtajasta lukiolaiseen löytää tästä tarinasta jotakin omaan tilanteeseensa sopivaa, toimipa hän sitten yrityselämässä tai yrityksessä nimeltä elämä”. Ensihätään ei tullut mieleen yhtään mitään mikä voisi olla se oman elämän tai vaikka meidän tiimin sulava jäävuori. Ehkä olenkin yksi niistä tyhmistä pienistä pingviineistä jotka eivät näe vaaraa vaikka seisovat sen päällä. Tai sitten asiat on juuri nyt niin hyvin että tarvetta muutokseen ei ole.

Lähdinkin pohtimaan näitä juttuja aluksi vähän eri näkökulmasta. En itse muutoksen kautta, vaan niiden tyyppien kautta jotka vievät muutoksen läpi. Kirjassa pingviinien ongelmaa lähti ratkaisemaan porukka, johon kuului viisi täysin erilaista tyyppiä. Ryhmästä kuitenkin löytyi kaikki tarvittavat taidot, joita muutosjohtamiseen tarvitaan: johtajan taidot, luotettavuus, kommunikointikyky, auktoriteetti, analyysikyky ja kiireen sisäistäminen. Näiden taitojen lisäksi johtoryhmän sisälle saatiin lyhyessä ajassa muodostettua luottamus, ja kun kaikilla oli sama tavoite, homma lähti pyörimään.

Muutoksen toteuttamiseen tarvitaan siis hyvä tiimi. Ryhmässä on tärkeää olla erilaisia ihmisiä, jotka tasapainottavat toisiaan. Pingviinien jengissä oli mukana johtajapingviini, jolta löytyi auktoriteettia, käytännöllinen pingviini, joka pisti pyörät pyörimään, utelias ja pohdiskeleva kaveri, sekä yksi älykäs ja yksi luotettu pingviini. Kukaan heistä ei yksin olisi saanut aikaan muutosta, mutta yhdessä he onnistuivat. Hyvän ryhmän lisäksi on tärkeää olla yksi hyvä johtaja, joka hallitsee koko kaaoksen. Hyvä johtaja löytää muista heidän vahvuutensa, ja saa niitä hyväksi käyttämällä homman toimimaan.

Juttelimme tänään treeneissä alustavasti tiimin johtoryhmästä. Emme vielä nimenneet ketään (paitsi talouspäällikön joka oli jo valittu aiemmin että saataisin raha-asioihin jotain tolkkua) emmekä keränneet innokkaiden nimiä ylös. Muodostimme kuitenkin rakettimalliin perustuvat solut, joista jokainen on vastuussa yhdestä foorumista ja hommista jotka perinteisesti kuuluvat kyseiselle johtoryhmän jäsenelle. Aloin pohtia millainen johtoryhmä meidän tiimistä saataisiin aikaseksi. Löytyykö meiltä kaikkia hyvään johtamiseen ja erityisesti muutosjohtamiseen tarvittavia taitoja? Uskon, että jos ei vielä, niin ainakin tulevaisuudessa. Johtamistakin voi oppia. Mietin myös kuka kirjan johtoryhmän pingviineistä olisin, vai olisinko kukaan. Ennen akatemiaa olisin sanonut, että vastaisin pingviineistä sitä luotettua ja pidettyä pingua, keneltä puuttuu kunnianhimoa. En enää haluaisi olla tämä tyyppi. Tietenkin on kivaa olla luotettu ja pidetty, mutta tällä hetkellä yritän olla eniten se pingviini joka saa pyörät pyörimään. Aiemmin olen käyttänyt liikaa aikaa jahkailuun ja suunnitteluun, sen sijaan että oikeasti tekisin asioille jotain. Nyt yritän kehittyä tässä parhaani mukaan, ja kunnianhimoakin löytyy!

Kirja pisti miettimään myös asiaa nimeltä ryhmäpaine. Aluksi kukaan pingviineistä ei suostunut uskomaan että jäävuori oikeasti sulaa. Kun se oli aina ollut pingviinien koti, se tulisi myös aina olemaan. Kun suurin osa pinkuista saatiin vakuuttuneeksi että nyt on tosissaan hätä ja muutosta tarvitaan, pian kaikki muutkin olivat sitä mieltä. Ilmiö on vähän pelottava. Onko pingviinit ja ihmiset todella niin laumasieluja, että omaa päätä ei osata käyttää. Mennään aina enemmistön mukana. Toki on poikkeustyyppejä, mutta suurin osa on aina perässähiihtäjiä. Muun muassa minä itse, mikä on aika hirveää tajuta. Tietysti jos tilanne on vaikka 40 vastaan 60, saatan olla mukana vähemmistössä, joskus jopa kovaan ääneen sanomassa että juttuhan muuten menee näin. Mutta sitä mukaan kun enemmistö kasvaa ja vähemmistö pienenee, alkaa oma mielikin pikkuhiljaa muuttua. Usein vielä ihan huomaamatta. Se mikä oli aluksi ihan tyhmää, onkin kohta ihan paras juttu. Mielipiteen muuttaminen ei tietenkään ole kiellettyä, mutta massan mukana meno tyhmää silloin, kun sisimässään on enemmistön kanssa eri mieltä, mutta ei vain uskalla sanoa sitä ääneen.

Tänään treeneissä puhuimme aika syvällisistä asioista. Siellä tajusin mikä meidän tiimin sulava jäävuori on, ainakin näin pienessä mittakaavassa. Meille on tuottanut ongelmia viestinnän ja avoimuuden puute. Se että ei tiedetä missä kaveri menee ja mitä tekemässä, herättää epäilyksiä ja epätietoisuutta. Ongelmana on myös ollut, että ihmisille ei uskalleta puhua suoraan. Jos joku toisen toiminnassa harmittaa, puhutaan selän takana sen sijaan että sanoittaisiin rehellisesti päin naamaa. Käytimme ongelman ratkomiseen oikeastaan koko treeniajan. Se puhdisti ilmaa ja sai kaikki tajuamaan muutoksen tärkeyden. Emme voi kehittyä tiiminä ja luottaa toisiimme, ellei asiaan tule muutosta. Tänään pistimme muutoksen jo hyvälle alulle, nyt täytyy vain pitää huoli, että avoimesta keskustelusta tulee oikeasti uusi tapa. Meidän muutosta ei voi verrata suoraan pingviinien muutokseen, joka suoritettiin kahdeksan eri vaiheen avulla. Meillä ei myöskään muutoksen tekoon tarvittu johtoryhmää, vaan mukana muutosta tekemässä oli ihan jokainen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!