Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jäävuoremme sulaa

Kirjoitettu 11.03.14
Esseen kirjoittaja: Pasi Suojala
Kirjapisteet: 1
Kirja: Jäävuoremme sulaa
Kirjan kirjoittaja: John Kotte ja Holger Rathgeber
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jäävuoremme sulaa

Satu pingviini yhteiskunnasta ja siitä kuinka heidän kotinsa alkoi sulaa oli hauska! Sadut ovat ja tulevat aina olemaan mukavaa luettavaa ja kuunneltavaa. Varsinkin kun niissä piilee opetus. Tässä sadussa oli monta opetusta  ja neuvoa miten muutosta johdetaan.

Ensimmäisen vuoden tiimiyrittäjänä tuntuu siltä, että meidän tiimissä on koko ajan muutosta. Emme ole vielä päässeet siihen pisteeseen, että kaikki tuntuisi hyvältä niinkuin sadun pingviineillä. Kuitenkin sulamista ja muutosta tapahtuu. Omat käsitykseni ainakin muuttuvat päivittäin kun tiimimme itseohjautuvasti ajelehtii vailla päämäärää, vailla yhteisiä tavoitteita ja vailla tietoa siitä miten tätä koko palettia johdetaan.

Kirjassa oli pingviini jonka nimi oli humoristisesti NONO. NONO oli vanha, omiin ajatuksiinsa urautunut hiekottaja joka vastusti muutosta vain sentakia, että se ei ollut hänen ideansa ja että se aiheutti turhaa työtä hänelle. NONO rakasti sitä kuinka kaikki olivat juuri nyt, muutos olisi merkinnyt jotain tuntematonta ja sitä NONO ei halunnut.

Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitin, on tiimimme jatkuvasti muutoksessa eli kaikki NONOn kaltaiset ihmiset istuvat treeneissä järkyttyneessä mielentilassa. Tämän kaltaiset ihmiset rakastavat sitä kun asiat ovat selviä. Kirjan NONO oli kuitenkin kärjistetty esimerkki siitä minkälainen joku voisi olla, todellisuudessa harva on niin ehdoton, särmikäs ja negatiivinen kuin NONO. NONOn kaltaiset tiimiläiset ovat kuitenkin mielestäni erittäin tärkeä osa tiimiä vaikka kirja osittain jättikin NONOn negatiiviseen valoon.

Meidän tiimissämme kun uusia asioita tuodaan tiimille niin yleensä ainoastaan asian esittelijät ja NONOt puhuvat, mikä on mielestäni sääli koska tilaa olisi muidenkin kommenteille. Ilman NONOja kaikki asiat menisivät läpi tuosta vain. Jos taas NONO on itse asian keksinyt ja tuo sen esiin se melko todennäiköisesti menee läpi, kun kukaan ei sano vastaan. Koen itse olevani vähän kuin kirjan NONO, sillä vastustan usein ehdotuksia jotka kuulostavat minun korvaani aivan tuulesta temmatuilta.

Kirjassa oli hauska kohta jossa NONO piti pitää kiireisenä jottei hän hiekottaisi ja häiritsisi projektin etenemistä. NONOjen persoonaan kun liittyy voimakkaasti tekeminen ja asioiden valmiiksi saattaminen. Koen, että minun kohdallani on aivan sama juttu. Jos on liikaa aikaa miettiä turhia niin turhaudun ja hiekotan koko keskustelun se kun on niin hauskaa ja vaivatonta. Puolestaan suorastaan masennun kun yritämme viedä yhdessä päätettyjä asioita eteenpäin tiiminä niin suurin ja ylitsepääsemätön ongelma on se kun tiimille ei vielä ole hankittu muistitikkua.

Tiedän, että hiekottaminen ja turhautuminen ei aina ole hyvä asia mutta valitettavan usein asioiden kyseenalaistaminen on avannut silmät ja saanut muutkin ymmärtämään asioiden toisen puolen.

 

Yhteenveto

Esitin esseessä vain yhden tiimiroolin koska minun oli helpoin reflektoida juuri tähän rooliin. Kirjan paras anti minulle oli ehdottomasti se, että miten pieni tiimi hyvin johdettuna pystyi muuttamaan koko yhteisön kun siinä oli oikeat jäsenet. Ryhmän rakentaminen on haaste, hyvä ja toimiva projektiryhmäkin sisältää erilaisia ihmisiä eikä ainoastaan hyviä kavereita. Taidankin seuraavaksi lukea jonkun tiimirooli kirjan.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!