Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jare Henrik Tiihonen – Tuhlaajapoika vai timanttisesti ikuinen?

Kirjoitettu 25.09.18
Esseen kirjoittaja: Otso Qvintus
Kirjapisteet: 3
Kirja: JHT - Musta Lammas
Kirjan kirjoittaja: Mikko Aaltonen
Kategoriat: 9.01. Oppiminen, 9.08. Henkinen kasvu, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

JHT – Musta lammas ei jättänyt lukijaansa kylmäksi millään tasolla. Kirja tarjoaa näköpaikan parhailta paikoilta Cheekin uraan ja suhteeseen Jare Henrik Tiihoseen. Kukapa olisi uskonut, että yksittäinen artisti myy toistakymmentä kertaa jäähalleja loppuun, ja siihen päälle täyttää kaksi kertaa Olympiastadionin lehterit kokonaan? Jos mä oisin sä – kappaleen stadionversiossa tiivistyy minusta vapautunut huutokonsertti, jossa Cheek ja muut artistit yrittävät pysyä huutokilvassa yleisön kanssa mukana. Siihen hetkeen on ladattu paljon: 15 vuoden työ palkitaan kertaheitolla maksavien asiakkaiden silmien alla.

On varmasti monia syitä, miksi Cheek on Suomen suosituin artisti. Nostan yhtenä tärkeänä syynä sen, mistä hän on tullut. Hän itsekin laulaa ja räppää paljon siitä, miten Lahden kaduilla hengailtiin jengeissä, ja miten keskiluokan perheestä on selvitty tänne asti (’’Jengi oli se jengi BWS –’’ Makee ja selkee, Tiihonen, 2015.) Tällainen aiheuttaa samaistuvuuden tunnetta ihmisiin, mutta tärkeää oli myös esimerkiksi hänen pääsynsä Vain Elämää -ohjelmasarjaan. Ja se kuvattiin vielä ennen Kuka Muu Muka -albumia! Suurin osa eniten kuunnelluista hiteistä on tullut ilmoille vasta sarjan jälkeen. Riippumatta tästä, hänestä kasvoi sarjan myötä usean mamman kultapoika ja ihannevävy. Ja ehkä tämä antoi sarja viimeisen silauksen sille, että Cheekistä tuli yhä selkeämmin pop-tähti. Vaikka räppiskenessä hän oli silti hyvin vahvasti esillä, kappaleiden melodiat muuttuivat paljon, ja minun mielestäni jopa juuri oikeaan suuntaan. Eihän Avaimet Mun Kulmille 2004 julkaistuna (esikois-cd) ollut todellakaan kummoinen levy suurimmalle osalle kansaa. Hän teki loppuaikanaan sellaista musiikkia, mistä iso ihmismassa piti ja pääsi mukaan. Tässä kohtaan astuu totta kai kuvaan myös bisnesmies Tiihonen: jos tälläinen musiikki vetää stadikat täyteen, miksi palata vanhaan?

’’Ota mallia ota ota mallia, tee niinku mä, ota mallia’’ (Kuka muu muka, Tiihonen, 2013.) Cheek on naputellut todella upeita laineja moneen kappaleeseensa. Mutta Kuka muu mukan ’’ota mallia’’ -hokema antaa ajattelemisen aihetta: todellakin kannattaisi ottaa mallia tämän miehen touhuista. Ei pelkästään siitä, miten päättäväisesti hän on rakentanut nousuaan Suomen huippuartistien joukkoon, vaan myös siitä, miten hän poistui tästä joukosta. Voisihan tällaista saaga-tyyppistä ratkaisua soveltaa markkinoille tulemiseenkin, tosin Cheekin 3-4 vuoden poistumisprojekti voisi tuotteen lanseerauksessa hieman kiihottaa sijoittajia.

Okei

Nyt mä naulaan

Suljen ympyrän, katkaisen noidankehän kun saaga on valmis ei paremmin enää voida tehä, ehkä sadan vuoden päästä joku koittaa peräs, ku en oo enää tääl, nii Team Cheek te hoidatte tän

Oon kantanu korteni tähän kekoon, räbän tekoon, se on nostanut muutaki ku tän jäbän egoo välil mietin loinko hirviön, josta en tienny mitää ku alottelin kanssa Kilpiön kun tarvitsin apuu Tommi ja Kapa kutsu mut remmiin sano oo kun kotonas, tutustu jengiin jos joku koitti joskus koskee Jareen niin ne joutu eka koittaa koskee Teemuun tai koskee Jakeen monel tavalla mua autettiin olemaan starana päätin maksaa takas kaikkii muita kovemmal kamalla Sonyn sekoilun jälkeen näytti todella pahalta Aini ja Heimo tuki molemmat tavallaan jää oli muuttunu heikoks, traumat juuttunu peikoks mun pään sisään, välil tuntuu etten nää mitään olin yksin, sama fiilis kun lukion kohdalla äänitin nukkuen Joonaksen studion sohvalla just ku kelasin et räppärin haaveet stoppasi Kimmo tarjos mulle Rähinän alle sopparii Lahti oli hylänny Liigan, mä kiroon sen suuntaan, pitäkää Litmanen ja Ahonen, Tiihonen muuttaa!

Kun valot sammuu, vaan tyhjä huone jää Kun kaikki on sanottu, vaan tarinat jää elämään

Vaikka klaustrofobia vaivaa taas tätä nykyä sillon Stadin ilma paransi mun hapenottokykyä, nollakasi, nauhotin Henkan kanssa Hertsikassa Luoma oli ollu kerran vasta lentsikassa odotettiin vuoroa kiitoradalla, tiesin et me saatetaan nousta millon tahansa hiphop vietiin listojen kärkeen Chekkosen avulla pokkasin neljä kultaa Urho Kekkosen kadulla löysin naisen mun vieree ku vähiten venasin kaikki oli muuttunut, menin aivan sekasin olin vaan varjo entisestäni olin tullu hulluks häntä etsiessäni särjin mun sydämen ja päästin irti ratista, jättäydyin ekaa kertaa hetkeks musiikin parista kenttä oli ylikuuma taas kaikki haluu olla kingei mut kuka kruunataan

Kun valot sammuu, vaan tyhjä huone jää Kun kaikki on sanottu, vaan tarinat jää elämään Kun valot sammuu, vaan tyhjä huone jää Kun kaikki on sanottu, vaan tarinat jää elämään

Pyörin sängyssä, tyyny läpimärkä ei helvetti, on lähdettävä Rähinältä Tomin kanssa me mietittiin tulevaa, pelkäsin et saattaa olla hetki kun ura sukeltaa sekoilin massiivisten menetysten vuoksi, mut menetysten vuodest tuli menestyksen vuosi levottoman tuhkimon tinakengät anto vauhtia, Baronal tunsin lämpöaallon, pakko nauttia sanoin Markille ja Jakelle luottakaa muhun auttakaa historian kirjaan tuottamaan luku joka tulee muuttaa kaiken, en suotta vaan puhu Carlan kans onnistuttiin medialle puottamaan huhu kaikki räjähti, mun aivot siinä mukana lääkkeet oli ainoo, millä nukahtaa tarvitsin aikalisää muttei ollu aikaa pitää kasisali, välillä mä kaipaan sitä

mun elämän siistein viikonloppu, Cheekend ja mä mietin, onks tää Cheek’s end ajatukset mun päässä sikin sokin taas, istuin Four Seasonsin parvekkeel ja imin Cohibaa, tajusin, et on aika vihdoin päätös saada spiraaliin, antakaa mä näytän miten saatetaan saaga finaaliin (antakaa mä näytän miten saatetaan saaga finaaliin)

Kun valot sammuu, vaan tyhjä huone jää Kun kaikki on sanottu, vaan tarinat jää elämään Kun valot sammuu, vaan tyhjä huone jää Kun kaikki on sanottu, vaan tarinat jää elämään

(san. Tiihonen, säv. Tiihonen & Riihimäki, 2015)

Cheekin Valot sammuu -kappale on todella tyylikäs tiivistelmä hänen koko urastaan, eli saagasta. Jotenkin tuntuu, että hyvin harva muu räppäri tekisi edes tällaista, koska tämä on niin erilainen lähestymistapa omaan elämänuraan. Kappaleessa hän puhuu (myös kirjassaan) siitä, miten alun kankeuden jälkeen hän sai levytyssopimuksen Sonylle, jolle teki pari levyä. Sonyn sekoilun jälkeen, kuten hän kappaleessa ilmaisee, Tiihonen jatkoi matkaansa levy-yhtiö Rähinälle, jonka nokkamiehinä olivat tutut Elastinen ja Iso-H. Sonyn kanssa hommat menivät ristiin kuten bisnesmaailmassa yleensä voi käydä: ollaan eri mieltä tavoitteista ja markkinoinnista. Silloin on vaikeaa tehdä yhteistyötä, ja tässä vaiheessa näytti tosiaan siltä, että räppärin haaveet stoppasi. Sopimus Rähinä Recordsille oli siksi elintärkeä. Sitten tapahtui jo aiemmin puhuttu elintärkeä Vain Elämää -sarja ja sopimus Warner Musicin kanssa, jonka rinnalle perustettiin oma yhtiö, Liiga Music. 2013 vuoden alussa Jare sitten sai idean: tehdään jäähallikeikka samalle syksylle. Kuka Muu Muka -albumi julkaistiin päivää ennen keikkaa. Seuraavana vuonna rokattiin stadionit, kuten Kuka muu muka -kappaleessa uhotaan. Kappaleen synnyn aikaan stadionkeikat olivat haave, seuraavana vuonna todellisuutta. Tarinan loppuun mahtuu myös kevään 2016 Alpha Omega Tour, kesän 2017 Profeetat-taiteilu Elastisen kanssa, sekä tietenkin Valot Sammuu – viimeinen konsertti Lahden mäkimontussa 2018. Ja tietenkin kaikki muut keikat välissä. Onhan tuo viiden vuoden syklissä aivan jättimäinen paketti, sekä musiikillisesti että bisnesmielessä. Ehkä sadan vuoden päästä joku koittaa perässä, kuten hän räppää Valot sammuu – kappaleessa. Mutta samanlaista saagaa on mahdoton luoda, tämä nousutarina on vain niin uskomaton.

En tiedä tarkkoja lukemia, mutta tietääkseni Liiga Music on takonut jo vuosia satojen tuhansien eurojen voittoja per tilikausi. Eikä se ole mikään ihme, kun aiemman kappaleen kiertuelistoja tarkastelee. Töitä on niin sanotusti paiskittu, ja paljon. Mutta tässä sen näkee: jos painaa lujaa eteenpäin ja tietää mitä tekee ja uskaltaa ottaa riskejä, lopputulos voi olla nähdyn kaltainen. Kolmen vuoden lopetussuunnitelma nivoutui elokuussa mäkimontussa pakettiin: 2016 tehtiin kirja, 2017 elokuva ja nyt, 2018, lyötiin pöytään massiivinen lopetusshow. Hän teki hyvin paljon asioita, mitään kukaan muu artisti ei ole Suomessa pystynyt aiemmin tekemään. Se kertoo hyvin paljon siitä, miten korkealle rima on noussut tämän päivän musiikkibisneksessä. Ja tässä kaikessa kun ottaa huomioon, että Jare on kamppaillut jo toistakymmentä vuotta kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa, niin saavutuksen arvo vain nousee. Ei ole helppoa olla huipulla, ja painia paineiden kanssa päivästä toiseen. Toisaalta, tästä tilanteesta pitää osata myös nauttia, ja niin Jare osasi. Hän kesti massiiviset paineet, vaikka suurin lukko oli usein oman pään sisällä, ja keikoilla tälläinen ei näkynyt millään tavalla. Tuntui, että hän kehittyi koko ajan paremmaksi live-esiintyjäksi, mitä isompia keikkoja hän veti. Tämä kertoo asenteesta: kun tekee isosti, voi pärjätä isosti. Ei voi tehdä enää paremmin, kun ei ole mitään parannettavaa. Suomen kansa kyllä tietää. Miten Cheekin kappaleita muuten kuunneltaisiin kymmeniä miljoonia kertoja? Timanttisesti ikuista.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!