Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jazzia johtamiseen

Kirjoitettu 25.05.15
Esseen kirjoittaja: Teemu Kukkonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Jazzia johtamiseen
Kirjan kirjoittaja: Patrick Furu
Kategoriat: 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jazzilla ja johtamisella on paljon yhteistä tai näin ainakin kirja väittää. Kirjassa käy ilmi monia jazzille ominaisia käsitteitä peilattuna yrityksen johtamiseen.

Jazzissa yhteisen kielen saaminen on tärkeää. Kaikki ymmärtävät missä mennään ja milloin tapahtuu mitäkin. Viestimistä. Viestintä on sanomattakin selvää, yksi johtamisen tärkeimmistä osa-alueista. Kaikki kaatu johtamiseen ja johtaminen kaatuu viestintään. Omassa tiimissämme viestintä kytee vielä pintaraapaisun pinnassa. Osaamme kyllä viestiä toisillemme ne suurimmat ja tärkeimmät tapahtumat ja asiat, mutta siinäpä se onkin. Saadaksemme viestinnän oma-aloitteiseksi ja halutuksi asiaksi, täytyy koko tiimin ymmärtää viestinnän tärkeys. Kuten seuraava esimerkki kertoo erittäin hyvin viestinnän mutkikkuudesta ja vielä paremmin englanniksi. Jokaiselle jaetaan paperi. Nyt kaikilla on paperi kädessä ja yksi kysyy kaikilta ”Give me a piece of paper”. Kaikki antavat yhden erikokoisen palan ”piece” paperia hänelle. Todellisuudessa hän kysyi yhtä A4 kokoista paperia. Tämä on täydellinen demonstraatio siitä miten yksinkertainen viestiminen voi olla hiuksenvarassa. Täytynee siis keskittyä sellaiseen viestintään, jota seitsenvuotiaskin ymmärtää. Se voi olla aluksi turhauttavaa, mutta uskon sen kantavan hedelmää. Tämän avulla säästymme väärinkäsityksiltä enemmän ja pystymme toimimaan tehokkaammin.

Viestintä heijastuu tiimin sisältä myös tiimin ulkopuolelle. Esimerkiksi mottomme: Sytytämme unelmasi. Ei ole kovin tarkoin mietitty ja harkittu tiimin sisällä, sillä mottomme iskostuu niin lähelle myös päinvastaista tarkoitusperää. Joko sytytämme unelmasi tuleen ja se palaa poroksi tai sytytämme unelmasi kipinistä roihuamaan. Olen itse syypää tähän ja tunnistan virheekseni viestinnän. Viestintäpäällikkönä en ollut viestinyt mottomme tärkeydestä tarpeeksi huolella tiimillemme, josta syystä tuli muutamassa minuutissa keksitty ja hyväksytty lausahdus. Olisi pitänyt ottaa viestintäpäällikkönä johtajan roolia ja sanoa ajoissa stop, mutta syyllistyin itsekkin deadlinen puskemaan kiireen tuntoon ja hälläväliä asenteeseen.

Sanoilla on suuri merkitys ja niiden muotoilemiseen kannattaa paneutua. Varsinkin sähköisessä viestinnässä. Facebookissa ja Whatsappissa tulee vastaan monia riitatilanteita, koska ei osata muotoilla sanoja niin että toinen ymmärtäisi tarkoituksesi niiden takana. Tämä tapahtuu koska emme näe toisen eleitä ja ilmeitä verkossa. Tämä on hyvä muistaa, jos meinaa käydä tärkeitä keskuteluja etänä. Hyvänä ja simppelinä työkaluna kannattaakin ennemmin käyttää vaikka Skypeä tai muuta vastaavaa videopuhelu sovellusta. Emme ole vielä sopeutuneet kunnolla kommunikoimaan ilman että näemme tai kuulemme toisemme. Hymiöistä on suuri apu, mutta niitä käytetään liian agressiivisesti ja yltiömäisesti. Yhteiset pelisäännöt viestintä kanavissa kussakin tilanteessa ovat siis todella tärkeät.

Ilman läsnäoloa ei ole luottamusta. Vaikka joutuisikin olemaan kauempana toisista, on hyvä nähdä vaivaa selvittääkseen mistä kaikesta ollaan puhuttu. Tiimissämme ei ole vielä roolia nimeltä ”kirjekyyhky”. Läsnäololla tarkoitetaan siis tiedostamista muille olevansa asioista perillä ja olevansa tekemisen virrassa mukana. Kun muut tekevät omia juttujaan, olet läsnä heidänkin puuhissaan, edes piirunverran. Mielestäni hyvä johtaja on sellainen, joka tietää mitä kukakin tekee ja häneltä voi kysyä missä kukakin menee. Melkoinen homma johtajalla pysyä perillä asioista, mutta olen huomannut että ei se niin vaikea homma ole kuin luullaan. Itselläni ei tarvinnut kuin kuukauden ajan rupatella muiden kanssa edes vähän joka päivä ja olla edes vähän kiinnostunut heidän tekemisistään, niin johan alkoi kokonaiskuva muodostua päähän. Tuosta hullunmyllystä kyllä tippuukin yhtänopeaa poiskin, jos ei ole alati valppaana. Pitäähän sitä joskus omiakin töitä tehdä ja silloin ei ole aikaa paljoa rupattelemaan. Tähän meillä on onneksi ratkaisu, ihan koko tiimin voimin. Aloitamme joka päivän Scrumi miittingillä, jossa jokainen kertoo nopeasti mitä teki eilen ja mitä tekee tänään. Aivan loistava työkalu, jota suosittelen kaikille. Tärkeää tässä työkalussa on se että kaikki seisovat ja ollaan ringissä. Mitään muuta ei tehdä sillä aikaa vaan kaikki antavat täyden läsnäolonsa vartin ajaksi muita varten. Mielestäni tämä työkalu on tärkeä vasta siinä pisteessä kun mikään muu ei auta ja me olemme siinä pisteessä. Toivottavasti tämän työkalun avulla saamme tuotua tavaksi tiimillemme toisisten tekemisistä utelun ja muille tiedostamisen, että hei mää olen läsnä!

Läsnäolo on yksi hyvä tavoite, mutta miten saada se koko tiimin tavoitteeksi? Miten saada tunteet peliin ja jokaisen päähän yhtenäinen visio tavoitteen tärkeydestä? Tunteilla voi hyvinkin motivoida toisia. Huomasin sen Learning Circuksella Amazing Race kilpailussa. Koko tiimillä oli tunteet pelissä kisan voittamiseksi. Kaikilla oli sama yhtenäinen visio. Se sai meidät motivoitumaan ja jaksamaan juoksemaan vaikka Matleenalla tekikin kipeää jo juokseminen. Tällaista samanlaista tunnetta kun saisi jokapäiväisten tavoitteiden saavuttamiseksi olisimme aivan huippu tiimi. Miten kirjapisteiden tavoitteisiin saataisiin tunteita ja tuoksuja? Kilpailu olisi yksi hyvä keino toki, mutta se ajatus on lytätty jo aikaa sitten.Lähden kokeilemaan hieman erilaista, mutta kuitenkin 0samaan suuntaan viittaavaa ajatusta.

 

Idea.

 

Kirjojen lukemisesta voi saada taisteluparin ja sparrauksen kautta hieman kilpailuhenkisen vietin. Otetaan vaikkapa minut ja Ollit hypoteettiseksi esimerkiksi. Kumpikin lukevat kirjan jota kumpikaan ei ole aijemmin lukenut ja mielellään sama kirja. Molemmat asettavat deadlinen jolloin kirja täytyy olla luettuna. Kirjan luvun jälkeen molemmat istuvat alas kahdestaan romanttisesti ja alkavat käymään läpi kirjan oppeja. Tilanteesta saattaa muodostua eräänlainen kilpailu vietti siitä kumpi on saanut kirjasta enemmän irti ja kuinka hyvin osaa heijastaa oppimaansa teoriaa käytäntöön, vaikkapa tiimiyritystä kehittääkseen. Nämä opit tuodaan yhdessä esille treeneissä kaikille muille ja taistelu pari arpoo seuraavat osallistujat. Tämä tapahtuisi vain yksi taistelu pari kerrallaan, johtuen siitä ettei treeneihin voi ottaa kovinkaan montaa ”kirja esittelyä” kuukaudessa. Jos tämä kokeilu lähtee niinsanotusti #lentoon, voidaan asia ottaa käytäntöön suuremmassa mittakaavassa. Tässä suuremmassa mittakaavassa voidaan alkaa arpomaan kuka esittää minkäkin kirja treeneissä ja jotkut eivät esitä lainkaan tai voi olla että treeneistä jää ”kirja esitykset” kokonaan pois, kuten on toivottu jo aikaisemmin. Silmät kiinni ja kohti tuntematonta.

 

Teemu Kukkonen

Osuuskunta Driimi

teemu@driimi.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!