Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

JHT Musta Lammas

Kirjoitettu 21.01.17
Esseen kirjoittaja: Elina Paukkio
Kirjapisteet: 2
Kirja: JHT Musta lammas
Kirjan kirjoittaja: Mikko Aaltonen
Kategoriat: 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 9.12. Elämänkerrat

JHT Musta Lammas, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Mikko Aaltonen – JHT Musta lammas

Olin 7.luokalla, vuonna 2004, kun tyttöporukkamme löysi Cheekin kappaleen Avaimet mun kiesiin. En muista, olinko jo ennen tuota kuunnellut Cheekin aiempia biisejä, mutta meillä Avaimet mun kiesiin räjäytti pankin. Se tuntuu hauskalta, sillä todellisuudessa, koko kansan silmin, pankki räjähti vasta kahdeksan vuotta myöhemmin, Vain Elämää-ohjelman alettua. Muistan tarkoin sen illan, kun ennen koulun diskoa meillä tyttöjen kesken sovimme, ettemme lähtisi ennen kuin jokainen osaisi Avaimet mun kiesiin-biisin sanat ulkoa. Oli siinä teinitytöillä hommaa, mutta diskoon päästiin! Tuolta 7.luokalta alkanut kasvutarinani Cheekkiä seuraten, ihaillen, mukana kiertäen ja musiikin mukana eläen, sai jatkoa jouluna 2016, kun joululahjapaketista paljastui Mika Aaltosen kirjoittama elämänkerta Jare Henrik Tiihosesta.
Kirja oli sanoin kuvaamaton, yksinkertaisesti paras ja samalla pisin koskaan lukemani. Koska levyt biiseineen ovat kuuluneet vahvasti elämäni erilaisiin tilanteisiin ja olen elänyt mukana monissa kirjassa kerrotuissa tilanteissa, kirja osui kokonaisuudessa jonnekin syvälle. Elin yläasteen, lukion ja viime vuodet ikään kuin uudestaan. Valtava määrä tunteita ja muistoja muistui mieleen, ja voisin kirjoittaa niistä vaikka kirjan. Nyt täytyy kuitenkin ryhdistäytyä, laittaa bisnes-lasit päähän ja kääntää katse tulevaan. Mitä uutta kirja antoi reissureppuun laitettavaksi?

Hiphopissa tuoreus on kaikki kaikessa; ”Nahka pitää luoda jatkuvasti uudelleen.” Näin se taitaa olla myös kaikessa nyt 2010-luvulla, eikä se varmasti tule muuttumaan elämämme aikana. Pitkästä urasta haaveilevalla hiphop-artistilla täytyy olla halua ja taitoa uudistua tasaisin väliajoin. Rockiin kuuluva menneisyyden romantisointi ja nostalgia-elementit ovat ”so last season”! Uudistumisen pakollisuuden ymmärtäminen joutuu päässäni törmäyskurssille muutosvastarintaisen ja vastarannan kiiskinä toimivan ajatusmaailmani kanssa. Minun on selvästi tehtävä paljon töitä karistaakseni vastahankainen mörkö ajatuksistani. Ihmiskunta on keksinyt olemassa olonsa aikana järjettömän määrän asioita. Kuinka pitkälle on mahdollista keksiä aina uutta ja uudistua? Muodissa tyylit ja stailit kiertävät jo ympyrää, jolloin jokainen vuosikymmen nousee järjestyksessä uudelleen ja uudelleen pinnalle. Materiaalit ja tyylien yhdistelmät elävät ja uudistuvat, mutta jollain tasolla kaikki keinot vartalon peittämiseen on jo käytetty. Teknologian eteenpäin meneminen mahdollistaa uusien keksintöjen käytön lukemattomilla aloilla. En kuitenkaan voi olla miettimättä, milloin kaikki on jo kertaalleen keksitty, koettu ja eletty. Kuinka ihmeessä voisin päästä mukaan uuden syntyvän aallon harjalle, kun oma innovatiivisuus on unelias kuin karhut talvella. Tarvitsen ympärilleni innovatiivisia ideoijia, heittäytyjiä, se on selvää.

Tuoreutta ja uuden keksimistä sivuten, kirjassa pääsi seuraamaan myös mielenkiintoisesti sitä, miten singlet valitaan: pöydän ääressä, levy-yhtiössä! Jaren uskomaton ymmärrys musiikista ja fiilis siitä, mikä yleisöön uppoaa, on lähes varmaa. Lähes. Koko ajan kasvava Cheek ja vaistoillaan levy-yhtiön hurmannut Jare käveli koko levy-yhtiön yli valitessaan Pyrkiny vähentää-biisin Sokka irti-levyn ensimmäiseksi singleksi. Minuunhan tuokin kipale upposi kuin kuuma veitsi voihin, mutta kirjassa tilanne avattiin todellisuudessa. Biisin nostaminen levyn ensimmäiseksi singleksi oli Floppi, isolla F-kirjaimella. Koin tilanteen jotenkin tutuksi viime keväisen pop up-kokeilun vuoksi. Viime keväänä uskoin myymälämme ideaan kuin kiveen. En edes ajatellut epäonnistumisen olevan vaihtoehto, kuten ei Jarekaan singleä valitessaan. High five, Jare – mokattiin! Epäonnistumiset johdattavat meidät kuitenkin miettimään hittien (kappaleiden, tuotteiden tai yritysideoiden) syy- ja seuraussuhteita, sekä sitä, miten kaivetun kuopan pohjalta noustaan.

Jare osasi pitää omista eduista kiinni. Loppuun asti, viimeistä piirtoa myöten suunnitellun Cheekin imagolle ei sopinut nöyristely. Ja miksi olisi pitänytkään sopia? Jare oli työllään saavuttanut jotain suurta, miksi siitä olisi pitänytkään luopua? Kuitenkin vihaajat saivat jälleen uusia syitä vihata, kun Jare piti pintansa mm. majoitusratkaisuissa. Esimerkiksi laivakeikoilla oli tapana majoittaa esiintyvät artistit autokannen alla, laivan huonoimmissa ja meluisimmissa hyteissä. Eihän siinä ole mitään järkeä! Mutta näin oli silti toimittu, ennen Jaren puuttumista tilanteeseen.
Oman arvon tuntemista ja oman brändin rakentamista täytyy itsekin todella alkaa miettiä. Vaikka uskon uralla portaittaiseen etenemiseen, tekisi hyvää miettiä, mitä voin muilta vaatia itselleni. Voiko haluttua lopputulosta saavuttaa, ellei ole valmis vaatimaan? Ja voisiko haluttuun lopputulokseen päästä nopeammin, jos ei lähtisikään kerta toisensa jälkeen sieltä alimmalta portaalta? Omaa brändiä rakentaessa jokaisella liikkeellä ja liikkeen tekemättä jättämisellä on merkitystä. Oma vähättelevä asenne itseäni kohtaan täytyy jollakin keinolla kääntää niin sanotuksi herrasmiesmäiseksi oman arvon tunnoksi. Oman brändin rakentamista tukee Front stage, jota alamme Tiimiakatemialla vähitellen rakentaa.

Leijan, jehun, idolin, päällikön, pelimiehen, Cheekin ja Chekkosen, diivan ja kusipään alla Jare on ihminen, muusikko ja älytön liikemies lähes pettämättömällä bisnesvaistolla. Vaikka Jaren tarina on oma lukunsa Suomen historiassa, mikään ei estä meistä jokaista tavoittelemasta samaa. ”Samalla” tarkoitan omaan juttuun uskomista, unelmien seuraamista, oman uran rakentamista oman näköiseksi ja työn teolla tavoitteeseen pääsemistä. Meidän on kuitenkin rakennettu jokseenkin samasta sisukkaasta suomalaisesta puusta. ”Kaikki kuolee, mut kaikki ei muista elää!

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!