Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Johtajat ja johtajat

Kirjoitettu 11.09.17
Esseen kirjoittaja: Jori Heikkinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Leaders eat last
Kirjan kirjoittaja: Simon Sinek
Kategoriat: 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Johtaminen ja johtajuus ovat kemiaa. Toimiva ja tehokas johtaja toimii täsmälleen niin kuin evoluutio on tarkoittanut hänen toimivan. Johtajan työ on saada alaisensa tuntemaan olonsa turvalliseksi. Näin on ollut aina. Miksikö? Ajattele, että meneillään oleva projektisi tulee valmistua huomenna, mutta samalla pomosi on ilmoittanut huomenna alkavista irtisanomisista. Mihin energiaasi alkaa kulua? Entä mikä kysymys on päällimmäisenä pinnalla? Aivan, onko minun paikkani uhattu? Mikä on ensimmäinen reaktiosi? Melko varmasti alat miettiä mitä toimenpiteitä vaaditaan, että oma selustasi on turvassa joko tässä vaiheessa, tai siinä vaiheessa, jos nalli napsahtaa omalle kohdalle. Pahimmassa tapauksessa (yrityksen kannalta) alat järjestää asioita oletetun irtisanomisen kannalta parhain päin, jolloin yrityksen kannalta elintärkeä projekti tehdään loppuun joko puolivaloilla tai se jää jopa kokonaan viimeistelemättä. Käykin ilmi, ettei irtisanomiset koskekaan sinun osastoasi ja boom, fokuksesi palautuu tehtävääsi, mutta takaraivoon jää epäilys. Mitäs seuraavalla kerralla sitten? Olisiko parempi etsiä työ jossa tulevaisuuden näkymät ovat pitempi kantoiset. Jos irtisanomisia tehdään nyt, on täysin mahdollista, että minä olen seuraava. Pomo voi tehdä näin kelle tahansa täällä, miksi siis näkisin vaivaa hänen yritykseensä.

 

Vastaavanlainen tilanne oli työpaikallani muutama vuosi takaperin, kun ennen joulusesonkia kuulin omistajan sanovan, että ”fakta on se, että työntekijöitä on liikaa, joten eikös olisi reilua, että joulun jälkeen katsotaan, kuka on huonoin myyjä ja hän saa kenkää?”. Mahtava uutinen. Olin talon uusimpia myyjiä ja laskin yksi plus yksi, että kuinka helppo minut olisi viskata nurkkaan joulun jälkeen. Paine oli kova, mutta joulun ja joulun jälkeisten alennusmyyntien jälkeen olin tuonut talolle 3. eniten rahaa. Dodged that bullet. Kyllähän olin jo aikoja tiennyt, että pomopariskunta on persereikiä molemmat, mutta tämä tilanne vahvisti rankasti käsitystäni heidän kyvyttömyydestään johtajina. Ja oikeastaan siitä eteenpäin, vaikka vielä vajaa vuoden heille työskentelinkin, mieltäni kalvasi tämä raadollinen kohtelu työntekijöitä kohtaan. Se oli myös varmasti lopullinen sinetti sille, että jätän kyseisen talon taakseni ja lähden opiskelemaan. Joulun pitäisi olla myyjälle parasta aikaa vuodesta, ja niinhän se rahallisesti olikin, mutta tämä asetelma sai hyvin vahvan negatiivisen verhon sen eteen, eikä ajatus sesonkimyyjänä toimimisesta herätä vieläkään muuta kuin väristyksiä.

 

On kokemuksessa hyvätkin puolensa. Kuuntelemalla Leaders eat last-kirjan, sain vahvistuksen sille, kuinka prikulleen päinvastoin tämä pomopariskunta vie käytäntöön kaikki johtamisen ja johtajuuden metodit mitä Sinek kirjassaan tuo esiin. Circle of safety, mikä vapaasti käännettynä tarkoittaa turvallisuuden piiriä, on yksi tärkeimmistä johtajan tehtävistä, ellei jopa tärkein. Turvallisuuden tunteen luominen työntekijöille on avain siihen, että työntekijät luottavat johtajansa takaavan heidän turvallisuuden riippumatta siitä mitä tapahtuu. Tämä on biologiaa; luolamiestenkin oli pakko luottaa siihen, että heistä vahvin ja johtajaksi sitä kautta valikoitunut uros, leijonan hyökätessä oli etulinjassa turvaamassa heimon jäsenet. Mikäli näin ei ollut, hänet syrjäytettiin. Johtajuus ei voi olla pelkästään sen tuomista eduista nauttimista, vaan vaatimukset johtajalle kasvavat vähintäänkin samassa suhteessa.

 

Kahvilaprojektissa huomasin ainakin itselleni, toivottavasti myös projektitiimille, kertovani ja hokevani kesän menneen tähän asti hyvin ja jatkamalla samaa työtä ja koventamalla tahtia se menee entistä paremmin. On itselleni luontaista pyrkiä minimoimaan paniikin lietsominen, enkä yleensäkään tee hätäisiä johtopäätöksiä isossa kuvassa, jos yksittäiset asiat menevät pieleen. Kirjan myötä aloin tehdä tätä myös tietoisesti ja tarkkailemaan saatua reaktiota, kun kerroin lukujen näyttävän hyvältä ja että olemme viime vuotta jopa edellä myynnissä. Aina kun tuli huonompia myyntipäiviä, pyrin löytämään jonkin seikan, mikä kumoaa tämän päivän ”menetyksen”, joka ylläpiti taas ajatusta, ettei hätää ole. Onnistuin tässä mielestäni hyvin enkä vähiten sen takia että onnistuin pitämään tämän hädän tunteen pois omasta päästäni ja näin jatkamaan työtä hyväksi havaitulla tahdilla, lannistumatta taka-askelista. Sain tähän myös kontrastia, kun ajoittain Tanja kertoi huolensa siitä, ettei usko, että hän tulee saamaan projektista niin paljon rahaa kuin oli alun perin ajatellut. On mielenkiintoista, millaisen reaktion se aiheutti itsessäni, vaikka oikeasti tiesinkin, ettei hätää ole. Jos projektipäällikkö ilmaisee turvattomuutensa, se resonoi välittömästi ”alamaisissa”.

 

Oma johtajuusviettini on alkanut oikeastaan viime keväästä asti nostamaan päätään tiimissä, ja sen vietin tyydyttäminen on tietysti talouspäällikön roolissa pienempi kynnys kuin esimerkiksi ilman tätä titteliä. Tiimiliideri-roolia en ole tietoisesti missään vaiheessa havitellut, koska en usko, että pystyn sille roolille antamaan sen vaatimaa aikaa ja keskittymistä. Olen kuitenkin jo aikaisemmin itselleni luontaisesti ollut tiimissä jonkunlainen konfliktien ja sen semmoisten ennalta ehkäisijä ja tasoittelija, jolloin koen ainakin omaavani tiimin luottamuksen ja sitä kautta voin olla tiimille yksi tukipilari ja johtohahmo (tämä ilman mitään henkseleitten paukuttelua tai muuta kruunun päähän asetteluja). Ominaisuuteni tiimipelaajana, luultavasti taas kerran joukkueurheilutaustasta kumpuavat, tuovat ja mahdollistavat itselleni tietynlaisen johtajanroolin ja nyt on oikeastaan enää kyse siitä, että otanko sen vastaan. En kuitenkaan näe, että hyödyntääkseni näitä ominaisuuksia parhaalla mahdollisella tavalla, minun tarvitsee olla tiimiliideri.

 

Johtajuus ja sen erilaiset tulkinnat ja ilmaisutavat, varsinkin kun siinä ei onnistuta ovat olleet kiehtovaa seurattavaa juuri tämän kirjan lukemisen jälkeen, sillä esimerkkejä suorastaan tulvii joka suunnasta. Jokaisesta akatemialaisesta pyritään tekemään vähintäänkin oman itsensä johtaja ja itsensä johtamiseen pätee monessa tapauksessa hyvin samankaltaiset lainalaisuudet kuin muidenkin ihmisten johtamiseen. Akatemialla johtamistapoja koulutetaan myös haastamaan mikä on ehkä osittain myös purrut meidän tiimiä jalkaan, sillä monesti kun johtajassa havaitaan jokin ominaisuus joka ei hänessä kuuluisi olla, lyödään jarrut päälle. Kaikki eivät varmasti tätä allekirjoita mutta itseeni se ainakin pätee. Siksi akatemialaiset, meidän tiimiläiset mukaan lukien, ovat äärimmäisen vaikeita johdettavia. Kuitenkin aito kiinnostus ja vilpitön tahto toimia tiimin parhaaksi ja hypätä tarvittaessa pommin päälle, ovat ominaisuuksia mitkä toimivat minkä tahansa ryhmän johtamisessa ja ohjaamisessa, oli kyseessä sitten miljardiyritys tai 9 hengen osuuskunta.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!