Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Johtajuuden 21 kiistatonta lainalaisuutta

Kirjoitettu 08.04.13
Esseen kirjoittaja: Ville-Veikko Karttunen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Johtajuuden 21 kiistatonta lainalaisuutta
Kirjan kirjoittaja: John C. Maxwell
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Äänikirjat on mahtavia, niitä voi kuunnella lenkeillessä, tiskatessa tai ihan missä tahansa!

Kuuntelin siis Johtajuuden 21 kiistatonta lainalaisuutta kirjan äänikirjana, itsensä kirjoittajan John C. Maxwelln lukemana.

Johtajan täytyy nostaa alaisiaan ylös, ei painaa alaspäin. Mitä käykään, jos esimerkiksi painat alaistasi olkapäistä alaspäin? Menet itsekin alaspäin! Eli huonot johtajat jotka vain painavat alaisiaan alaspäin, ajautuvat isekin alas!

Tässä oli yksi loistavista esimerkeistä, joita kirjasta tajusin. Toinen suuri kolahdukseni tähän hetkeen tuli Prosessin laista.

Johtajuus kehittyy päivittäin, ei päivässä, ja tämä pätee kaikkeen muuhunkin kuin johtajuuteen.

Kirjan esimerkissä kerrottiin eläkeläisestä, jolla kuollessaan oli miljoonien dollarien omaisuus. Miten eläkeläinen oli saanut haltuunsa nämä varat? Vastaus oli, päivä kerrallaan. Rouva oli sijoittanut säästämänsä rahat osakkeisiin, jotka vuosien mittaan kasvoivat julmettuihin mittoihin.

Voimme ihan yhtä hyvin ”sijoittaa” energiamme ja huomiomme asiohin, joista haluamme kerätä potin. Esimerkiksi minä olen päättänyt sijoittaa nyt energiaani sosiaaliseen kanssakäymiseen, lähtemällä kesäksi pyörittämään ravintolaa pienelle paikkakunnalle. Bisnesmaailmassakin kaupat käydään aina ihmisten välillä, joten on äärimmäisen tärkeätä olla mahdollisimman hyvä ihmisten välisissä kohtaamisissa. Neljän kuukauden tehokuuri asiakaspalvelusta ja tiiviistä tiimityöskentelystä edesauttavat varmasti menestystäni tulevaisuudessa.

Nuorempana sijoitin paljon energiaani tietokonepeleihin, ja minustahan tuli mestari kyseisissä peleissä. Ensimmäiset viikot olin ihan solmussa, mutta päivittäin osaamiseni kasvoi himpun verran. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo varsin taitava pelaaja. Vaikka pelit olivat aina verkkopelejä, joissa oli tuhansia muitakin ihmisiä, ihmisten väliset keskustelut käytiin tekstin muodossa. Suurin hyöty peleistä oli se, että kirjoitan loistavaa englantia nykyään ja olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin viimeaikoina, kun olen reflektoinut silloisia tapahtumia.

Minulla on tällä hetkellä käytännössä yksi johtamishaaste, ja se olen minä itse. Oman itsensä johtaminen on todella raskasta, sillä on itse luotava itselleen päämäärät, suunnitelmat, motivoida toimintaan ja muutenkin pitää huoli että homma toimii. Hirveästi työtä ja hirveästi suunniteltavaa, eikä se monesti tunnu miellyttävältä.

Itsensä saaminen aamulla sängystä ylös on haastavaa, koska sitä on tuskallista selittää itselleen kannattavaksi. Jos jääkaapissa on ruokaa ja hanasta tulee vettä, on jollain alkukantaisella tasolla vaikeaa ymmärtää miksi tarvitisi nousta. Kannattaa levätä ja kerätä voimia, nousta syömään kun on pakko ja palata takaisin vähäenergiseen lepoon. Kun ruokavarastot rupeavat hupenemaan, on lähdettävä ”metsälle”.

Nykymaailmassa metsästäminen on monimutkaistettu rahan muotoon, mikä tekee ruuan ilmestymisen pöytään luonnottomammaksi.Ennen mentiin metsään, tapettiin hirvi ja saatiin ruokaa. Nykyään mennään kauas metsästä, istutaan, jutellaan, painellaan nappuloita ruudun edessä, tehdään jotain minkä arvoa ei ymmärretä, mennään kotiin lepäänään, toistetaan kuukauden verran ja sitten vasta saadaan taas lisää rahaa, eli ”metsästysvälineitä”.

Mitä monimutkaisemmaksi maailma muuttuu, sen tuskallisempaa on motivoida itseään sängystä ylös aamuisin. Sen tuskallisempaa on johtaa itselleen päämääriä, kun ei tahdo ymmärtää minkälaisessa maailmassa sitä elää.

Tieto vain lisää tuskaa. Jos yhtäkkiä vaikka innostuisit perustamaan ravintolaa, saat tänä päivänä todella nopeasti internetistä kaivettua tiedot mitä kyseinen temppu vaatisi. Kun saat yksin eteesi hirveän pumaskan lupa-hakemuksia, lakitekstiä ja vielä muutamat kommentit koko alan paskamaisuudesta, innostuksesi saattaa loppua siihen. Sen sijaan, jos lähtisit kyselemään tuntemiltasi ihmisiltä jotka ovat sen tehneet, he varmasti kertoisivat omakohtaisia kokemuksiaan ja lupaisivat auttaa sinua joissain asioissa. Et kokisi enään olevasi yksin, vaan saisit apua, eikä innostuksesi kokisi niin kovaa kolahdusta. On varmasti helpompi johtaa itseään etenemään kohti unelmaansa, kun vastaan tulee pienempiä yksittäisiä ongelmia, kuin että saat ne kerralla niskaasi. Kun perehtyy liikaa maaliin ja matkaan etukäteen, saattaa jättää sen haaveen syrjään liian kovalta tuntuvan vastuksen takia.

Jos olisin tiennyt etukäteen, mitä kaikkea meille tulee vastaan tämän ravintolaprojektin tiimoilta etukäteen, olisin uskonut ettemme olisi kykeneet siihen. Toisin kuitenkin näyttää käyneen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!