Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Johtajuuden ristiriidat

Kirjoitettu 26.08.19
Esseen kirjoittaja: Jenni Suomalainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Johtajuuden ristiriidat - miksi johtaja aina epäonnistuu ja miksei se ole ongelma
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet, 4.8. Johtamisen käsikirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mitä on johtajuus? Kuka on hyvä johtaja? Mitä johtajalta vaaditaan? Kuinka olla hyvä johtaja? Milloin olet valmis johtajana? Voiko johtajana onnistua? Millainen johtaja minä olen? Millaisia johtajia arvostan? Tässä muutamia kysymyksiä, joita herää mieleeni, kun aiheeksi annetaan johtajuus. Johtajuus on jälleen kerran asia, josta on juuri niin monta versiota, kuin on ihmisiä. Ei ihmekään, että jo pelkkä johtajuuden ajatteleminen saa aivot lukkoon sillä se pitää sisällään niin monia ominaisuuksia.

Alf Rehn käy kirjassaan läpi johtajuutta tuoden esiin sen monia paradokseja, ja huh, niitä muuten riittää. Johtajan tulisi olla samaan aikaan itsevarma ja suuntatietoinen, mutta olla kuitenkin kykeneväinen myöntämään heikkoutensa ja ottamaan vastaan myös muiden ajatuksia. Johtajan tulisi osata olla vaativa ja vahva, mutta samanaikaisesti armahtavainen ja herkkä. Johtajan tulisi olla läsnä ja vastuuntuntoinen, mutta kuitenkin antaa muille myös tilaa ja jakaa vastuuta. Listaa voisi jatkaa ties kuinka pitkään, sillä johtajuuteen ei ole yhtä kaavaa, vaan se on täynnä ristiriitoja ja vastakkainasetteluja. Rehn ei tarjoa kirjassaan valmiita ratkaisuita, vaan kirja ennen kaikkea ohjaa lukijaa pohtimaan johtajuutta useista eri näkökulmista.

Luin kirjan samoihin aikoihin, kun tiimimme kävi johtajuuden kurssia, jossa jouduimme myös pohtimaan omaa johtamisen filosofiaamme. Mitä mieltä minä siis olen johtajuudesta? Johtajissa huomaan arvostavani ihmisiä, jotka ovat rentoja, mutta joiden asenne ja toiminta kannustavat myös muita laittamaan kaikkensa likoon. Hyvä johtaja johtaa jokaista yksilöä henkilökohtaisesti, eikä ainoastaan kuin lammaslaumaa. Hän ammentaa ihmisten sisäistä motivaatiota ohjaamaan heidän toimintaansa, mutta pitää myös yhteisen tavoitteet esillä.

Haluaisin uskoa olevani hyvä johtamaan ihmisiä, mutta kohtuullinen on ehkä tällä hetkellä kuvaavampi sana valmiudestani johtaa. Koen kykeneväni lukemaan hyvin ihmisiä ja heidän tunnetilojaan, ihmistuntemus onkin yksi puolistani, joita kannan ylpeydellä.

Huomaan kuitenkin itsessäni tarvetta kehittyä muun muassa tavoitteellisuuden asettamisessa porukalle ja niitä kohti paimentamisessa. Ihmisorientoituneena ihmisenä huomaan nimittäin usein pitäväni tärkeämpänä sitä, että kaikilla on “mukavaa”, tämän seurauksena toiminta on toissijaista. Koen myös erityisesti kehittävän palautteen antamisen haastavana, vaikka tiedostankin sen olevan välttämätöntä, jotta muutosta voi tapahtua. Koen kuitenkin kehittyneeni tässä jo huimasti ollessani vuoropäällikkönä pikaruokaravintoloissa, mutta vielä on paljon edessä. Onneksi tätä pääsee varmasti kehittämään akatemian aikana ihan normaaleissa treeneissä, mutta erityisesti palautetreenien kautta.

Sen lisäksi, että koen palautteen antamisen haastavana, ei sen vastaanottaminen ole poikkeus myöskään. Herkkä luonteeni vaikeuttaa palautteen vastaanottamista. Vaikka tiedostan, ettei palaute ole henkilökohtainen hyökkäys ihmisyyttäni kohtaan ja kykenen järjellä ymmärtämään palautteen syyt, niin ajaudun usein itkemään tallaisissa tilanteissa tahtomattani, joka puolestaan vaikeuttaa muita antamaan palautetta minulle. Tässäkin asiassa uskon kehittyväni akatemian aikana ihan ohessakin, mutta aion myös tietoisesti pyytää palautetta useammin, jotta voin kehittyä sen vastaanottamisessa, mutta myös ihan vain itseni kehittämisen kannalta. 

Itseni johtaminen taas on asia, joka vaihtelee laidasta laitaan. Toisinaan pidän itseni erittäin hyvin “kurissa”, mutta huomaan heikkouteni olevan se, että jos syystä tai toisesta jäänkin tavoitteistani/aikatauluistani on minulle erittäin haastavaa saada päästyä takaisin rytmiin ja usein tallaisessa tilanteessa huomaan ikään kuin “lamaantuvani”. Pyrin kuitenkin tietoisesti asettamaan itselleni ainoastaan pitkän ajan tavoitteiden sijaan pienempiä välitavoitteita, joiden avulla tulen pääsemään näihin isompiin tavoitteisiin, mutta ne eivät tunnu maailmaa suuremmilta asioilta kuten suuret tavoitteet. 

Mielestäni on kuitenkin hyvä muistaa, että johtajana ei voi olla koskaan valmis, eikä sitä tulisikaan asettaa tavoitteeksi, vaan päivittäinen kehittyminen on mielestäni ihanteellisempi tavoite. Vaikka olisinkin tällä hetkellä “hyvä johtaja”, niin jos lakkaan mukautumasta ja kehittymästä olenkin hetken päästä jo aika kehno johtaja. Tätä ajatusta koen Rehnin tuovan myös esiin kirjassaan ja sanoessaan johtajan epäonnistuvan aina. Se, että johtaja epäonnistuu aina ei suinkaan ole tarkoitettu masentavaksi ja lannistavaksi väitteeksi, vaan sen on tarkoitus tuoda lohtua. Itse ainakin löydän tämän lauseen taustalta lohtua, sillä ihmisenä, joka pelkää epäonnistumista ja pettymyksen tuottamista, koen tuon ajatuksen armollisena.

En ole täydellinen, mutta se ei haittaa.

Aion pyrkiä kehittymään, mutta muistan olla itselleni armollinen. 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!