Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Johtajuuden ristiriidat

Kirjoitettu 23.11.20
Esseen kirjoittaja: Nella Manninen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Johtajuuden ristiriidat
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ei ole yhtä oikeaa tapaa johtaa. Jotkut tykkäävät kaverijohtamisesta, jotkut tiukasta otteesta.

Mikä on minun tapani? En ole vielä varma.

 

Alf Rehn kertoo johtamisen ristiriidoista. Kuinka johtaminen on onnistumista ja epäonnistumista, nopeaa ja hidasta, tekemistä ja unelmointia sekä muuttuvaa että pysyvää. Jostain syystä rehellisesti sanottuna en lämmennyt kirjalle missään vaiheessa. Tässä kuitenkin päällimmäiset ajatukseni kirjan pohjalta.

 

Johtaminen on näkyvää ja näkymätöntä

 

Kun aloin talousvastaavaksi huomasin, kuinka johtaminen on näkymätöntä. Suurin osa työstäni ja kaikki tekemiseni pysyi näkymättömissä muilta tiimiläisiltä. Maksoin laskut, laadin budjetin, tein katelaskelmia, koulutin itseäni ja vahdin, että taloutemme pysyy vakaana. Ulkoisesti tiimimme näkee työni tulosta noin kerran kuukaudessa, kun kerron talouskatsauksessa taloudestamme oleellisimmat asiat. Ulkopuolelle näyttää, etten tee paljoa mutta todellisuudessa hommia kyllä riittää. Ensimmäistä kertaa sain oikeasti kunnolla näkyville työni tulosta, kun pidin tiimillemme taloustreenit. Siellä opetin tiimillemme uusia asioita ja kerroin siitä mitä teen. Tuntui hyvälle, koska viimein minusta tuntui, että tiimimme käsitti kuinka laajaa työtä talousrooli edellyttää.

 

Tiimiliiderinä on helppo huomata, kuinka johtaminen on sekä näkyvää, että näkymätöntä. Tiimimme näkee minun johtavan sekä on läsnä pitämissäni viikko- sekä JORY palsuissa. Kirjoitan heille yleisiä ilmoituksia teamsiin sekä teen näkyviä päätöksiä. Työtä mitä he eivät nää on kehittelemäni ideat, eri palaverien suunnittelu, johtajuusfoorumissa työskentely sekä elonkerjuuseen sekä lumenluontiin osallistuminen. Myös yksilöllinen huolenpito ja auttaminen jäävät muilta tiimiläisiltä huomaamatta. Näkymättömässä johtamisessa ei ole mitään huonoa, eikä minua haittaa, että tiimiläisemme ei aina tiedä kaikesta mitä teen. Yritän tuoda kaikista tärkeimmät asiat ja opit esille sekä suoriutua tehtävästäni mahdollisimman hyvin.

 

 

Johtaminen on muuttuvaa ja pysyvää

 

Me kehitymme koko ajan. Luen uusia kirjoja johtamisesta, opin muilta akatemian liidereiltä ja kuulen minulle uusista johtamisen työkaluista. Kaikilla on omat keinonsa johtaa ja jotkut keinot toimivat paremmin kuin toiset. Tärkeää on kuitenkin pitää jonkunlaista rutiinia yllä eikä aina vaihtaa tapaa, jolla johtaa. Johtajan mukana on vaikea pysyä, jos hän muuttaa joka viikko toiminta tapojansa tai haluaa aina kokeilla uusia työkaluja. Epävarmuus tuo turvattomuutta ja siitä ei seuraa mitään hyvää. Rutiineja on helppo seurata ja niiden kanssa on mukava toimia. Aina silloin tällöin on mukavaa kokeilla jotain uutta, mutta ei liian usein. Minä vielä koitan luoda omia johtamisen rutiineja ja tehdä niistä mahdollisimman helppoja tiimillemme. Näin alussa minun on pakko kokeilla mikä tuntuu parhaalle.

 

Johtajuus on miehekästä ja kovaa sekä pehmeää ja naisellista

 

Ihan aluksi pakko aloittaa tuosta sanasta pehmeä. ”Pehmeää ja naisellista” se, että olen nainen ei tarkoita, että olen pehmeä johtaja. Eivät kaikki naiset ole pehmeitä eikä kaikki miehet ole kovia. Mitä jos en halua olla pehmeä enkä kova johtaja? Haluan olla itsevarma ja aikaan saava johtaja. Rehn sai tunteeni kiehumaan ja varmasti ihan tarkoituksellisestikin. Olen vain niin kyllästynyt niihin kommentteihin sekä ihmisiin, jotka viittaavat siihen, ettei nainen voi olla hyvä johtaja tai ei ainakaan niin hyvä kuin miehet. Haluan olla rehellinen. Minusta tuntuu sille, että meidänkin tiimissämme on miehiä, jotka ajattelevat, että naiset eivät kykene samaan kuin miehet. Kuulen useinkin kommentteja, jotka eivät suoraa sano niin, mutta viittaavat siihen vahvasti. Jollain tasolla minulla on pieni todistelemisen tarve, että minä naisena voin olla tiimillemme se paras johtaja.

 

 

Johtajuus on yhteisöllistä ja yksinäistä

 

Yhteisöllisyys on minulle todella tärkeää. Rakastan sitä, kun akatemialla ympärilläni on paljon ihmisiä, hyvää meininkiä ja työntouhuista energiaa. Meidän tiimimme on myös jonkinlainen yhteisö. Olemme tiivis porukka, joka tekee joka päivä töitä yhdessä. Halusin lähteä tiimimme liideriksi, koska aidosti ja oikeasti välitän tiimistämme ja sen jäsenistä hyvin paljon ja olen todella ylpeä, että voin nyt kutsua itseäni tämän ihanan porukan liideriksi. Vaikka suurin osa työstäni onkin tiimiläisten parissa, on myös hetkiä, kun tunnen oloni yksinäiseksi. Minun pitää olla valppaana ja tietää kaikki tärkeät asiat ja minun on suunniteltava tiimillemme kehitys ideoita sekä palavereita ja muita tapahtumia. Suunnittelu on yksinäistä ja tiimin johtaminen on yksinäistä. Minun itse on osattava tehdä päätöksiä, esitettävä vahvoja mielipiteitä sekä suuntaviivoja. Tiimin johtaminen on silti parasta mitä tiedän ja en malta odottaa nähdä kuinka paljon kehitymme tämän vuoden aikana.

 

Rehn sanoo ”ei ne sanat vaan ne teot”. Sanat ovat vain sanoja, jos et teoillasi näytä niitä todeksi. Tiimimme kesken olemme puhuneet paljon tekojen merkityksestä, kuinka teot merkitsevät paljon enemmän kuin sanat. Haluan johtaa teoilla en sanoilla. Hän myös kertoo, että on helppoa sanoa kyllä, mutta vaikea sanoa ei. Tämä on aivan totta. Minun on todella vaikea sanoa ei ihmisille ja siksi ei sanan opettelu onkin tehtävä listallani tänä syksynä. Johtaja epäonnistuu ja onnistuu sekä tekee ja unelmoi. Johtaja tekee monia asioita ja välillä myös asioita, jotka ovat ristiriitaisia. Johtajuus on monimuotoista ja vaativaa, mutta siksi juuri se kiehtoo minua niin paljon.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!