Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Johtaminen – elämänmittainen matka

Kirjoitettu 14.05.15
Esseen kirjoittaja: Anna Rönkkä
Kirjapisteet: 3
Kirja: Johtamisen taito - elämänmittainen matka
Kirjan kirjoittaja: Arto Hiltunen
Kategoriat: 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin Arto Hiltusen kirjan Johtamisen taito – elämänmittainen matka saadakseni vielä uusia näkökulmia kehittääkseni johtamistani.

”Ole oma itsesi” on tärkein neuvo, minkä olen johtamishaasteeseeni saanut. Neuvo oli minulle helposti sisäistettävä, enemmänkin muistutus kuin neuvo. En koe, että minulla olisi mitään erityistä johtajaroolia tai esittämistä töitä tehdessäni. Totta kai minulla on työminä ja vapaa-ajan minä, mutta esimerkiksi Laivurissa nekin mielestäni sekoittuu. En kuitenkaan koe, että Laivurissa tai Intossa tulisi kenenkään vetää mitään roolia tai olla joku muu kuin itse on. Siinä vaiheessa, kun menee ulkopuoliselle töihin, monesti joutuu vetämään hieman roolia ja olla paljon asiallisempi kuin todellisuudessa olisi. Mielestäni yrittäjänä ei näin kuitenkaan tarvitse toimia, vaan voit olla täysin oma itsesi jos se hyvältä tuntuu. Rehellisyydellä pötkii pitkälle.

Muistan viime syksynä puhuneeni erään Tiimiakatemian alumnin kanssa ns. ”projektipäällikkösyndroomasta”. Se tarkoittaa sitä, että jonkin projektin projektipäälliköllä nousee kusi ja johtajuus päähän, eikä tiimi enää siinä vaiheessa ole tasavertainen. Muille tiimin jäsenille tulee sellainen tunne, että ”me ollaan vaan töissä täällä”. Asiasta kyräillään keskenään eikä kukaan puhu suoraan omista tuntemuksistaan, ja siitähän se lumipallo lähtee vyörymään eikä kenelläkään ole enää kivaa. Itse kun olen ollut sellaisessa tilanteessa, että projektipäällikkömme lähti eräässä projektissa vähän keulimaan, mietin, että kuinka varmistan ettei minulle käy niin ensi kesänä? Tässä muutamia keinoja:

  • säännöllinen palaute muilta tiimiläisiltä
  • muista omat suunnitelmat ja arvot arjessa
  • muista, että haluat olla hyvä projektipäällikkö ja onnistua tehtävässäsi
  • onnistunut johtajakokemus suuressa ja tärkeässä projektissa -> tulevaisuus

”Miten sinä johdat? Oletko miettinyt?”

Viime aikoina olen joutunut paljonkin miettimään omaa johtamistyyliäni ja –tapojani. Miellän itseni aika jämptiksi projektipäälliköksi; vaadin deadlineissä pysymistä ja oma-aloitteisuutta. Luotan siihen, että mikä kerran sovitaan, siitä pidetään kiinni. Toisaalta olen kuitenkin aika lepsu; minulle ei ole väliä millä tavalla hommat hoidetaan, kunhan ne tulevat tehdyiksi. Annan samalla muillekin vapauksia luoda uusia toimintamalleja ja toteuttaa ideoita. Koen olevani auttavainen johtaja, sillä jos joku pyytää apua tai neuvoja, vastaan usein että ”katotaan yhessä”. Viestinnässä pyrin toimimaan esimerkillisesti ja tiedottamaan tekemisistäni ja haasteistani muulle projektiryhmälle, koska toivon heiltä samaa. Jos muista tiimiläisistä ei kuulu mitään, minä muistan kyllä kysyä ja vaatia läpinäkyvyyttä. Johtajana en kuitenkaan vaadi muilta mitään, mihin en olisi itse valmis. Jos haastan muita, haastan samalla itseäni.

 ”Yrityksissä arvoilla käsitetään sellaisia tärkeiksi koettuja asioita, joita kaikki yrityksessä arvostavat. Kun yritykselle luodaan vahvat arvot ja ne on kerrottu kaikille, ohjaavat arvot koko henkilöstön toimintaa yhdenmukaiseen, loogiseen ja yrityksen kannalta oikeaan suuntaan.”

Ideaosuuskunta Inton arvot:

  • arvostamme toisten tekemistä
  • sitoudumme oppimaan yhdessä
  • tuemme helvetin rohkeita kokeiluja

Mielestäni nämä arvot toteutuvat myös Laivurin toiminnassa. Me emme ole kuitenkaan luoneet Laivurille omia arvoja, sillä koemme että kaikilla on sama fiilis siitä, mikä Laivurissa on oikein ja mikä väärin. Miten pitää toimia, ja mitä ei missään nimessä kannata tehdä. En tiedä, menemmekö nyt perse edellä puuhun ilman arvoja, mutta olemme tulleet siihen tulokseen ettei niitä tarvitse määritellä ja pukea sanoiksi. Tämä juontaa varmaan juurensa viime kesästä, koska silloin luomamme arvot olivat täysi fiasko. ”Suora puhe”, ”ei sarkasmia”, ”kunnianhimo” ja ”vie mennessäs, tuo tullessas” eivät olleet meidän arvoja, vaan edellisten yrittäjien, innomolaisten, arvoja. Suora puhe tietysti kuulostaa arvoissa hienolta ja tarpeelliselta, mutta emme me viime kesänä edes osanneet puhua toisillemme suoraan. Toivon, että edes tähän tulee ensi kesänä muutos. Arvoista siis on ehkä tullut meille peikko, mutta ehkä ne muodostuvat kesän aikana toimintamme kautta. Jos kaikki menee ilman arvoja päin mäntyä, taitaa olla keskustelun paikka.

 ”Itseään kannattaa johtaa samoilla periaatteilla kuin työryhmää. Asettaa tavoite ja päättää toteutustavasta. Jos jättää tekemänsä päätöksen toteuttamatta, pitää antaa itselleen henkinen rangaistus siitä. Hyvän johtajan pitää pystyä vaatimaan itseltään vähintään samantasoista suoritusta kuin alaisiltaan.”

Olen kehittynyt itseni johtamisessa puolentoista vuoden aikana akatemialla. Minulla on viimeisen puolen vuoden aikana ollut kaksi projektipäällikön haastetta, missä olen halunnut toimia esimerkillisesti myös yksilönä (ulkoinen motivaatio). Olen myös alkanut sisäistämään, että kirjoja kannattaa lukea tarpeeseen (sisäinen motivaatio.) Tästä hyviä esimerkkejä ovat talouskirjojen lukeminen pohjautuen taitoprofiilini top3-taitoihin, joita halusin tänä keväänä kehittää. Luin myös yhden johtamisen kirjan saadakseni jotain teoriapohjaa VTL-hakemukseeni. Kirja kysyi minulta: ”Annatko usein periksi, tuleeko luovutettua?” Yksilöhommissa kyllä, tulee luovutettua turhan usein. Tai ainakin lykättyä tehtäviä tulevaisuuteen. Vertaistuki on minulle tärkeää ja tykkään työskennellä ennemmin porukassa kuin yksin, koska se on mukavampaa ja tehokkaampaa. Jos kuitenkin porukasta joku meinaa luovuttaa, usein minä olen se, joka potkii persiille ja kannustaa hoitamaan hommat heti alta pois.

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!