Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Johtamisen haasteet

Kirjoitettu 10.04.13
Esseen kirjoittaja: Emma Soikkeli
Kirjapisteet: 2
Kirja: Johtamisen haasteet
Kirjan kirjoittaja: Peter F. Drucker
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.4. Johtamisen haasteet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Joskus isona haluaisin olla johtaja. Ja vielä hyvä sellainen. Olen lukenut useita johtamisen kirjoja juuri tuosta syystä, ja nyt vuorossa oli Druckerin Johtamisen haasteet. Kirja esitteli muutamia yleisesti tunnettuja olettamuksia johtamiseen ja yritystoimintaan liittyen ja itse peilasin kahta niistä omien johtamiskokemusteni valossa. Päällimmäisenä tietenkin mielessä Tiimiakatemian 20v syntymäpäivien projektipäällikkyys.

On olemassa vain yksi ja oikea tapa johtaa ihmisiä. Uskon, että monet ns. Vanhan koulukunnan yrittäjät saattavatkin vielä tänä päivänkin ajatella noin, vaikka tuo ajatusmalli on hyvinkin vanha. Omien kokemusteni pohjalta näen, että se, minkä kokoinen tiimi on johdettavana sekä mitä varten tiimi on olemassa, vaikuttavat hyvin paljon siihen minkälaista johtamista tulee tehdä. On eri asia johtaa juuri kasattua tulevaa 20 hengen tiimiä, mitä projektia varten koottua kuuden hengen projektiryhmää. Tämän opin itse viime syksynä. Myös johtajan oma persoona vaikuttaa vahvasti. Itsellä varmasti on kehittymisen paikka siinä, että osaan johtajana johtaa eri tilanteissa eri tavoin, tuntuu että olen ehkä hieman jämähtänyt samanlaiseen toimintatapaan, joka toimii hyvin pitkälti oman innostuneisuuteni kautta.

Tähän johtamisolettamukseen liittyen kirjassa sanottiin mielestäni osuvasti: ”Ihmisiä ei johdeta. Tehtävänä on luotsata ihmisiä. Tavoitteena on saada kunkin yksilön vahvuudet ja tiedot tuottavaan käyttöön.” Tämä on mielestäni nykyaikaa ja samalla myös tulevaisuutta. Itse olen kehittynyt tuossa asiassa hurjasti ja haluaisinkin vielä kehittyä lisää. Haluan, että jokainen johdettavani voi hyödyntää omia potentiaalejaan niin, että se hyödyttää koko tiimiä ja erityisesti johdettavaa itseään. Tuntuu, että olen ehkä jo onnistunut tuossa asiassa, jos mietin Tiimiakatemian 20 syntymäpäiviä ja projektiryhmäämme. En ehkä kuitenkaan olisi onnistunut niinkään hyvin, ellei tukenani olisi ollut sekä Essiä että Vilmaa.

Usein ajatellaan, että johtajana tulisi tietää kaikesta kaikki ja kaikista parhaiten. Drucker kuitenkin sanoo mielestäni hyvin sanoessaan, että hyvän työntekijän tulee tietää omasta työstään enemmän kuin kukaan muu. Esimerkiksi huoltoinsinööri tietää tuotteistaan saman kuin muutkin organisaatiossa, mutta hän on ainut joka tietää itse tärkeimmästä – asiakkaasta. Mielenkiintoinen ajatusmalli!

On olemassa yksi ja ainoa organisaatiomalli. Välillä tuntuu, että tähän ajatukseen meillä Tiimiakatemialla sorrutaan. Totta kai kun itse työskentelemme kiinteissä tiimeissä, saatamme ajatella että tiimi on paras ja ainoa muoto työskennellä. Kaikki työt tai ihmiset eivät vain toimi samanlaisella organisaatiomallilla. Kaikista tosin voidaan mielestäni löytää yhtäläisyyksiä. Jos miettii esimerkiksi sairaalaa – samat rutiinityöt, mutta vaihtuva henkilöstö ja kokoonpanot. Ja sitten jos miettii vaikka Tiimiakatemian tiimiä – vaihtuvat työt, sama henkilöstö. Molemmissa olisi ihannetilanne se, että tilanteesta riippumatta jokainen tietäsi sanomattakin oman paikkansa ja työtehtävänsä ja tiimin eri osat toimisivat saumattomasti yhteen. Meidän tiimillä saattaa vielä hieman olla matkaa siihen, mutta ei ehkä edes paljoa.

Niin, ja organisaatiomallista riippumatta – jokaisesta tulee löytyä johtamista organisaation jokaisessa eri ”osastossa”. Tarkoitan tällä sitä, että johtamista tulee olla aina myynnistä loppuun saakka. Jos mietin synttäreitä, jäi meiltä kokonaan sekä markkinoinnin että myynnin johtaminen. Keskityin vain kokonaisuuden johtamiseen. En tiedä minkälainen olisi ollut lopputulos jos myös noita kahta osa-aluetta olisi johdettu samalla tavalla mitä kokonaisuutta.

 

Mikään yritys ei voi selvitä hengissä, ellei se uusiudu ja innovoi. Liian usein yritykset jämähtävät paikoilleen ja antavat kehityksen mennä oman toimintansa edelle. Organisaatioiden tulisikin siis mennä muutosten edellä, eikä vain yrittää hallita niitä. Tärkeintä uusiutumisessa ja muutoksissa on menneen hylkääminen. Energiaa ja resursseja ei kannata pitää kiinni vanhan toimintatavan mukana pitämiseen, vaan enemmän energiaa tulee kohdistaa uuteen ja tulevaan.

Synttäreiden osalta teimme ennen joulua radikaalin ratkaisun, kun siirsimme myynnistä vastanneen henkilön vastaamaan tapahtuman käytännön järjestelyistä. Tämä muutos tuntui isolta, mutta tärkeältä. Onneksi teimme sen, sillä muutoksella vältettiin kiire ja ”epäonnistumiset”.

Muutokset tuntuvat aina vaikeilta. Joutuu luopumaan jostain, mitä on tehnyt pitkään ja kehittämään jotain uutta, josta ei edes voi olla varma. Samalla joutuu tekemään paljon työtä sen eteen, että saa muutoksen mukaan lähtemään muitakin kuin vain itsensä.

 

Ja mitä tuohon alussa mainittuun tulevaisuudenhaaveeseen tulee – uskon, että kaikki Tiimiakatemialla olleet johtamishaasteeni takaavat sen, että minusta voi tulla ihan hyväkin johtaja.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!