Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Johtamisen perusperiaatteet

Kirjoitettu 06.10.13
Esseen kirjoittaja: Maiju Kuitunen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Peruspeliä johtaja! Peruspeliä!
Kirjan kirjoittaja: Eero Kukkola
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tämän syksyn ajankohtainen kehittämisenkohde minulla on johtaminen. Johtaminen aiheena kiinnostaa minua paljon ja aion kerrankin ottaa aiheesta ajoissa selvää ennen kuin olen polvia myöten lehmän läjässä. Kirja, josta sain paljon hyviä neuvoja johtajuuden saralle on Eero Kukkolan Peruspeliä johtaja!

”Johtajaksi ei synnytä. Johtajaksi kasvetaan ja se tapahtuu kovalla työllä.”, (Kukkola, s45). Tätä minä komppaan ja lujasti! Olen niin kyllästynyt työilmoituksiin, joissa haetaan valmiita ihannejohtajia. Mielestäni kukaan ei ole seppä syntyesään! Tämä on lisäksi jo toinen kirja, jossa mainitaan, että johtaminen on opittu kyky, eli periaatteessa melkein kuka vain voi opetella olemaan johtaja. Tämän ymmärrettyäni lähden luottavaisesti kehittämään johtamisen taitojani.

Kukkola on kirjoittanut 13:sta johtamisen perusperiaatteesta ja ajattelin käydä läpi osaa niistä.

Päätöksentekotaito. Kukkola kertoo, että johtajan tärkein tehtävä on tehdä päätöksiä, nopeita sellaisia. Hän myös mainitsee, että johtajan on osattava sanoa kyllän lisäksi myös ei. Päätöksien takana pitää myös osata seistä. Olen näistä mietteistä kyllä jokseenkin samaa mieltä. En tiedä pidänkö itse päätöksentekotaitoa johtajan tärkeimpänä tehtävänä, mutta tärkeää se kyllä mielestäni on. Mielestäni johtajan pitää osata tehdä päätöksiä ja vastata niiden seurauksista. Jos joskus sattuukin tekemään ”väärän” päätöksen, tällöin tulee myöntää virheensä ja alkaa porsukuttaa eteen päin. (Kukkola s.61).

Omassa päätöksentekotaidoissa on vielä kehitettävää. Teen päätöksiä, mutta välillä tulee epäröityä valintaani. Epäröinti ei tule varmasti antamaan luotettavaa kuvaa itsestäni muille projektiryhmänjäsenille. Olen myös huomannut, että jos minulla on vahva visio, johon haluan tähdätä, on päätösten teko ollut helpompaa. Tämä johtuu varmaankin siitä, että minun on helpompi puntaroida päätöksiä ja sitä kumpi tai mikä niistä johtaa meitä kohti visiota.

 

Tavoitteet. Suunnan määrittäminen ja siihen liittyvien tavoitteiden asettaminen on Kukkolan mielestä johtajan yksi perusperiaatteista. Itse arvostan johtajaa, joka asettaa tavoitteita ja vie kohti visiota ja ennen kaikkea vielä seuraa niiden toteutumista. Uskon, että tavoitteiden asettaminen ja niiden seuraaminen on yksi vahvuuksistani. En ainakaan itse saa itsestäni täysiä tehoja irti ilman kunnollisia tavoitteita. Tästä hyvänä esimerkkinä tämä alkanut syksy. Tiimillä ei ollut yhteistä päämäärää mihin tähdätä. Tämän seurauksena itselläni ei ollut kovinkaan suurta motivaatiota tehdä hommia kunnolla. Ärsytti kun ei ollut suuntaa ja tavoitetta minkä vuoksi tehdä hommia. Vaikka omia tavoitteita minulla oli, eivät ne silti tuntuneet tärkeiltä ennen kuin saimme tiimin yhteisen tavoitteen. (Kukkola s.63).

Tavoitteiden asettaminen meidän tiimille tuntuu olevan hankalaa. Saimme eräissä syyskuun treeneissä mielestäni turhan pitkän puljailun jälkeen asetettua meille tavoitteen ensi syksylle. Koko tiimi (pari vielä mietiskelee) lähtee Nordic Business Forum:n Helsinkiin 2014! Olemme sitoutuneet koko tiiminä, vaikka kaikki ei nyt päättäisikään sinne lähteä, keräämään rahat lippuihin ja hotelliin maalis-huhtikuuhun mennessä. Tämä tavoite oli minulle henkilökohtaisesti kuin lottovoitto, sillä NBF 2014 löytyy myös minun oppimissopimuksesta.

 

 

Esimerkki. Eräs Kukkolan johtamisen perusperiaatteista, jota myös itse pidän tärkeänä on olla esimerkkinä. Haluan olla johtaja, jonka puheet vastaavat tekoja. Olisi kauheaa olla papattava löysä paska, joka ei toimi itse puheidensa mukaan.  Antaisin itsestäni tällöin todella epäluotettavan kuvan ja eihän silloin kukaan haluaisi olla minun johdettavana. Sain myös yhden toisen hyvän pointin kirjasta. Pitää vaatia itseltään hieman enemmän, mitä muut sinulta odottavat. (Kukkola s.67).

 

Hengen luonti ja motivointi. Kukkolan kirjassa on mielestäni paljon tärkeitä asioita, joita on johtajan hyvä muistaa. Seuraava niistä on johtajan tehtävänä hengen luonti ja motivointi. On mielestäni tärkeää, että johtaja osaa motivoida muita. Kukkola kuitenkin muistuttaa, ettei keheenkään voi sytyttää paloa, ennenkuin se palaa itsessäsi. Tämä pitää mielestäni paikkansa, sillä enhän olisi uskottava motivoija ellen ensiksi itse usko motivoitaan asiaan. Itselläni myös ainakin motivaation ylläpitämiseksi vaati sitä, että joku on muistuttamassa ja tsemittämässä minua kohti tavoitetta. Tämä saa minut arvostamaaan muun muassa tiimiliiderimme positiivista panostusta meidän mölliköiden motivoimiseessa.

Kukkonen kertoo myös roolien merkityksestä. Taitava johtaja osaa valita ja luoda oikeanlaisen roolin itselleen oikeassa paikassa. Tähän voin antaa esimerkin meidän valmentajastamme, joka poistui ovet paukkuen NBF keskustelun temmelyksestä ja mielestäni aivan syystä. Turhaa löpinää ja rohkeuden puute tavoitteiden asettamisessa. Mielestäni valmentajamme halusi poistumisellaan saada meidät vaihteeksi miettimään, mitä helekuttia taas höpisemme jonnin joutavia ilman, että kukaan johtaisi ja veisi asiaa eteen päin. Roolien ottaminen on minulle vaikeaa isossa porukassa. Koen asian paljon helpommaksi pienemmässä porukassa. Esimerkiksi treenitilanteissa en osaa ottaa rooleja, koska lamaannun täysin. En ymmärrä miksi en osaa toimia kunnolla isossa porukassa ja se ärsyttää minua suunnattomasti. Koen pienen ryhmän tehokkaammaksi ja mukavammaksi olla ja tunnen, että osani pienessä rymässä on tärkeämpi kuin isossa. (Kukkola s.71).

 

Delegointi. Delegointi on tärkeä taito johtajalla, muistutta Kukkola. Olen oppinut tämän asian myös seuraamalla talouspäälliköämme signeeraamassamme Massikerhossa (taloussolu). Hommat ovat tehostuneet huomattavasti ja pampulle jää aikaa keskittyä olennaiseen. Delegointi näyttää olevan siis fiksua hommaa ja kaiken lisäksi se saattaa saada vastaanottajan tuntemaan olonsa tärkeäksi! Olen myös tyytyväinen tiimiyrityksemme hyödyntämiin soluihin, niissä vastuu ja työt jakaantuvat tasaisesti ilman, että ne jäisivät vain yhden ihmisen harteille.  Mielestäni ymmärrän delegoinnin tärkeyden ja olen myös oppinut delegoimaan hommia hieman enemmän kuin ennen. (Kukkola s.75).

 

”Johtaminen alkaa itsensä johtamisesta.. Johtajan on tiedettävä omat vahvuutensa ja heikkoutensa.”, (Kukkola s.105). Merkkasin ylös itsestäni hyviä, kehitettäviä ja niiden välissä olevia piirteitä johtamisen saralta. Uskon, että miettimällä millainen olen johtajana, auttaa se minua keskittämään huomion kehityksen kohteisiin, eli vahvuuksien kehittämiseen.

+Osaan asettaa tavoitteita ja yritän kannustaa muitakin tavoitteeseen/siin.

+Hoidan hommat loppuun saakka.

+Palautteen anto ja kiitoksen antaminen hyvästä työstä.

½ Delegointi, osaan  tarvittaessa, mutta aina en vaan kehtaa pyytää apua.

½ Päätöstenteko. Kun vahva visio, niin onnistuu, mutta epävarmassa tilanteessa haastavaa.

½ Esimerkki. Jos katsoo alkanutta syksyä, niin minusta ei todellakaan ole kannattanut ottaa esimerkkiä. Nyt on onneksi kurssi kääntynyt ja meigä on alkanut jo pikkuhiljaa kytemään!

-Höpöttely. Jos teen esim. toimistolla töitä, olen huono höpöttämään.

-Roolin/en ottaminen. Isossa ryhmässä vaatii todellista harjoittelua. Pienemmässä ryhmässä alkaa jo sujua.

-Tilanteiden muutosten hyväksyminen. Vie hetken, ennen kuin olen saanut jäsenneltyä ja hyväksyttyä uudet kuviot päähäni.

 

Koska kuvat ovat hauskoja ja minulle muistamisen kannalta tärkeitä, tein kuvamuodossa olevan johtajan perusperiaatteiden muistilistan:

 

Seuraavaan sitaattiin on mielestäni hyvä lopettaa, sillä siihen tiivistyy omat ajatukseni johtajuudesta. ”Johtajana olet aina yksi muiden joukossa. Leadership is a team sport.”, (Kukkola s.57).

 

 

 

Maiju Kuitunen
maiju@mittava.fi

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!