Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Johtamisen ristiriidat- Alf Rehn

Kirjoitettu 21.10.20
Esseen kirjoittaja: Anna-Sofia Jarva
Kirjapisteet: 2
Kirja: Johtamisen ristiriidat
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirja kuuluu siihen joukkoon, jossa moni ajatus oli itselle jo tuttuja mutta niistä tarvitsi muistutusta, jotta ne voi oppia. Pidin paljon Rehnin tarina esimerkeistä, koska se toi johtajuuden ns lähemmäs. Kirja muistutti siitä, että ei tarvitse osata vaan voi oppia.

Monesti tuntuu, kun on ollut joissain työpaikoilla, ettei edes näe johtajia ja he ovat jossain muiden yläpuolella. Tuntuu, että he ovat olleet todella kiireisiä ja heillä ei ole ollut aikaa kuunnella. Yritykset ovat kumminkin menestyneitä ja henkilöstö on tehnyt työnsä hyvin. Olen myös nähnyt mielestäni hyviä johtajia yrityksissä, jotka ovat olleet kiinnostuneita henkilöstöstä ja käyttäneet aikaansa ruohonjuuritason kehittämiseen. Aloin miettimään kirjan myötä ketkä heistä ovat olleet hyviä johtajia. Johtaminen ei ole mustavalkoista ja johtajuus onkin todella ristiriitaista. Pitää olla mukava ja vaativa, päättäväinen ja kuunteleva sekä kaikkia muita vastakohtia. Kukaan ihminen ei voi olla kaikkea ja johtaja voi olla hyvä myös silloin, jos on vain toista vastakohdista. Tämä henkilökohtaisesti unohtuu monesti itseltä. Tämän takia ajattelen helposti, etten osaa vielä johtaa ollenkaan. En ole täydellinen tai edes hyvä, mutta ehkä osaan kumminkin jotain.

Kirjassa mainittiin  suomalainen sanonta ”Ei kannata puristaa mailaa liikaa”. Jos yrittää koko ajan liikaa ja enemmän on hankalaa onnistua. Kirjassa oli hyvä esimerkki tähän johtajasta, joka koko ajan halusi kehittää uusilla ja erilaisilla tavoilla kun alaiset tarvitsivat vain kuuntelemista. Helposti liialla yrittämisellä voi siis lyödä myös huti. Johtajuuden ei pidä olla liian vaikeaa.

Olen aina ajatellut, että empaattisuus on johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia. Ja edelleen kun luin kirjan tämä vahvistui. Olen kokenut, että olen empaattinen ihminen ja havaitsen helposti ihmisten tunteita. Olen miettinyt paljon, että käyttäydynkö sen mukaan aina. Tunnen ja havaitsen mutta käyttäydyn toisinaan erillä tavalla. On välillä hankalaa reagoida empaattisesti ja ymmärtävästi joissain tilanteissa. Tässä on selkeä kehittämiskohde itsellä.  Toinen hyvä muistutus oli, että kaikki perustuu luottamukseen. Kaikkihan perustuu siihen oikeastaan. Ystävyys, tiimin toiminta ja johtajuus. Luottamuksen rakentaminen on pitkä prosessi ja se vaatii paljon pieniä ja isoja asioita. Johtajan ja pomon ero voi olla siinä, ettei toinen vaivaudu tekemään niitä pieniä asioita. Johtajan tulee ansaita paikkansa ja siihen pitää käyttää aikaa. Kaikki alkaa pienestä.

Palautteen antaminen ja ottaminen ovat nousseet lähiaikoina pinnalle. Ne ovat tärkeitä ominaisuuksia johtajalle ja niissä minulla on vielä paljon kehittämistä. Mutta akatemiahan on paras paikka oppia niitä, joten pikku askelin parempaa kohti. Huomasin kyseiset asiat tiimissä tulleissa tilanteissa. Palautteen anto on tullut vaikeammaksi, kun on alkanut tuntemaan ihmiset paremmin. On välttänyt tilanteita ja kun on antanut palautetta on kierrellyt helposti, koska on tuntunut, että toinen loukkaantuu, jos palaute ei ole positiivista. Palautteen ottamisessa huomaan, että kun saan palautetta, otan sen monesti epäonnistumisen kautta ja näin se iskee helposti syvälle. Tämä on aina ollut minussa ja se on melko syvään juurtunut piirre.  Olen miettinyt, että tämä on melkein sellainen asia mistä minun tulisi käydä juttelemassa ulkopuoliselle ammattilaiselle. Luulen, että myös tämän takia minun on ollut hankalampaa antaa palautetta, koska ajattelen että joku toinen voi tuntea samalla tavalla kuin minä.

Oletan että minun pitäisi osata olla jo jotain, jotta voin johtaa. Johtajuus on jatkuvaa oppimista ja olen todella nuori, joten en saisi hätäillä. Niin kuin kirjassakin sanottiin ”On harhakuva, että johtaja voi olla täydellinen. Tätä moni tavoittelee ja menee harhaan jo ennen kuin pääsee johtajuuteen.”

Mutta milloin olen onnistunut johtajana? Miten tiedän, että olen ansainnut paikkani johtajana ja se ei ole vain titteli, jota kantaa? Hankalia kysymyksiä, mutta yksi asia mitä Rehn kirjoitti, jäi mieleen. ” On tärkeämpää tehdä jotain kuin tehdä oikein jotain.” Näinhän sitä johtajuuttakin oppii niin kuin kaikkea muutakin.

 

”Johtajuus voi rakentaa ihmeitä” – Alf Rehn

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!