Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Johtavat ajatukset

Kirjoitettu 23.03.17
Esseen kirjoittaja: Tanja Jämsä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Johtavat ajatukset
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.6. Oppimisen käsikirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiakatemia – Johtavat ajatukset

2016-2017

 

Opiskelen Tiimiakatemialla toista vuotta. Tänään käteeni tarttui ensimmäistä kertaa Tiimiakatemian Johtavat ajatukset -vihkonen. Luin sen läpi kahteen kertaan ja pohdin lukemaani. Vihkonen tiivistää Tiimiakatemialla oppimisen periaatteen muutamiin lauseisiin ja saa sen kuulostamaan yllättävän yksinkertaisen simppeliltä toimintamallilta. Mutta eipä tuntunut yksinkertaiselta silloin, kun aloitin opintoni yhdessä tiimini kanssa. ”Heitetään pingviinit kylmään veteen ja katsotaan kun ne oppii uimaan” Tämä oli yksi ensimmäisistä fraaseista minkä kuulin vanhemmilta tiimiyrittäjiltä syksyllä 2015. Ja tottahan tuo oli, nyt kun asiaa katselee taaksepäin. Mutta olisinpa lukaissut Johtavat ajatukset oikein ajatuksen kanssa läpi jo silloin. Olisi saattanut vähän lämmittää sitä kylmää vettä ja helpottaa hieman shokkia. Mutta eipä siinä mitään, hyvinhän siitä selvittiin!

Tässä vihkossa on kirjattuna kymmenen ohjetta tiimiyrittäjälle.

Ensimmäisenä ohjeena: Tee aloite, uskalla etsiä ohjeita.
Aloitteen tekoa on tullut kyllä harjoiteltua. Hiljaisena tyttönä olen oppinut, että ideat on yksinkertaisesti vain osattava päästää ilmoille, jotta niistä voi jotain joskus syntyä. Ohjeita en kyllä osaa etsiä, mutta matkalla sitä kohdin ollaan, kerta osaan sen jo tiedostaa! Eli siis en osaa käyttää sopivaa kirjallisuutta hyväkseni, kun tarvitsen tietoa projektiani varten. Nyt pikkuhiljaa alan vasta ymmärtää kuinka paljon kirjoista oikeasti voi olla hyötyä. Yleensä ryntään vaan tekemään ja työstämään projektia vanhojen tietojeni pohjalta ja unohdan mahdollisuuden löytää uusia ajatuksia tekemiseeni. Tästä tavasta aion päästä irti.

Toisena ohjeena: Opi hallitsemaan kaaosta. Se on ensimmäinen askel luovassa tilassa.
HAH! Ehkä ensi vuonna! Kaaos tuntuu olevan nykyisin kutakuinkin jatkuva olotila ja stressin aiheuttaja. Olen oppinut ennemminkin sietämään sitä paremmin ja luovana prosessina näen kaaoksen läpi rämpimisen ilman, että sen suurempia ongelmia lähtee siitä kehkeytymään. Välillä tämä opiskelu on hengissä selviytymistä ja taistelua yrittäjyyden ja opiskelun välisellä taistelukentällä. Onneksi olen varma siitä, että tulen selviytymään tästä voittajana.

Kolmas ohje: Saat tehdä virheitä. Voit oppia niistä.
Minusta oikeastaan tuntuu, että en täällä oikein muusta opi kuin lukemattomista virheistä, mitä tulee jatkuvasti tehtyä. Välillä virheet ovat pieniä ja välillä suuria, mutta jokainen on opettanut minulle jotain.  Projektien ja kaiken toiminnan jälkeen ja välillä välissäkin me pohdimme sekä yhdessä että erikseen tekemiämme virheitämme. Tarkastelemme niitä erilaisista näkökulmista ja mietimme mikä meni vikaan. Tämä prosessi ei pelkästään opeta meitä tekemiemme kommellusten kautta vaan se myös tiimiyttää tiimiämme tehokkaasi. Eli ei muuta, kun lisää virheitä tekemään!

Kohta neljä: Kohdista energiasi ratkaisuihin, älä ongelmien murehtimiseen.
Helposti sitä jää murehtimaan tekemättömiä töitään ja ajan riittämättömyyttä. Asioiden turha märehtiminen vie ihan tajuttomasti turhaa aikaa eikä sitä edes huomaa miten aika kuluu mitään tekemättä. Mitä itse olen vastikään oppinut sen, että asioiden vatvominen ei edistä asioita. Se vaan pahentaa asiaa. Jos on jokin ongelma, hoida se pois heti sillä hetkellä niin, (yllätys yllätys), ongelma on poissa! Tadaa!

Kohta viisi: Tee parhaasi ja aseta tavoitteesi korkealle.
Tiimiakatemialla opiskelu on mahtavaa aikaa. On mahdollisuus tehdä mitä vaan pelkäämättä epäonnistumista ja henkilökohtaista taloudellista tappiota. Olisi todellinen sääli olla käyttämättä tätä aikaa kunnolla hyödyksi. Laiskottelu täällä on vain ja ainoastaan oman ajan haaskausta ja tilaisuuden tuhlaamista. Siksi jokaisessa projektissa mitä tekee kannattaa tehdä parhaansa. Täällä myöskin olennaista on se, että tähdätään kohti unelmia. Tehdään itsestämme huippuosaajia juuri sillä osa-alueella millä haluamme hallita. Tavoitteet voivat olla jopa jokseenkin hullun korkealla, mutta se ei haittaa, kunhan ymmärtää korkeiden tavoitteiden tarkoituksen; ne antavat meille suunnan mitä kohti kulkea ja korkea tavoite voi johtaa korkeammalle kuin matalalle asetettu tavoite. Tarkoituksena ei mielestäni ole välttämättä sen konkreettinen saavuttaminen vaan sitä kohti kulkeminen. Kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla.

Kohta kuusi: Näe mahdollisuuksia, älä esteitä.
Sitä tulee helposti ajateltua pelkästään haasteita, mitä projekti tuo tullessaan. On asioita mitä pitää tehdä ja hoitaa ja lakipykälät ynnä muut turhat jutut mitä pitää tajuta ottaa huomioon ja pian lista on jo niin pitkä, ettei projektin toteuttamisessa tunnu olevan enää yhtään mitään järkeä. Sitten sitä hautaa koko jutun. Pitäisi enemmän keskittyä tulokseen. Mihin projekti johtaa onnistuessaan. Projektin onnistumisesta tulevat mahdollisuudet ja hyödyt lopulta (ainakin yleensä ja toivottavasti) ylittävät haasteet ja kuvittelemamme esteet onnistumisen tiellä. Elikkä tekemään vaan!

Kohta seitsemän: Uskalla kokeilla ja ole oma itsesi.
Äsken jo kirjoitinkin jo kokeilemisen tärkeydestä, joten keskityn tässä kohtaa omana itsenä olemiseen. Meissä kaikissa on puolemme. Olemme vahvoja jollain osa-alueella ja heikkoja toisella. Meidän tulisi keskittyä omiin vahvuuksiimme ja kehittää heikkouksiamme. Persoonamme tukee ominaisuuksiamme ja emme saa haudata omaa itseämme ja yrittää olla jotain mitä emme ole. Toki voimme kehittää jatkuvasti itseämme ja persoonaamme, sekä ajaa sitä toivomaamme suuntaan. Tiimiakatemia on siitä hieno paikka, että täällä voimme olla oma itsemme. Toisinaan minulle on haaste olla täysin oma itseni akatemialla. Olen täällä hiljaisempi ja sulkeutuneempi kuin mitä olen normaalisti. Ehkä se johtuu siitä, että ympärilläni on niin paljon mahtavia räiskyviä persoonia ja huomaan helposti jääväni kuuntelijan rooliin ja seuraavani tapahtumia sivusta. En näe sitä kuitenkaan ongelmana. Minusta on hienoa, että voin olla täällä tällainen kuin olen ja kaikki hyväksyvät minut näin. Varsinkin tiimini. Rakastan tiimiäni ja vaikka sekin on täynnä niin erilaisia ihmisiä kuin itse olen, he hyväksyvät minut täysin omana outona itsenäni. <3Wire!

Kohta kahdeksan: Hymyile, nauti ja heittäydy.
Hymyileminen luonnistuu minulta mielestäni aika hyvin. Ja nauttiminen. Ylipäätään iloisena oleminen. Akatemian arki on hauskaa, vaikka se onkin jokseenkin stressaavaa ja raskasta niin siitä nauttii silti tosi paljon. Hymyileminen tulee sitten täysin huomaamattani ja tiimiltä olenkin saanut muutamaan otteeseen kommenttia siitä, että olen lähes aina iloinen. Se on ollut hauska kuulla, sillä en todellakaan tiedosta asiaa itse. Heittäytymistä sen sijaan en osaa ollenkaan! Ehkä pikkuhiljaa sekin alkaa sujua.

Kohta yhdeksän: Ole nöyrä ja luo menestyksesi aina uudelleen.
Ylpistyminen on mielestäni todella paha asia. Se tappaa kehityksen ja itse ainakin haluan kiertää turhan ylpeät ihmiset kaukaa. Tietenkin omista saavutuksista tulee olla ylpeä, mutta nöyryys on erittäin tärkeää. Nöyränä ottaa vastaan huomattavan paljon paremmin uutta tietoa ja on avoimempi uusille ajatuksille. Menestys ylpeyttää ihmisen herkästi ja tappaa kehityksen, minkä jälkeen menestyksen saavuttaminen uudelleen onkin jo hankalampaa. Täytyy siis pyrkiä saavuttamaan menestys ja kehittyä, sekä pysyä kuitenkin nöyränä, jotta kehitys jatkuu. Lisäksi nöyränä sinusta ei tule kusipäätä ja kaverisi haluavat jatkossakin olla kavereitasi. Älä siis ole kusipää.

Kohta kymmenen: Kunnioita kanssaihmisiä ja hyödynnä akatemia sisältä löytyvä kokemus ja tieto, jottei pyörää tarvitse keksiä uudelleen.
En osaa hyödyntää akatemialaisten tietämystä. Samoin kuin kirjallisuuttakaan. Menen projekteissa käytännössä aina vanhan tiedon pohjalta enkä yksinkertaisesti tajua etsiä tietoa muilta. Tässä minulle parannettavaa. Minun kannattaisi hakeutua enemmän minulle ei niin tuttujen akatemialaisten seuraan, jotta saisin lisää näkemyksiä asioihin ja pystyisin kartoittamaan akatemialaisten osaamista. Täällä niin paljon osaamista ja tietoa sekä erilaisia lähtökohtia, mistä ihmiset ovat tulleet tänne. Tiedon ja taidon määrä on aivan valtava! Eli täytyy selvittää mitä löytyy ja osata pyytää apua.

Hui kauhistus, kun tuli paljon tekstiä! Mutta eipä se haittaa, kun tuli niin hyvää pohdintaa jokaiseen kohtaan paneutuessa kunnolla! Nyt vaan kehitystä ja vuoden päästä voin taas tarkkailla, josko olen päässyt kehityskohdissani pidemmälle.

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!