Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jokaisella on juttunsa

Kirjoitettu 17.02.14
Esseen kirjoittaja: Anders Bertlin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Jokaisella on Juttunsa
Kirjan kirjoittaja: Heikki Peltola
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jokaisella on Juttunsa

Heikki Peltola

 

Halusin lukea Jokaisella on Juttunsa -kirjan, koska se minun juttuni on ollut viime aikoina vähän hukassa. Kirjoittajan kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että se innostaa, mistä tykkää. Joten tästä eteenpäin yritän selvittää, mikä on se minun juttuni ja sen mukaan teen asiakaskäyntejä. Crazy Town on hyvä esimerkki onnistuneesta asiakaskäynnistä. Minua on viime aikoina kiehtonut, että voin Jyväskylässä tehdä töitä omalla äidinkielelläni eli ruotsilla. Kävin sen pohjalla asiakaskäynnillä Crazy Townissa ja heti tarttui töitä matkaan. Asiakkaiden kontaktoiminen ruotsin kielellä on minulle helppoa ja myös erilaisen materiaalin kääntäminen onnistuu suhteellisen helposti. Sen nyt taas huomaa, kun tekee esseetä suomen kielellä, että tämä on huomattavasti hitaampaa sekä vaikeampaa. Sitten itse kirjaan!

 

Meidän tiimissämme on havaittavissa vielä tässä vaiheessa vähän tätä ongelmaa:

 

”Keskinkertaisissa työyhteisöissä sorrutaan pikkumaiseen puuhasteluun. Päivät täyttyvät tarpeettomilla töillä. Aikaa tuhraantuu sellaiseen sorvin pyörittämiseen, josta asiakas ei hyödy eikä halua maksaa.”

 

Tehdään kaikkemme, että ei tarvisi lähteä asiakaskäynnille. Selitellään, ihmetellään ja sanotaan, että ”kalenteri on mukana niin täynnä”. Fakta on vaan se, että ilman asiakaskäyntejä ei yleensä ole töitä. Itsekin meinasin ottaa meidän uuden työkalun askelmittarin käyttöön. Näkee selvästi paperilla, mitä on saanut aikaseksi tällä viikolla, sekä mitä lyhyen tähtäimen tavoitteita minulla on. Jos se kokonainen elefantti pitää syödä, ei se auta muuta kuin syödä se pala kerrallaan. Myös omaa vaatimustasoa pitäisi vähän nostaa, kirjassa asia ilmaistaan näin:

 

”Miten työssään ikävystynyt pääsee hurmokseen? Nostamalla omaa vaatimustasoaan tai joutuessaan vastaamaan sellaisiin ulkoisiin paineisiin, joihin hän kokee osaamisensa riittävän. Jos ihminen haluaa nauttia työstään ja elämästään enemmän, yksinkertainen keino on nostaa rimaa, haastaa itsensä tekemään työnsä paremmin.”

 

Riman suhteen en ole vielä tyytyväinen itseeni – tiedän, että minussa on enemmän potentiaalia. Edelleen mennään sieltä, mistä aita on matalin. Johtamishaasteita pitäisi uskaltaa ottaa vähän enemmän. Sen takia otin työn alle harrastejääkiekkoturnauksen järjestämisen. Pakko aloittaa johtaminen pienillä teoilla, että ei tule Smartum-tyylistä ahdistusta. Saisin ensin johdettua itseäni ja muutaman pienen projektin, niin uskoisin jonain päivänä voivani myös johtaa isompaa projektia.

 

Yhtä faktaa kirjassa en ihmetellyt ollenkaan:

 

”Tuoreen tutkimuksen mukaan 90 prosenttia suomalaisista käy töissä ensisijaisesti rahan takia.”

 

Itse kuuluin juuri tähän kategoriaan. Sen takia olisi kiva jonain päivänä lähteä töihin jostain muusta syystä, esimerkiksi saadakseen haastaa itsensä tai että työ on mielekästä. Varsinkin tuo puoli, että työ on haastavaa, pitää ainakin minua virkeänä ja motivoituneena. Raha ei kuitenkaan merkitse minulle kaikkea kaikessa, vaan voisin ottaa työn pienemmällä palkalla, jos se olisi mielekästä ja haastavaa.

 

Tiimissä työskenteleminen ei ole aina helppoa. Itse olen välillä ehkä vähän enemmän sellainen yksintyöskentelijä. Aluksi oli tosi haastavaa tehdä töitä, jos joku toinen oli vieressä, puhumattakaan koko tiimi, mutta siinä on menty paljon eteenpäin. Uskon, että jonain päivänä saatan jopa tykätä avotoimistosta. Joskus myös stressaan sitä, miten tiimi näkee minua henkilönä, ihan turhaan. Se ilmenee näin:

 

”Itsepetos ilmenee usein myös liian huonona kuvana itsestä. Kuvittelemme olevamme rumia ja epämiellyttäviä, osaamattomia ja saamattomia nahjuksia. Tosiasiassa toiset ajattelevat meitä paljon vähemmän kuin kuvittelemme.”

 

Aika paljon tulee turhaan mietittyä, mitä tiimi minusta ajattelee. Teenkö tarpeeksi? Olenko kaikkien mieleen? Puhunko liikaa tai liian vähän? Minusta hienoa, että meidän tiimi on päässyt näinkin pitkälle, lähtökohta on kuitenkin se, että kuusitoista toisilleen tuntematonta perustaa osuuskunnan. Aikaa menee ennen kuin kaikki tuntevat toisensa. Itse olen enemmän näitä 8-8-8 miehiä, eli kahdeksan tuntia töitä, vapaa-aikaa sekä nukkumista. Tietenkin tästä voidaan tarvittaessa joustaa, mutta se on periaate. Jotkut on taas niitä kavereita, jotka melkein yöpyvät Onkapannussa, joten hetki menee ennen kuin jokainen löytää oman roolinsa tiimissä. Eteenpäin on menty, nyt alkaa jo tuntua siltä, että tiettyjä asioita voi jo sanoa suoraan ja että valetiimivaihe on kohtapuolin jäämässä enemmän ja enemmän taakse. Eräs valmentaja oli sanonut, että tiimi itsessään on myös yksi projekti, ja olen kyllä hänen kanssa samaa mieltä, ainakin tässä alkuvaiheessa.

 

En muistanutkaan, että kirjoittaminen ja lukeminen oli näin hauskaa ja hyödyllistä. Pyrin myös tässä kevään aikana lukemaan enemmän bisnekseen liittyviä kirjoja kuin syksyllä. Yritän näihin esseisiin tasaisesti kirjoittaa sekä projekteista että itsestäni. Kirjassa kynän ja paperin merkitys kerrottiin näin:

 

”Kynä ja paperi ovat mahtavia apuvälineitä itsensä johtamisessa. Ne rakentavat ällistyttävän tehokkaasti sillan omaan mieleen, suoran yhteyden itseen.”

 

Minulle on suuri hyöty kirjoittaa asioita paperille, muuten pyörittelen niitä päässä. Välillä myös pyrin miettimään ja kirjoittamaan ylös asioita, joissa olen mennyt eteenpäin Tiimiakatemian aikana. Yksi sellainen osa-alue on kalenterin käyttö. Nykyään käytän kalenteria tosi paljon. En minä ihan toivoton tapaus ole!

 

Kirjassa annettiin yllättävän paljon vinkkejä siihen, miten ryhmätyöskentely saadaan paremmaksi. Pohdin näitä aika pitkään ja yritän ottaa näistä neuvoista vaarin ja käyttää näitä myös meidän tiimissä. Tässä pari esimerkkiä:

 

Sanakirjan mukaan noste on voima, jolla neste tai kaasu nostaa kappaletta ylöspäin, nostovoima. Ihmisistä puhuttaessa nosteen voisi sanoa olevan voiman, jolla ”ihmiset nostavat toisiaan ylöspäin”. Nosteen ansiosta ihminen saa paremmin esiin itsestään ne voimavarat, joita hän tarvitsee halutessaan tehdä tai saada aikaan itselleen tärkeätä.

Dialogissa ei kenenkään kanta voita, siinä yritetään löytää yhteinen viisas näkemys tavoitteista ja keinoista.

 

Itse olen niitä, jotka saavat paljon aikaiseksi positiivisessa ympäristössä, joten teen kyllä kaikkeni, että meidän tiimissä olisi hyvä henki. Hyvästä hengestä nauttivat kaikki. Dialogi taas on mennyt paljon eteenpäin, mutta edelleen päätöksiä tekee liian harva ihminen. Meidän tiimissä on muutama vahva henkilö, jotka tekevät päätökset, ja muut vain hyväksyvät päätökset. Toivottavasti olisi tilanne jossain vaiheessa sellainen, että koko tiimi osallistuu päätöksentekoon. Sitä päivää odotellessa!

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!