Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jokohan sitä voitettaisiin?

Kirjoitettu 12.03.13
Esseen kirjoittaja: Antti Reijonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Winning
Kirjan kirjoittaja: Jack Welch
Kategoriat: 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Arvot ja Missio

Innomo on aina puhunut mission ja arvojen synnyttämisestä sekä niiden käytäntöönviemisestä. Tätä jumppaa on tehty jo kolmeen eri otteeseen, mutta lopputulos on jäänyt aina saavuttamatta. Millä reseptillä siis meidän täytyisi lähteä näitä kahta työstämään?

Itse ainakin näen, että jaamme oman missiomme Tiimiakatemian kanssa: “Synnytämme rohkeasti tiimiyrittäjiä.” Tai ainakin näin sen pitäisi olla. Emmehän me tulleet tänne muuta tekemään, kuin oppimaan yrittäjyyttä. Jos tulimme tekemään tänne jotain muuta, esimerkiksi opiskelemaan makkaranpaistoa, niin olemme väärässä paikassa. Itse näen siis, että meidän on turha synnyttää mitään uutta missiota, sillä se todennäköisesti sisältyy tuon alle, mikäli teemme oikeita asioita hyvin.

Jokaiselta meiltä löytyy omat arvomme ja niiden ympärille yrityksen arvojen synnyttäminen on suhteellisen haastavaa. Näinpä meidän kannattaakin mieluummin miettiä, että millä reunaehdoilla lähdemme toteuttamaan tiimiyrittäjyyden missiota. Haluammeko rajata tekemistämme erittäin tarkasti, vai haluammeko antaa tiimiyrittäjillemme tilaa soveltaa omaa näkemystään, mutta tiimiyrityksen edistäminen mielessää? Jack Welchin mukaan arvot kuitenkin pitää olla tarkkaan määritellyt, jotta jokainen tietää reunaehdot, miten liiketoimintaa voidaan yrityksen arvojen mukaan toteuttaa. Mutta näiden arvojen sisällä rajoituksia ei saa olla, vaan pitää antaa jokaiselle vapaat kädet löytää oma tyylinsä edistää yrityksen toimintaa.

Seuraava askel arvojen synnyttämisellä on nostaa jo keskustellut asiat pöydälle, aina ei tarvitse aloittaa alusta ja lähteä käymään seuraavien kysymysten kautta arvojamme läpi:

  1. Mihin uskomme?
  2. Minkä mukaan toimimme?
  3. Miten ne ohjaavat toimintaamme?

Näiden kysymysten avulla uskon, että saamme arvot synnytettyä ja vihdoin valjastettua yritystoimintaamme ohjaavaksi työkaluksi. Kunhan niistä tulee vain tarpeeksi konkreettiset, jotta ne eivät vain ole sanahelinää kehyksissä, mitä kukaan ei muista.

Suoraanpuhuminen

Jack Welch puhuu myös suoraanpuhumisesta ja läpinäkyvyydestä yritystoiminnassa. Jos joudut tenttaamaan jotain (elintärkeää) asiaa oikeastaan keltään, niin homma ei toimi oikein. Meidän tiimiyrityksessämme suoraanpuhuminen onkin melko paljon parantunut esimerkiksi vuosi takaperin olleesta, mutta tässä on silti vielä kehitettävää. Ehkä tärkein asia, jota voimme suoraanpuhumisen kulttuurissamme kehittää, on se, että puhumme suoraan rakentavasti.

Tällä hetkellä treeneissämme on yllättävän masentava ilmapiiri. Emme etsi keinoja, millä tavalla voisimme kehittää jotain kehityskohdetta, vaan etsimme virheitä. Virheet löydettyämme, osoitamme sen ja kerromme kuinka perseelleen asiat on hoidettu ja sitten lähdetäänkin etsimään syyllistä. Tämä ei oikein kannusta ottamaan riskejä, vaan hoitamaan asiat mahdollisimman riskittömästi, ettei kukaan pääse haukkumaan. Myös projektien kehittäminen jää aivan kokonaan, koska keskitymme vain virheisiin, mutta emme siihen, miten niistä pääsisi eteenpäin. Tämä onkin sellainen asia, joka pitää nostaa treeneissä esille ja miettiä miten saisimme terotettua kaikille virheisiin keskittyminen vs. ratkaisuun keskittyminen -mielenmallit. Laskemalla positiivinen vs negatiivinen ration meidän kaikesta puheestamme auttaisi myös näkemään, millä tasolla matkalla kohti “Huipputiimiä” olemme. Ihanteellinen on posi-nega ratio on 5:1 ja olisin melko yllättynyt, jos pääsemme edes 1:1 ratioon.

Oikean työn löytäminen

Welch puhuu myös kokonaisen kappaleen verran oikean työn löytämisestä. Sitä voidaan soveltaa meihin oikean asiakkuuden ja projektin löytämisenä. Tällä hetkellä olemme erittäin keskittyneitä vain nopeaan ja riskittömään rahaan. Tai ainakin sen teoriassa pitäisi olla nopeaa, mutta se ei ole. Miksi? Koska emme nauti työstämme. Welch sanookin, että yleensä joudut tekemään uhrauksia työssäsi. Joskus työ on suoraan sanoen ahterista, mutta kaverit ja palkka on hyvä. Joskus taas työ on erittäin hauskaa, kaverit ovat mukavia, mutta palkka ei paljon pankkitiliä korista. Tällä hetkellä emme nauti projekteistamme ja se näkyy työmotivaatiossa, mikä näkyy pankkitilillä. Tällä hetkellä tilanne on se, että 13 ihmistä hääräilee, mutta paljon muuta ei tapahdukkaan.

Monessa tämän hetkisessä projektissa ei olekaan kyse kuin puhelimella luukuttamisesta ja kasvumahdollisuuksia on erittäin vähän, todennäköisesti asiakas ei koskaan tule antamaan mitään suurempaa tehtävänantoa, koskaan. Näistä projekteista pitää päästä eroon, ellei sitten ne tuo paljon rahaa meidän tilillemme… mitä ne eivät tee. Olemmekin puhuneet Bostonin Eläintarhan kautta projektejemme läpikäymistä treeneissä. Tuntuu vaan, ettei kenelläkään tahdo olla aikaa, koska on niin paljon tekemistä. Ratkaisu on tässä, tuon läpikäynnin jälkeen löytyy sitä aikaa!

Welch puhui myös Six Sigman soveltamisesta liiketoimintaa. Six Sigmassa on kyse standarsoinnista, muuttujien minimoimisesta. Tällä tavalla jokainen asiakas saa täysin samaa kohtelua ja eriäväisyydet on poistettu. Tällä hetkellä meidän projektimme ovatkin erittäin epätasapainossa. Ne myyntiprojektit, jotka kiinnostavat ja joita ihmiset tykkäävät tehdä, hoidetaan kunnolla, kun epämiellyttävät jätetään tekemättä. Tämä malli ei toimi. Jokaiselle asiakkaalle pitää toimittaa samanlailla arvoa. Toista tuotetta ei voida myydä täysillä ja toinen jättää unholaan vuodeksi ennen kuin asiakas soittaa ja lopettaa asiakkuussuhteen. Kun homma ei kiinnosta, niin pää pois ennen kuin asiakas suuttuu ja lähtee levittämään pahaa sanaa ympäriinsä. Sekös se vasta sydäntä lämmittää, kun meiltä ei enää osteta, kun meidän maineemme on tahriintunut!

Nyt, juuri nyt, tarvitsemmekin ihmisten johtamista (ja managerointia) johtoryhmältämme. Meidän täytyy miettiä, mitenkä lähdemme jatkamaan tästä eteenpäin, sillä jos jatkamme samalla tavalla kuin nyt, ihmiset alkavat palaa loppuun, pankkitili näyttää miinusta ja ketään ei enää kiinnosta. Toivoisinkin johtoryhmältämme, että he ryhdistyisivät, sillä palauteenannon jälkeen he suorastaan lamaantuivat ja tiputtivat rukkaset. He ovat ihmisiä, jotka valitsimme meidän ohjaajiksi ja joiden uskoimme pystyvän kehittämään Innomoa oikeaan suuntaan. Nyt heitä tarvitaan enemmän kuin koskaan aiemmin Innomon aikana. MindSet ei niin relevanteista asioita pois ja katse kohti projekteja. Ne ovat tällä hetkellä se suurin syy, miksi meillä ei ole rahaa tilillä! Selityksenä ei käy se, että aikaa ei ole. Sitä pitää tehdä! “It’s not just about you”, Jack Welchiä lainatakseni.

Tällä hetkellä tarvitsemme Start-Upeja. Kun olemme ideoineet ja tuotteistaneet uuden projektin, niin tarvitsemme pilotteja, joiden jälkeen näemme, oliko ideassa potenttiaalia. Jos ei, niin potkitaan kuoliaaksi. Jos oli, niin ei muuta kuin paljon eforttia siihen, kun päätetään lähteä tekemään! Nälkäisimmät ja ahkerimmat start upin kimppuun, koska heillä on halua kehittää ja kehittyä. Ei niitä, jotka vain hengailevat ilman tekemistä. Antamalla projektin niiden käsiin, joilla on oikeasti halua ja paloa, niin start-up lähtee kiitoon! Tämä kuitenkin tarvitsee aikaa, jota meillä ei ole. Mitenkäs sitä saataisiin? Chop, Chop.

Työelämän tasapaino

Lähes jokaisella Innomolaisella on ongelmia vapaa-ajan ja työn tasapainottamisella. Itse tipun tähän kategoriaan niin että heilahtaa. Jack Welch sanookin, että löytämällä itsellesi mieluisan työn, et tee työtä enää koskaan, vaan saat 5 päivää lisää viikkoosi. Voin allekirjoittaa tuon aivan täysin. Lähes jokaiselle meistä viisi päivää, jotka vietämme Innomon toimistolla, on meidän viikkomme. Elämme Innomoa varten. Ainakin minusta tuntuu, että olen ajanut itseni sellaiseen tilanteeseen, ettei minulla ole vaihtoehtoja. Innomosta on tullut pakko. Ellen ole 8-16 toimistolla, olen luumu. Jos en pyhitä iltojani kirjojen lukemiseen, saan saavillisen kylmää vettä niskaani.

Olenkin tässä miettinyt, että miten pystyn tasapainottamaan edes oman elämäni ja olen tehnyt päätöksen, että ellei ole kyse elämästä ja kuolemasta, niin hanskat putoaa viimeistään kello 16, aina. Mikäli minulla ei ole juuri sillä hetkellä mitään tekemistä, eikä kukaan tarvitse minua, niin lähden mieluummin kotia, kuin jään palloilemaan toimistolle. Miksi? Koska turha minun on turhan panttina siellä pyöriä! Pystyn vaikka käyttämään sen ajan lukemiseen.

Valitettavasti olen joutunut tekemään myös sellaisen linjanvedon, että jos joku tarvitsee apua ja se menee yli kello 16, en enää lähde auttamaan. Tämä johtuu siitä, että olen kirjapistetilanteessani erittäin pitkälti sen takia, koska panostin enemmän työn tekemiseen kuin kirjojen lukuun. Mihin tämä johtaa? Syyllistämiseen ja todennäköisesti kohta tiimistä ulospotkimiseen. Jos tiimissä pysyminen edellyttää sitä, että sanon ei avunpyytäjälle ja menen kotiin lukemaan kirjoja, niin olkoon niin.

Olen nyt myös alkanut miettiä paljon Facebookin ja sähköpostin poistamista kännykästäni. Jatkuva saatavilla olemisen tunne johtaa siihen, etten pysty vaihtamaan vapaalle. Eihän siitä tule mitään, kun aina Facebookissa näkyy vain työjuttuja ja sama on sähköpostissa. Mikäli tämä on ratkaisu, jolla saan mielenrauhan, niin se on pieni menetys. Tämä hankaloittaa yhteydenpitoa ja tiedonvälitystä työpäivän aikana, mutta minkäs teet.

Mitenkä tästä lähdetään liikenteeseen onkin seuraava:

1. Lisää aikaa innovointiin Bostonin Eläintarhan avulla, turhat projektit pois ja aikaa innovoinnille
2. Treeneissä nostetaan arvoaihiot takaisin pöydälle ja niiden clousaus oikeita työkaluja käyttäen
3. Keskusteleminen meidän asenteista treeneissä. Kukaan ei halua, että myrkyllinen ilmapiiri jatkuu enää pidempään
4. Radiohiljaisuus kello 16 jälkeen. Syyllistämisen lopettaminen, jos lähtee hiukan aiemmin, sillä muutakin elämää pitää olla

 

Antti Reijonen
Osuuskunta Innomo
044 7242801
Antti(ät)Innomo.fi

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!