Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt!

Kirjoitettu 20.11.13
Esseen kirjoittaja: Mila Lehto
Kirjapisteet: 4
Kirja: Tiimiakatemia
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mitä tapahtuu kun 20 toisilleen tuntematonta nuorta laitetaan metsään ilman kunnollista karttaa? No hyvä tapahtuu!

 

Tiimijaot tehtiin maanantaina, tiistaina pakattiin kimpsut ja kampsut bussin kyytiin ja lähdettiin kohti Toivakan metsiä. Mysteerinen reissu odotti, kukaan ei tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Bussin kyydissä oli havaittavissa selvää jännitystä ja lievää ärtymystäkin. Viimeistä etenkin, kun puhelimet kerättiin pois. “En varmana anna!”, kuului suunnasta jos toisestakin. Matkan edetessä itse kukin ymmärsi hiljalleen tämän merkityksen.

 

Kun astuttiin bussista ulos ja saavuttiin hiekkakentälle leikkimään piirileikkejä, hämmennys vain jatkui. “Eikös leikkiä olis voinu vaikka Onkapannun parkkipaikalla?” taisi käydä mielessä. Itse metsäretkeen päästyämme fiilis kuitenkin alkoi nousta! Heti ensimmäisestä risteyksestä suunnistettiin vikaan. Parin ensimmäisen rastin jälkeen oli ihan voittajafiilis ja alettiin käyttää tiimihuutoa, tai ainakin jotain ihmeellistä ölinää aina seuraavaa rastia lähestyttäessä.

 

Ruokapaikan jälkeen lähdettiin päättäväisenä seuraavaa koettelemusta kohti. Vähän matkan päässä meidät yllätti suo. Osa lähti juoksemaan yli, osa jäi kiukuttelemaan. “En mä ainakaan juokse ton yli, kengät vaan kastuu.” Niin tiimi oli jakautunut osiin. Jonkin aikaa tarvottuamme ja huudeltuamme ja rämmittyämme loputtomassa suossa, onnistuimme löytämään toisemme. Se oli jo ihan mukavaa, mutta se fiilis, kun sai jalat kuivalle tielle oli sanoinkuvaamaton! Ihanaa!

 

Hetken kuluttua löysimme seuraavan rastin, jonka jälkeen alkoi armoton kamppailu toisen tiimin kanssa. Saimme heidät kiinni, ja vielä ohitettua!! Loppujen lopuksi pääsimme leiripaikalle ensimmäisinä kasaamaan yösijaamme, puolijoukkuetelttaa, ja voitimme koko kamppailun! Voi sitä juhlan tuntua, kun toisena päivänä omassa tiimissään voittaa yhdessä jotain. Ja voi sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta koko päivän rämpimisen jälkeen, teltassa yhdessä rupatellen. Voiton jälkeen.

 

Tiimiakatemian blogista löytyy loistava videopätkä reissusta. http://tiimiakatemia.fi/fi/blogi/forestback-17092013/

 

Lehtosen Timon, Forest & Backinkin kehittelijän, kirjassa puhutaan tiimin vaiheista. Tällä hetkellä, ensimmäisen syksyn ollessa loppuvaiheilla, uskon Inton olevan valetiimi. Tietenkin vaiheesta toiseen siirtyminen on soljuvaa, ja edelleen herää sellaisia tuntemuksia kuin ensimmäisessä tiimivaiheessa, työryhmässä. Työryhmää kuvaillaan melko kyseenalaistavaksi. Siinä herää kysymyksiä kuten “riitänkö minä?” ja “miten tähän kaikkeen kuuluisi suhtautua?”. Tiimin edessä puhuminen tuntuu hankalalta ja omia mielipiteitä ei uskalla kertoa toisen loukkaamisen pelossa. Kun Forest & Backin kaltainen reissu pistetään heti alkuun, tiimiytymisprosessi alkaa välittömästi. Tiimin jäsenten on tukeuduttava toisiinsa ja tehtävä töitä yhdessä saavuttaakseen päämääränsä. Matkan varrella myös väkisinkin tutustuu toisiin, joka helpottaa myöhemmin tiimiytymistä ja yhdessä työskentelyn aloittamista. Vaikka retki on saattanut tuntua monesta etukäteen ärsyttävältä ajatukselta, en ole jälkeenpäin kuullut siitä pahaa sanaa.

 

Tiimin toisessa vaiheessa, valetiimivaiheessa, tiimi tuntee olevansa oikea tiimi. Tiimin jäsenet pitävät hauskaa yhdessä ja viihtyvät toistensa seurassa, mutta eivät kuitenkaan uskalla paljastaa omia tunteitaan ja kertoa mitä ajattelevat. Tavoitteiden saavuttaminen voi olla hankalaa, eikä sitoutumista kunnolla näy. Dialogi ei ehkä vielä ole ihan kunnossa ja ristiriitoja saattaa syntyä esimerkiksi siitä, ollako treeneissä hallituksen kokous vaiko rento jengi kertoen kuinka monta lihistä tuli Jyp-Akatemian pelissä syötyä. Yleisesti pidetään yhdessä hauskaa, mutta ollaan negatiivisia tiimin toiminnan suhteen.

 

Kolmas vaihe on potentiaalinen tiimi. Positiivisuus saadaan hereille, ymmärretään ettei kaikista tarvitse pitää, kunhan tullaan toimeen. Lopullinen tiimi alkaa olla koossa, kun muutama tiimiläinen on tipahtanut joukosta esimerkiksi Rajakadulle lukemaan tavallista liiketaloutta. Kun tulee vaikeuksia, niistä osataan puhua suoraan ja auttaa toisia hädän hetkillä. Kaikki ei silti toimi niin kuin pitäisi, ja työskentely saattaa olla melko sisäänpäin kääntynyttä.

 

Neljäntenä päästään vihdoin todelliseksi tiimiksi. On siinä jo aikaa kulunutkin! Tässä vaiheessa ongelmat ratkaistaan ammattimaisesti ja niin, ettei kenellekään jää paha mieli. Asiat kulkevat sujuvasti. Dialogi pyörii kuin hyrrä ja jokainen osaa johtaa itseään. Asiakkaiden kanssa osaa olla luontevasti ja haasteista selvitään yhdessä.

Viidenteen vaiheeseen jokainen tiimi ei edes pääse. Huipputiimi on tila, joka saavutetaan ja ei saavuteta, eihän kukaan voi päästä 100-prosenttiselle tasolle. Huipputiimin jäsenet on ameboja.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!