Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jotain ihan muuta

Kirjoitettu 08.04.13
Esseen kirjoittaja: Ville-Veikko Karttunen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Banappelsiini
Kirjan kirjoittaja: Jussi T. Koski
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Siihen loppuikin luovuuteni. Luin tosiaan kirjan Jussi T. Kosken kirjan Banappelsiini, joka käsitteli luovuutta.

Ollakseen luova on rikottava rutiineja, kokeiltava jotain uutta ja kyseenalaistaa toimintoja. Ajatuksenani oli yhdistää nämä kaikki, tekemällä koko reflektio meemeillä, mitkä ovat omalla tavallaan nykypäivän taideteoksia. Sen sijaan että hautaisin todisteeni tästä lyhyeksi jääneestä yrityksestäni, jätän ne tähän sinulle, jotta voisit rikkoa omia mielenmallejasi.

Olen jo jonkin aikaa pyrkinyt siihen, että kokeilen vähintään yhtä uutta asiaa päivässä. Akatemian arjessa (sekasorrossa) sitä kuitenkin päätyy hyvinkin usein kokeilemaan useampaakin uutta asiaa päivän aikana. Esimerkiksi tänään hain uutta tuntumaa kotimatkalleni ylittämällä tien, sen sijaan että olisin mennyt alikulun kautta (vaati hieman kiipeämistä). Tämä päähänpisto johtui myös osittain siitä, että pidän esteiden ylittämisestä.

Lapsena kiipeilin usein paikkoihin, joihin en edes olisi saanut mennä. Olin kuitenkin kiinnostunut näkemään, mitä esimerkiksi koulun katolle oli piilotettu ja millainen näkymä sieltä avartuisi. Koin myös onnistumisen ja ylemmyyden tunteita ollessani paikassa jonne toiset kavereistani eivät päässeet, ja mikä oli vieläpä kiellettyä aluetta. Olen edelleen hyvin kiinnostunut näkemään rajoitettuja alueita ja rikkomaan hieman sääntöjä, jotta näkisin mitä kulissien takana oikein tapahtuu.

Rikoin useasti sääntöjä myös kun pelasin tietokonepelejä (WoW). Halusin päästä yleisöltä rajoitetulle alueelle, nähdä mitä oikein oli koodattu pelaajilta piiloon. Samaan aikaan kun suurin osa muista pelaajista kasvatti virtuaalipenistään, minä vietin tuntikausia päästäkseni mm. keskeneräisille aluille, joiden piti teoriassa olla pelaajien ulottumattomissa. Käytännössä koodareilta jäi kuitenkin ottamatta aina jotain pikkuasioita huomioon, ja yleensä joku pelaaja keksi ennenpitkää keinon päästä kielletylle alueelle. Kun itse sain lopulta temput tietooni, koin onnistumisen tunteita päästessäni tutkimaan kiellettyä aluetta. Tunne siitä, että on jossain, mihin ei pitäisi edes päästä, oli loistava.

Palatakseni oikeaan elämään, olen huomannut että nautin paljon siitä, kun pääsen vierailemaan minulle uusissa ja rajoitetuissa tiloissa, kuten back stagella. Viime kesänä tein muutamia vapaaehtoishommia festareilla, ja tämän talkootyöläisstatuksen ja osittain vähäisten esiintymistaitojeni (näytä siltä että tiedät mitä teet) pystyin tutustumaan minullekin kielletyille alueilla. Työvuorojen ulkopuolella, menin festivaalialueelle huoltoporttien kautta työläistunnustani näyttäen (kiellettyä, mutta voitti puolen tunnin jonottamisen).

Mitä tämä siis tarkoittaa? Olen luonteeltani hyvin utelias, ja sääntöjä tulee rikottua. Minun on joskus tuskallista noudattaa sääntöjä, jos niitä ei ole järkevästi perusteltu.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!