Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jouskarileikkejä

Kirjoitettu 13.12.13
Esseen kirjoittaja: Ilkka Hartikainen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Zen ja jousella ampumisen taito oli kyllä huikeeta filosointia. Kirja pitäisi lukea varmaan useita kertoja läpi jotta saisi kaiken hyödyn irti, mutta näin ekalla kerrallakin se herätti todella paljon ajatuksia. Kirjaa pystyy vertaamaan niin oppimiseen, johtamiseen kuin ihan omaan elämäänkin.

Kun oppilas yritti jännittää jousen oikea oppisesti, ilman yhdenkään lihaksen jännittymistä, hän epäonnistui useita kertoja. Monien treenien jälkeen kun oppilas turhautui todella pahasti, mestari huomautti että hän ei osaa hengittää oikein ja opetti oikea oppisen hengittämisen. Tämän jälkeen oppilas alkoi hallitsemaan jousen jännittämisen pysyen kuitenkin itse täysin rentona. Oppilas kysyi sitten myöhemmin miksi mestari ei ollut hänelle heti harjoitusten alussa neuvonut hengittämään oikein ja samalla säästänyt aikaa harjoituksista ja vältetty turhaantumisen tunteita. Tähän vastauksena oli se, että oppilaan täytyi ensin kärsiä haaksirikko ensin, jotta olisi valmis tarttumaan pelastusrenkaaseen jonka mestari heitti hänelle.

Tämä sama näkyy niin opettamisessa kuin johtamisessa. Välillä on hyvä antaa toisen tehdä asia väärin vaikka itse tietäsikin heti alusta millä korjaus liikkeellä päästäisiin heti tavoitteeseen. Jos aina mennään ohjaamaan toista kädestä pitäen, ohjattava ei välttämättä ota ohjausta vastaan. Ja toinen seikka, ohjattava ei itse koe oppivansa mitään. Olen käynyt itse tästä aiheesta keskustelua niin urheiluvalmentajien kanssa, kuin isompien yritysjohtajienki kanssa. Tämä sama pointti on tullut heiltä esiin, hieman eri tavalla vain. He ovat käyttäneet mottoa: ”Syötä köyttä niin kauan kunnes toinen ymmärtää tehdä itse solmun siihen!” Tässä ajatuksessa ainoa eroavaisuus suuren Zenin kanssa on siihen, että sitä oikeaa vastausta syötetään ohjattavalle pikkuhiljaa ja ilman että hän itse sitä huomaa. Sen jälkeen ohjattava ”itse” keksii vastauksen ongelmaan ja näin hänelle saadaan suurempaa onnistumisen tunnetta, kuin että mentäisiin heti kertomaan oikea vastaus.

Yksi hienoimmista lausahduksista kirjassa oli Zenin tuumaus oppilaalleen: ”Ette ponnista kohti onnistumista, vaan odotatte vaan epäonnistumista!”. Tämä näkyy meidän tiimissä vieläkin melko voimakkaasti. Ei luoteta aina 100% omaan tai toisen tekemiseen ja odotetaan vain sitä epäonnistumista. Tai ainakin tämmönen mielikuva itselleni on tullut. Ja tästä ajatusmaailmasta täytyy pyrkiä pois, keinolla millä tahansa. Pitää päästä enemmän kannustavampaa ilmapiiriin niin omakohtaisestikkin, kuin myös muita kohtaan.

Yksi ajatus mikä ei vielä itselleni avautunut täysin oli koko kirjan pääpointti. Jousella ampumisessa tavoitteena on osua nuolella maalitauluun. Mutta kirjan mukaan jousella ampuminen on vain keino löytää sisäinen rauha. Eli toisin sanoen jousella ampumisessa on tavoite, mutta se ei kuitenkaan ole tavoite. Tai niin minä sen ainakin ymmärsin. Keskustellessani kirjasta muiden kanssa, tuli esille luontainen flow-tila. Mutta minun mielestäni flow-tilaan pääsemiselläkin on tarkoituksena parantaa omaa suoriutumista päästä tavoitteeseensa.

Mestarista (joka voidaan ajatella johtajana tai valmentajana) voisi sanoa että hänen tärkein ominaisuutensa on kärsivällisyys. Vaikka oppilas tekee kuinka monesti virheitä, mutta jos hänellä vain on potenttiaalia, hänen kanssaan ei kannata menettää hermoja. Se ei nimittäin hyödytä mitään. Mitä kärsivällisempi opettaja, sitä enemmän oppilas saa irti hänestä.

Mutta mitäpä tästä sitten omaan elämään sekä työskentelyyn? Ainakin tuo kärsivällisyys itseään sekä muita kohtaan pitää kasvattaa huomattavasti suuremmaksi. Vaikka joku ei ymmärrä jotain asiaa, siitä ei kannata menettää hermojaan. Tai vaikka itse ei ymmärrä jotain niin siitäkään ei kannata menettää hermoja ja vaipua epätoivoon. Se vain kuuluu oppimiseen. Toinen on että tämän Tiimiakatemian läpipääseminen on nyt minun päätavoitteeni, mutta todellinen tavoite on kuitenkin joku aivan toinen. Nyt pitäisi vain enään havahtua mikä kumma se on.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!