Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Joustava mieli

Kirjoitettu 23.04.14
Esseen kirjoittaja: Anders Bertlin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Joustava mieli
Kirjan kirjoittaja: Arto Pietikäinen
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Joustava mieli

Arto Pietikäinen

 

Ehdottomasti paras kirja tähän asti, ainakin minulle! Merkintöjä tuli yli sata. Tiimiakatemialla, kuten elämässä yleensä eletään aika vaihtelevia aikoja. Tiimikaveri lähtee, projekti menee nurin, tiimin sisällä tulee ongelmia tai et vaan kerrassaan keksi uutta projektia itsellesi. Näihin tilanteisiin joustava mieli auttaa kummasti. Muuten olen viihtynyt Tiimiakatemialla hyvin, mutta treenit ja yhteistilaisuudet ovat aika raskaita. Ei ole vain yksi tai kaksi kertaa elämässä, kun olen pilannut hyvin alkaneen päivän niissä. Kun olen lähtenyt kotoa, on ollut mielessä vaikka mitä ideoita ja Tiimiakatemia tuntunut maailman parhaalta paikalta, ja treeneihin tullessa huomaatkin, että puhutaan jostain ihan mitättömistä asioista. Tunnetusti myös otan aika raskaasti asioita, joten tämän kirjan lukeminen oli minulle todella hyödyllinen. Tuli sellainen olo, että ei pidä antaa mielelle liian paljon tilaa mutta ei myöskään peitellä tunteita. Tästä eteenpäin pyrin myös enemmän kertomaan ajatuksiani treeneissä ja muille tiimikavereille niin, että niitä ei tarvitse kantaa mukanaan. Pitää huomattavasti rohkeammin kertoa asioita muille, ja jos joku projekti menee huonosti niin tuoda se esille. Älä pidä ongelmia sisällä!

 

Tässä vaiheessa varmasti kaikki jo tietävät, että tykkään analysoida tunteita ja ihmisiä, ja jos pää vain kestäisi, olisin varmaan aikoinani lukenut psykologiksi. Yritän kuitenkin nähdä kirjan projektin kautta, enkä pelkästään henkisen kasvun kautta, vaikka sitä se kyllä oli. Pelottava kirja, kun lopussa ei toivonut, että kirja loppuisi koskaan! Vaikka tunteet ovat vaihdelleet aika lailla näiden ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana ja on ollut monesta asioista johtuvia ylä- ja alamäkiä, on kuitenkin sellainen olo, että olen nyt vahvempi ihminen kuin aloittaessani Tiimiakatemian. Se varmasti johtuu myös siitä, että olen pysähtynyt ja kuunnellut itseäni ja ottanut aikaa itselleni. Uskon jopa, että jos Smartum-projekti tulisi nyt, olisin ehkä jopa kyvykäs kantamaan vastuun, viimeistään toivottavasti syksyllä. Paras ratkaisu oli siirtää projekti Marille heti alussa, ja hän on myös hoitanut sen mallikkaasti.

 

Joustava mieli -kirja auttoi paljon tässä:

 

  1. Ymmärrät, että on normaalia olla välillä onneton ja allapäin, eikä se ole merkki heikkoudesta.
  2. Voit tehdä sellaisiakin tekoja, jotka ovat sinulle vaikeita, pelottavia tai aiheuttavat epävarmuutta, jos ne ovat sinulle tärkeitä (arvojen mukaisia).

 

Sain tästä huomattavasti lisää voimaa aloittaa taksin ajamisen. Päätin, että vaikka koe (varsinkin paikallistuntemuskoe) pelottaa ja mennään epämukavuusalueelle, kun en ole koskaan ennen taksia ajanut, niin hoidetaan se pois. Ja nyt on ensimmäinen vuoro ajettu! Olen myös pyrkinyt käyttämään energian sen sijaan, että olisin väkisin hyvällä tuulella siihen, että tekisin arvojeni mukaista toimintaa. Oppimissopimus on ollut tässä isossa roolissa, ja puhelinpelko on osittain helpottunut. Myös ajatuksia siitä, mitä meinaan laittaa ensi syksyn oppimissopimukseen, on jo herännyt. Seuraavaksi otetaan kuitenkin kiinni kirjan ehdottomasti parhaaseen kohtaan, kuvaus bussista:

 

 

”Kuvittele itseäsi bussin kuljettajaksi. Ajat bussia nimeltään minun elämäni. Ohjaat bussia pitkin sitä reittiä, jonka tiedät vievän oikeaan suuntaan. Se suunta on arvojesi suunta. Matkalla bussin kyytiin tulee matkustajia. Ne ovat omia ajatuksiasi, tunteitasi. Yhdessä matkustajat pitävät välillä melkoista meteliä bussissa. Ne vaativat sinua muuttamaan suuntaa.” Mitä teet? Voit alkaa neuvottelemaan matkustajien kanssa, jolloin luultavasti menetät otteen reitistä. Tai voit pysäyttää bussin ja heittää matkustajan ulos, jolloin se löytyy seuraavalta pysäkiltä, ja hyppää kyytiin. ”Parasta mitä voit tehdä, on pysyä ohjauspyörän takana, pitää suunta vakaasti kohti valitsemaasi ja ajaa eteenpäin. Matkustajia ei voi kontrolloida, mutta siitä, mihin bussi kulkee, päätät sinä.”

 

Aivan huikea! Suunta mihin haluan mennä on oppia johtamaan projekteja, käymään asiakkaissa, ja luoda hyvä verkosto. Monesti Tiimiakatemialla matkustajat ovat halunneet ottaa ohjat, mutta tästä eteenpäin päätin pitää ohjat omissa käsissä. Haluan myös oppia enemmän ratkaisukeskeiseksi enkä niinkään murehtimaan ja miettimään syitä, miksi en voi tehdä tiettyjä asioita. Jos sitä viimeinkin pala kerrallaan vähentäisi tuota marttyyriasennettaan ja alkaisi tehdä. Kirjassa sanotaan näin:

 

”Mitä kauemmin odotat, että vanha virkeä minäsi taas ilmaantuu esiin, sitä kauemmas etäännyt siitä. Sinä olet suurempi kuin mielesi: voit itse päättää, teetkö jotain, eikä tunne oikeasti voi estää sinua tekemästä jotakin. Jos sen sijaan alat odottaa, että tunnetilasi muuttuu, ennen kuin ryhdyt tekemään jotain arvojesi mukaista, voit joutua odottamaan kauan. Silloin olet tunteesi vanki, vaikka oikeasti niin ei tarvitse olla.”

 

Juhani Tamminen kertoi aikoinaan pelaajille odottamisesta ja epäröinnistä. Jääkiekossa ja elämisessä ei pääse pitkälle jos vain odottaa. Varoitus, sisältää aika voimakkaita sanoja.

Aikalisä alkaen ajassa 1.01:

 

http://www.youtube.com/watch?v=lqdKaUPkyhc

 

Olen päättänyt alkaa liikkua ja tehdä lihasrentoutumista tästä syystä:

 

”Eri lihasten systemaattinen läpikäyminen ensin jännittämällä ja sitten rentoutumalla tuottaa syvän rentoutustilan. Harjoitus sopii erityisen hyvin niille, jotka kamppailevat murehtimisen ja huoliajatusten kanssa. Heillä saattaa olla hartioissa ja niskassa jatkuvaa kireyttä.”

 

Tästä kirjasta riittäisi loputtomiin kirjoittelemista. Mutta en todellakaan ole jälkeenpäin pettynyt tähän kevääseen. Olen saanut olla mukana monessa projektissa: muutosryhmässä, taksihommissa, järkkärihommissa, hoitamassa kahvitusta, käännöstyössä, myyntityössä jne. Ennen kaikkea rahat on hyvin kasassa Unkarin reissua varten, jota olen myös ollut mukana suunnittelemassa. Nyt kun asiat kirjoittaa näin, niin onhan sitä tehty vaikka ja mitä, ja nähty monenlaista. Sitä vaan omassa pienessä päässä aina luulee, että ei saa mitään aikaiseksi. Taas olin väärässä. Jos sitä aina miettii, että on huono ihminen eikä saa mitään aikaiseksi, käy pian näin, ja tämä saa olla myös tämän esseen arvoisa lopetus:

 

”Eräänä aamuna oveltasi kuuluu vienoa naukumista. Avaat oven, ja siellä on pieni suloinen tiikerinpentu. Se katsoo sinua, ja niinpä otat sen syliisi ja kannat kotiisi. Annat sille vähän ruokaa. Vähitellen pentu kasvaa ja vaatii enemmän ruokaa. Ruoka-annokset kasvavat. Sinun aikasi alkaa kulua siihen, kun hankit tiikerille ruokaa. Lopulta tiikerin ruokkiminen vie kaikki voimasi, aikasi ja rahasi. Et ehdi tavata ystäviä, olet luopunut harrastuksista ja yrität vain pitää tiikerin hiljaisena. Et enää jaksa kantaa lisää ruokaa tiikerille. Kun sillä seuraava kerran on nälkä, muuta ruokaa ei ole enää jäljellä kuin – sinä.”

 

Pakko lisätä vielä yksi kohta, minkä meinaan myös oppimissopimukseen laittaa niin, että saan projekteja hoidettua, esim. jääkiekkoturnausprojektiin:

 

”Onko sinun vaikea luopua mistään tehtävistä? Silloin sinun saattaa olla vaikea luottaa, että kukaan muu pystyisi tekemään tehtävää. Saatat myös tehdä tehtäviä, joita sinun ei kuuluisi itse tehdä, eikä se ole järkevää. Kuinka helppo sinun on pyytää jotakuta muuta tekemään jokin tehtävä? Jos huomaat mieluummin tekeväsi sen itse, ala harjoitella delegointia.”

 

Tuhannesti kiitosta kirjasta!

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!