Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Valmentava johtaminen

Kirjoitettu 01.12.15
Esseen kirjoittaja: Simo-Pekka Pilli
Kirjapisteet: 3
Kirja: Esimies ja coaching - Oivaltavan coahching johtamisen työkaluna
Kirjan kirjoittaja: Maria Carlsson, Christina Forssell
Kategoriat: 5. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Toinen JTC startattiin Lutakon aukiolta kohti Ränssin Kievarin idyllisiä maisemia. Paikka oli hyvin sympaattinen ja ruoka oli hyvää. Niin hyvää, että maidoton marraskuu muuttui melkein maidottomaksi marraskuuksi. Eteisessä oli kylmä, koska remonttityöt oli katkaissut eteisen lämmityksen. Salissa oli onneksi lämmin, kun pidimme takassa tulta.

Johtamistyylit by Myles Downye

Junior Team Coach –koulutusohjelman toinen kontaktikerta keskittyi enemmän valmentamiseen ja johtamiseen, sekä niiden yhdistämiseen. Aloitimme teoriaosuuden Myles Downyen Johtamistyyli –mallilla. Siinä johtamistyylit on jaettu kolmeen kategoriaan Manager, Leader ja Coach. Näitä tyylejä yhdistelemällä syntyy huippujohtaja. Itse näen, että mikään näistä ei saisi vallita liian radikaalisti johtamisessa, vaan jokaisesta tulee ottaa pääpiirteet ja yhdistellä, sekä soveltaa johtamishaasteesta riippuen. Se ketä tai mitä johdetaan vaikuttaa varmasti paljon tyyliin. Esimerkiksi armeijassa johtaminen on enemmän asiajohtamista ja akatemialla johtamishommat ovat yleensä enemmän ihmisten johtamista ja coachausta. Itseeni peilaten olen eniten esimerkillä johtaja eli ihmisten johtaja. Tykkään tehdä itse asioita ja saada näin muut tekemään. Tätä olen käyttänyt esimerkiksi remontin aikana paljon. Kun itse tekee ja muut huomaavat sen, alkavat myös muut tekemään. Omaan johtamistyyliin tulee lisätä coachauksesta innostaminen ja työkalut ja mallinnukset, sekä ohjaileminen oikeaan suuntaan. Asiajohtajan sarakkeesta tulee ottaa taulukoiden ja sarakkeiden läpinäkyvyys ja niiden esilletuominen yrityksessä.

 

Valmentava johtaminen

Käsittelimme toimeksiannoissa valmentavaa johtamista aika paljon. Tiivistetysti valmentava johtaminen siis tarkoittaa seuraavisa asioita:

  • Ohjaa tekemiseen, motivoi
  • ohjaa oikeiden asioiden käsittelyyn
  • antaa palautetta
  • vetää yhteen

Tärkeä tapa toteuttaa valmentamista on haastaminen. Haastamista olen itsekin aika paljon käyttänyt jokapäiväisessä tekemisessä. Olen huomannut, että se on tehokas tapa vaikuttaa ihmisiin, kunhan löytää oikeanlaisen tavan haastaa. Haastaminen ei saa olla liian negatiivissävytteistä, vaan kannustavaa.

 

Vaikuttamisen kehä
Teoria oli ennestään tuttu, mutta olen alkanut yhä enemmän käyttämään sitä. Se on hyvä työkalu esimerkiksi treeneissä jos aiheet alkavat lipsua epäolennaiseen. Vaikuttamisen kehässä keskellä on 100% vaikutus, ulkoreunassa 0% vaikutus ja keskikehällä jonkin verran voi vaikuttaa asioihin. Oma keskittyminen kannattaa pitää kahdella keskimmäisellä kehällä, sillä ne ohjaavat omaa tekemistä eteenpäin. Mielestäni ulkokehää ei myöskään kannata unohtaa, sillä esimerkiksi menneisyyteen ei voi vaikuttaa, mutta sieltä voi kerätä oppeja ja reflektoida niitä tulevaan. Liikaa ei kuitenkaan kannata miettiä menneitä tai ylipäätään asioita, joihin ei voi vaikuttaa ja teorian tiedotaminen vie omaa ajattelua oikeaan suuntaan.

 

Viimeinen kerta

Viimeinen JTC kerta tulee menemään loistavasti. Tunnemme toisemme jo aika hyvin ja pystymme heittämään rentoa juttua toisillemme. Palautteesta otan ensi kerralle oppiksi, että pitää pyrkiä keskittymään vielä päivän lopussakin täysillä tehtäviin. Myös puhelimen laitan lentokoneeseen päivän ajaksi, jotta se ei häiritse päivää. Ulkona on hyvä käydä useammin, jotta happi kulkee ja vireys säilyy. Näillä opeilla saan varmasti vielä enemmän irti viimeisestä kerrasta.

 

Coaching vai valmennus 2.3.3

Näiden ero itselleni oli ennen kirjaa hukassa, mutta nyt tiedän eron ja en sekoita niitä. Valmentaja on siis enemmän tiedon ja teorian siirtämistä valmennettavalle. Coachauksessa taas coachaava henkilö ei siirrä mitään, vaan toimii coachattavan lähtökohdista käsin. Akatemialla valmentajat ovat sekä coacheja, että valmentajia. Valmentaja vain on hieman suurempi käsite ja sen takia sitä varmasti käytetään täällä.

 

Kehittyminen coachiksi 2.4

Oivaltavaksi coachiksi kehittyminen vaatii coachilta itsehillintää, kärsivällisyyttä, neutraalia asennetta, notkeaa ajatuksen juoksua, sekä viisautta jättää itsensä sivuun hetkeksi. Luulen, että minulla on aika hyvä lähtökohdat coachaamiseen. Minulla on hyvä itsehillintä ja kärsivällisyys, enkä halua tuoda itseäni liikaa esille. Olen enemmän kuuntelija kuin puhuja tyyppiä. Minun tulee miettiä vielä omia vahvuuksiani, joita viimeisessä JTC:ssä työstetään. Myös jatkuva itsensä kehittäminen on coachingissa suuressa osassa, sillä koskaan ei ole valmis. Olen tästä hyvin kiinnostunut ja haluankin pitää oppimisprosessini käynnissä jatkuvasti. Se vaatii vain aikaa jonkin verran ja minun pitääkin oppia varaamaan oppimiselle aikaa enemmän.

 

Mitä eroa coachaamisella ja ystävien välisellä keskustelulla?

Coachaamisella on siis aina suunta, ,mihin coachattavaa halutaan viedä. Tarkoitus on myös kartuttaa itsetuntemusta ja tuoda tietoisuuteen toimintatapoja. Kaikki keinot tulisi tuoda ilmi coachattavan oman oivalluksen kautta. Silloin asia on omaksuttu perinpohjaisesti ja oikeat valinnat toteutuvat. Tätä oivallusta on taas coachattava kohti tekemistä. Tähän kirja antaa hyvän keinon. Jokaisen coachaus-session lopussa tulisi coachattavalta kysyä miten ja milloin oivallust viedään käytäntöön. Kun coachattava itse sanoo asian, tulee se todennäköisemmin tehdyksi. Tämä hetki on tullut meidänkin treeneissä usein tutuksi. Olemme tiimin kanssa oivaltaneet jotain ja tehneet sen seurauksena päätöksen. Asia saattaa jäädä leijumaan ja aiemmin usein valmentaja johdatteli toimintaan asian suhteen. Mielestäni osaamme nykyään tehdä tätä aika hyvin itseohjautuvasti eikä valmentajan tarvitse niin paljoa kysyä miten ja milloin kysymyksiä.

 

Coachin mielentila

Oivaltava coaching sisältää 4 mielentilaa: kuunteleminen, uteliaisuus, itsehillintä ja yhteyden muodostaminen. Kirjan mukaan oman mielentilan omaksuminen auttaa syvempään keskusteluun coachattavan kautta ja näin oivalluksiakin voi syntyä paremmin.

Olen mielestäni ihan hyvä kuuntelemaan keskusteluissa esimerkiksi treeneissä toisten juttuja. Minun pitää kiinnittää huomiota omien ajatusten karkaamiseen kuuntelun aikana. Alan helposti miettiä omaa mielipidettäni toisen puheenvuoron aikana, mikä haittaa kuuntelua. Myös eleitä tulisi paremmin kuunnella ja ymmärtää. Jos huomaan, että jokin on vinossa, niin minun tulee osata johdatella keskustelua paremmin. Esimerkiksi: ”Minusta tuntuu, että kaikki ei ole hyvin. Olenko väärässä?”

Uteliaisuutta en ole hirveän paljoa miettinyt coachaustilanteessa. Siinä tulee säilyttää mielenkiinto vaikka ei tajua coachattavan asiasta mitään. Tärkeintä on, että oivaltava tila säilyy ja kykenee esittämään kysymyksiä kohti oivaltamista.

Itsehillintää minun pitää treenata, sillä tuon liian usein oman mielipiteeni esille. Oivaltavassa coachingissa vastauksen nimenomaa pitäisi tulla coachattavalta. Esimerkki: ”Mitä tarkoitat, että olisit voinut suoriutua paremmin?”

Yhteyden muodostamisesta minulle on vielä hieman epäselvää olenko hyvä vai huono siinä. Olen toisaalta hyvä ottamaan yhteyttä hyvinkin erilaisiin ihmisiin omalla tavallani. Toisaalta taas olen myös hieman ujo ja ehkä myös hieman vaikeasti lähestyttävä. Coachingia ajatellen minun tulisi siis tehdä usein aloite, että vastapuolelle ei tule vaikeasti lähestyttävää kuvaa minusta. Tähän voi auttaa vaikkapa joku henkilökohtaiseen elämään liittyvä juttu tai vitsi joka keventää tunnelmaa. Olen parhaimmillani rennossa ilmapiirissä.

Kirjoitan vielä listan kehonkielellisistä asioista ja niiden tulkinnoista, joita voin hyödyntää:

  • Katse poispäin – Eri mieltä asiasta
  • Katse harheilee tai nopea liikehdintä – EI kiinnostusta
  • Tuijottava katse tai vakava ilme – Ei jaksa kuunnella
  • Katse kontaktin välttäminen – Ei luottamusta
  • Käsivarret ristissä – Puolustuskanta
  • Kynän tms. hypistely – Hermostuneisuus
  • Kulmakarvojen kurtistaminen – Ei pidä minusta
  • Jalan nytkyttäminen – Haluaa päästä asiaan
  • Nojaaminen eri suuntaan kuin toinen – Ei samalla aaltopituudella
  • Mikroilmeet – Huomio muualla kuin keskustelussa

Huomaan itsekin tekeväni näitä. Esimerkiksi katseen harhailu on minulla tavallista ja siitä olisi hyvä päästä pois tai ainakin vähentää sitä. Myös esineiden hypistely on yksi ”paheistani”. Se kertoo varmaankin hermostuneisuudesta vaikka ei ole syytä olla hermostunut. On hyvä tunnistaa eleitä keskusteluissa, sillä niitä lukien voi johtaa keskustelua oikeaan suuntaan. Esimerkiksi jos vastapuolen katse harhailee paljon ja hän vaikuttaa hieman poissa olevalta, niin voin olettaa, että aihe ei kiinnosta. Tällöin on hyvä siirtää keskustelu toiseen aiheeseen.

 

Tekniikat

Voimalliset kysymykset ovat kirjan mukaan tärkein tekniikka oivaltavassa coachingissa. Tätä minunkin pitää harjoitella vielä jonkin verran ja aionkin ensi JTC:ssä koittaa tätä. Siinä avoimia positiivisia kysymyksiä esittämällä koitetaan hakea monipuolisia ja ratkaisukeskeisiä vastauksia. Tässä esimerkki: ”Mikä mielestäsi ei toimi?” vai”Miten tämä voisi toimia paremmin?”

Kokonaiskuvan piirtäminen on tärkeä tekniikka myös. Siinä coachattavan liian yksityiskohtiin takertuvaa ajattelua koitetaan ohjata suuremman kuvan näkemiseen. Tähän olen kokenut tehokkaaksi tavaksi mallintamisen. Kuvan piirtäminen ongelmasta voi tuoda perspektiiviä asioiden fokusointiin.

Ajatussolmujen avaaminen tarkoittaa epäjohdonmukaisten päätelmien tuomista esille. Coachattava voi yhdistää asioita, jotka eivät oikeasti liity toisiinsa. Tämä on hyvä tiedostaa, sillä ajattelen myös itse näin joskus. Coachina minun tulee harjoitella tunnistamaan tilanteita ja asioita, joita coachattavat linkittävät toisiinsa, vaikka niin ei pitäisi. En tiedä miten tätä tulisi harjoitella, mutta ainakin asian tiedostaminen saa ajattelemaan myös tämän kautta asioita. Kirjassa on muutama esimerkki kysymys, jotka voivat auttaa ajatussolmujen tunnistamisessa:

  • ”Mistä tiedät, että tämä on totta?”
  • ”Mitä muita vaihtoehtoja voi olla?”
  • ”Mikä olisi poikkeus tähän sääntöön?”
  • ”Miltä tilanne on voinut näyttää hänen näkökulmastaan?”

 

Coachaus –ja valmennushommat ovat alkaneet JTC:n ja siihen liittyvän kirjallisuuden myötä kiinnostaa yhä enemmän. Luulen, että perimmät syyt kiinnostukseen löytyvät kiinnostuksesta ihmisen psykologiaan. Se oli koulussa aina mielenkiintoinen aihe, mutta en löytänyt tartuntapintaa mitä suurempaa hyötyä siitä voisi olla. Nyt olen tajunnut, että valmennushommat liittyvät aiheeseen ja löytänyt syyn (Golden Circle: why?) mitä varten asiaa opetella.

 


Simo-Pekka Pilli

Ideaosuuskunta Dynaamia

0415492912

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!