Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jumalat juhlivat öisin

Kirjoitettu 12.05.13
Esseen kirjoittaja: Jonna Tuovinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Jumalat juhlivat öisin
Kirjan kirjoittaja: Donna Tartt
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Donna Tartt on kerrassaan mahtava kirjailija. Hänen kirjaansa Jumalat juhlivat öisin suositteli äidinkielen opettajamme minulle muutama vuosi takaperin. Kirja ei tuolloin vetäissyt minua mukaansa siltä istumalta, vaan vasta puoleen väliin kitkuteltuani innostui ja ahmin loppuosan muutamassa päivässä. Nyt tartuin samaan kirjaan toistamiseen. Tiesin, että se herätti minussa aiemmin paljon ajatuksia – semmoisia joiden takia keskeytin lukemisen, suljin kirjan ja makasin nurmikolla miettien maailman menoa. Oma maailmani on muuttunut parissa vuodessa paljon, joten ajattelin että kirja voisi olla uudelleen lukemisen arvoinen.

Kirjan päähenkilönä toimii nuori mies Richard, joka tulee aivan tavallisesta perheestä Hampdenin Collegeen opiskelemaan kreikkaa apurahojen turvin. Oikeastaan hänen vanhempansa maalailivat Richardille lääkärin uraa, mutta kreikan kieli kiehtoi nuorukaista enemmän. Valitettavasti kurssiryhmään on otettu mukaan vain viisi opiskelijaa, joten alussa Richard jää ryhmän ulkopuolelle. Kirja kertookin pitkälti Richardin matkasta osaksi tuota tiivistä yhteisöä, joka osoittautuu erittäin omalaatuiseksi, suorastaan omaksi lahkokseen. Luettuani ensimmäistä kertaa kirjan en suuremmin keskittynyt tähän melko merkittävään osaan tarinaa. Kuinka pala palalta rakennetaan luottamusta, toisiin nopeammin kuin kuin toisiin. Tulee yllättäviä ystävyyssuhteita ja käänteentekeviä tapahtumia.

Nyt Tiimiakatemiassa vuoden olleena näen kreikan ryhmässä ja meissä paljon samaa: tiivis yhteisö, omat käytänteet ja jopa oma tapa puhua ja elää. Harvoin ulkopuolinen ymmärtää akatemialaisten jutuista yhtään mitään. Mikä ihmeen synnytys? Kuka on vuokratiimiliideri, miksi pitää täpittää ja onko ristipölytyksellä jotain tekemistä kukkien kanssa? Tiiviin yhteisön mahtavuutta korostaa sen kyky oppia ja tartuttaa oppimisen into muihinkin. Olet vastuussa koko porukalle, et vain itsellesi. Se pistää kummasti töpinää tossuihin ja saa aikaan sitä hyvää pöhinää mistä akatemialla usein puhutaan.

Kirjan kreikan ryhmällä tiiviin ryhmän lieveilmiöt olivat myös laajat, voisi puhua jopa mielenhäiriöistä. Akatemialla ei sentään hulluteen asti mennä, mutta kyllä sisäänpäinkääntyneisyydessä on omat huonot puolensa. Emme ole osa muita opiskelijoita, olemme yrittäjiä. Me ajattelemme kaiken kehittymisen kannalta ja menemme tiimi edellä. Mietin usein, missä menee mielettömyyden raja. Voisiko illanistujaisissa puhua jostain muusta kuin projekteista ja töistä? Syyllistyn tähän varmasti itsekin. Pirskatin laumaeläimet.

Toinen suurta osaa näyttelevä juoni on kiinni siinä, kuinka osana yhteisöä Richard tekee asioita joita hän ei missään tapauksessa muuten suostuisi tekemään. Hän salailee, valehtelee ja peittelee asioita poliiseilta. Puolustaa omiaan ja itseään, mutta myös osallistuu julmiin tekoihin ryhmän sisällä. Kuinka jokin niin tiiviisti rakennettu yhteisö voi olla niin karu toisilleen? Tässä en onneksi näe enää lainkaan yhteyttä Tiimiakatemiaan ja voin ottaa lukukokemukseni täysin fiktiivisessä muodossa. Toivottavasti näin jatkossakin.

Kokemuksena kirja on uskomaton. Se pureutuu syvälle Richardin ajatuksiin, ihmissuhteisiin ja niiden kehittymiseen. Kerronta saa lukijan ajattelemaan asioita kieroutuneesta näkövinkkelistä ja hullua kyllä olemaan yleisesti paheksuttavien tekojen puolella. Taitavaa. Vaikuttavaa. Suosittelen jokaiselle. Kirja nautitaan parhaimmillaan puistossa kevätauringon lämmittämänä, kylkiäisenä pullollinen jääkylmää vettä.

 

Jonna Tuovinen
Osuuskunta Millio
jonna@millio.fi
040 9606 758

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!