Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jumalat juhlivat öisin

Kirjoitettu 14.12.18
Esseen kirjoittaja: Antti Stolt
Kirjapisteet: 3
Kirja: Jumalat juhlivat öisin
Kirjan kirjoittaja: Donna Tartt
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”On henki oma kotinsa, se Hornan luo Taivaaksi ja Taivaan Helvetiksi”

Tämä kirja päätyi lukuuni sattuman kautta. Olin juuri menossa tiimimme treeneihin, jossa oli tarkoitus esitellä oppimissopimus ja tämän yhteydessä myös lukusuunnitelma. Tyylilleni uskollisesti lukusuunnitelmani oli puutteellinen, joten ennen treenejä selailin isoa kirjaa eli YPK:ta. Poimin opuksesta Tiimiakatemian pedagogiikkaa tukevia hengentuotteita lähinnä otsikon perusteella. Tämä oli yksi niistä kirjoista, joka osui silmiini. Mainittakoon vielä, että jos haluat itse lukea kirjan jossain kohtaa, suosittelen, että et lue tätä reflektiota.

Oli virkistävää lukea vaihteeksi romaani. Tässäkin on kuitenkin omat haasteensa. On eri asia lukea, kun Herra Asiantuntija tykittää jossain ”Markkinoinnin vallankumous” – tai jotenkin muuten raflaavasti nimetyssä – kirjassa miten asiat tulisi hoitaa, kuin kalastella tarinan muotoon kirjoitetusta opuksesta niitä oppeja minkä takia se löytyy Tiimiakatemian Isosta Kirjasta. Toisaalta juuri tämä viehättää minua. Se on kuin eräänlainen arvoitus, joka täytyy ratkaista. Tällä arvoituksella ei kuitenkaan taida olla yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, ainakin itse tahtoisin uskoa niin. Minä saatan ymmärtää kirjan eri tavalla kuin sinä. Ja sehän jos mikä on tosi nastaa.

Minulla kesti jonkin aikaa päästä kärryille siitä mikä kirjan oppina oli. Tai oikeastaan ei, se on väärin muotoiltu. Minulla kesti jonkin aikaa muodostaa mielipiteeni siitä mitä aion kirjasta ottaa mukaani.

Ahtaasti kiteytettynä kirja kertoo kuuden hengen ryhmästä ja erityisesti siitä, miten traaginen tapahtuma vaikuttaa ryhmän jäseniin ja tähän tapahtumaan johtaneista seikoista. Se kertoo siitä mitä pahimmassa tapauksessa ryhmätoiminnassa voi käydä ja kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään.

Kun klikki syntyy, joku kuolee. Tämä oli lause, joka jossain kohtaa kirjaa lukiessani alkoi muodostua päähäni. Tämä on tietenkin suhteellisen äärimmäinen – toisaalta juuri tässä äärimmäisyydessään hieman humoristinen – toteamus, mutta klikit harvoin ovat hyvä asia. Tämän huomaan myös Mahtian toiminnassa. Klikki voi jarruttaa vakavasti tiimin toimintaa. Klikin sisällä vaarana on objektiivisuuden katoaminen. Tällä tarkoitan sitä, että asioita ei nähdä tasapuolisina, vaan ainoastaan oman näkökulman kautta. Tällöin tämä oma näkökulma jyrää kaiken muun yli, eikä asioita suostuta näkemään mistään muusta vinkkelistä. Klikin sisällä on myös riskinä se, että ei välttämättä uskalleta tuoda omia eriäviä mielipiteitä julki. Tarkoitan sitä, että jos klikkiin kuuluu esimerkiksi kaksi henkilöä, joista henkilö A ilmoittaa mielipiteensä ääneen ja henkilö B on oikeasti eri mieltä asiasta, mutta yhtyy silti henkilön A mielipiteeseen.

Klikin kehittyessä syntyy helposti eräänlainen ”me vastaan muut”-ajatusmalli. Kirjassa se on kreikan opiskelijat vastaan muut opiskelijat, tiimiyrityksessä se voi olla pari tiimiläistä vastaan muut. Klikin sisällä tätä saatetaan pitää jonkinlaisena vahvuutena – ja sitä se saattaa joissain tapauksissa ollakin – mutta lähinnä siitä koituu vain haittaa.

Kirja herätti myös toisenlaisen ajatuksen. Kutsutaan sitä, vaikka ryhmän huumaksi. Tällä tarkoitan sitä, kun ryhmä saa ajatuksen, jonkin tavoitteen, johon pyrkiä, ja on valmis tekemään mitä vain saavuttaakseen sen, vaikka sitten tappamaan jonkun.

Tähän pitäisi Mahtiankin pyrkiä.

Tätä pitää ehkä selventää hiukan. Meidän ei pitäisi menettää todellisuudentajuamme tai järkeämme tai todellakaan vahingoittaa ketään, mutta meidän pitäisi löytää yhteinen palo tekemiseen. Meidän pitäisi kaikkien puhaltaa yhteen hiileen, pyrkiä johonkin tavoitteeseen. Ehkä pitäisi löytää se jokin yhteinen tavoite tai visio, jonka kaikki voivat allekirjoittaa. Mielestäni toimintamme onkin jossain määrin parantunut, mutta parannusta voisi tapahtua vielä enemmänkin. Meidän pitäisi tiiminä päästä sellaiseen hurmioituneeseen yhteisen tekemisen tilaan, jossa emme toimi yksilöinä vaan tiiminä. Kirjassa tämä ”tiimiytyminen” on mennyt jo – ehkä jopa hieman liian – pitkälle. Kertoja esimerkiksi haaveilee siitä, että voisi asua kreikan opiskelijoidensa kanssa ja ”ettei kukaan menisi naimisiin, eikä palaisi kotiin eikä menisi töihin johonkin kaupunkiin tuhannen kilometrin päähän, tai tekisi mitään muutakaan sellaista petollista mitä ystävät tekevät opintonsa päätettyään, että kaikki säilyisi juuri sellaisena kuin se sinä hetkenä oli”. Toisaalta voisi olla mukavaakin, jos tiimimme yleinen ilmapiiri olisi lähempänä tämän kaltaista. Olen satavarma, että tällä hetkellä se ei edes nojaa tuon kaltaiseen ajatteluun. Toisaalta kirja on kyllä oiva esimerkki siitä, että tämän kaltaisella toiminnalla voi olla se huono ja pimeäkin puoli. Se puoli, kun aletaan toimia omien etujen vastaisesti ja tehdään sellaista mitä ei koskaan muuten tehtäisi. Mutta en realistisesti voi uskoa, että tämä olisi ongelma, jonka kanssa me joutuisimme jossain kohtaa painimaan.

Jollain tapaa voin samaistua kreikan opiskelijoiden alkuperäiseen tavoitteeseen. Tai no, en ehkä niinkään. Väkivaltaa en voi allekirjoittaa, tai muutenkaan sitä kuinka pitkälle opiskelijat pyrkimyksensä vievät, mutta voin ymmärtää tietynlaisen viehätyksen pyrkimyksessä ylittää kaiken arkipäiväisyys, ”vapautua kokemuksen tiedollisesta muodosta, ylittää olemisen sattumanvaraisuus”. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Yksi asia, jonka panin merkille jo suhteellisen alussa kirjaa lukiessani, oli se, että kirjassa ei ole oikeastaan yhtäkään mukavaa tyyppiä. Kaikki ovat jollain tavalla kylmiä tai kyynisiä tai vain yksinkertaisesti ärsyttäviä hahmoja. Kirja loi heti alusta tietynlaisen synkän, pimeän ja alakuloisuuden sekaisen tunteen. Tai sitten heijastan kirjaan omaa tämän hetkistä sielunmaisemaani.

 

 

 

 

”Selviytyminen oli yksi asia; eroon pääseminen on valitettavasti osoittautunut aivan eri asiaksi.”

”Kai minulla jossain elämäni vaiheessa olisi ollut vaikka kuinka paljon tarinoita, mutta nyt minulla ei ole mitään muuta.”

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!