Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Juu ei

Kirjoitettu 10.06.21
Esseen kirjoittaja: Lasse Helminen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Juu Ei
Kirjan kirjoittaja: Saku Tuominen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin Saku Tuomisen kirjoittaman kirjan Juu ei. Kirja on käytännönläheinen opas asioiden priorisoinnista. Saku on tehnyt tutkimusta ihmisten priorisointitaidoista ja kehittänyt siihen avuksi nelikenttämallin.

Miksi olemme niin huonoja sanomaan ei, ja miksi emme osaa erottaa olennaista epäolennaisesta? Miksi usein kaikki tärkeä ja myös vähemmän tärkeä saa meiltä saman verran huomiota? Mikä merkitys päätöksillä on meidän elämäämme? Olen itse ollut joskus todella huono sanomaan millekään ei. Nykyään osaan paremmin priorisoida tekemisiäni enkä lähde ihan kaikkeen mukaan.

Kaikki varmaan tietää tunteen, kun aikaa ei tunnu riittävän mihinkään. Töissä on kiire, eikä kotona lopu hommat kesken. Moni asia jää tekemättä ja deadlinet paukkuvat. Kun kaikkea on liikaa, jostain on pakko luopua. Se vaatii kykyä nähdä ja havainnoida kokonaiskuva isommin. Kiireessä tehty asia on puoliksi tehty, eikä mikään jää syvälle mieleen. Väsymisen ja burnoutin todennäköisyys kasvaa, kun aikaa ei ole itselle. Työn merkityksellisyys katoaa, kun teemme kaiken kuin liukuhihnalla, emmekä koe saavamme juuri mitään aikaiseksi.

Saku Tuominen on kehittänyt kirjassaan nelikenttämallin, jossa on kaksi akselia: kevyt-raskas ja toisella pieni-iso. Kyseisen nelikentän avulla voit jakaa tehtäväsi neljään kategoriaan:

  1. Isot ja kevyet
  2. Isot ja raskaat
  3. Pienet ja kevyet
  4. Pienet ja raskaat

Tämän avulla pystyy pohtimaan, mitä oikeasti haluaa tehdä ja mikä on mielestäsi kaiken vaivan arvoista. Iso ja raskas ei välttämättä tarkoita suoraan sitä, että asia on lopetettava saman tien tai terveys kärsii. Iso ja raskas voi myös lopulta olla todella palkitseva. On kuitenkin syytä muistaa kannattaako kaikkeen isoon ja raskaaseen suostua. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi ihmissuhteet, jokin iso hankinta, yrityksen strategia tai vaikka työpaikka. Jos on paljon näitä asioita, olemme tyytymättömiä ja joskus asiat jopa ahdistavat.

 

Osaanko minä priorisoida?

Mielestäni olen kohtuu hyvä priorisoimaan , mutta välillä koen itseni todella laiskaksi priorisoimalla osan asioista todella alas tärkeysjärjestyksessä. Jos en koe jostain asiasta olevan hyötyä siinä hetkessä, vaikka asia muuten olisi tärkeä en välttämättä tee sitä vaan jätän asian odottamaan ”parempaa hetkeä” ja käytän aikani johonkin muuhun. Priorisoin ne asiat ensimmäiseksi mikä minua todella kiinnostaa. Enkä pidä tätä periaatteessa huonona asiana. Miksi tuhlata energiaa asioihin, joka ei minua kiinnosta tai mistä en hyödy. Joskus kuitenkin tulee esiin asioita, joista en siinä hetkessä hyödy, mutta ne pitkässä juoksussa esimerkiksi kehittävät minua. Tästä hyvänä esimerkkinä on kirjareflektiot. Olen koko akatemian ajan taistellut itseni kanssa, että saisin muutettua sisäisiä ajatusmalleja avoimemmaksi myös asioihin, jotka eivät minua niin suuresti kiinnosta. Olenkin saanut kehitettyä malleja, jolla saan myös ei niin kiinnostavat asiat tehtyä kuten muutkin asiat. Vaadin tiukat deadlinet asioille, muuten niitä ei tule tehtyä. Näinpä olen alkanut määrittämään tarkemmin asiat, joita minun tulee tehdä päivän aikana.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!