Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Juu ei – pieni kirja priorisoinnista

Kirjoitettu 29.10.19
Esseen kirjoittaja: Monika Tuurala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Juu ei - pieni kirja priorisoinnista
Kirjan kirjoittaja: Saku Tuominen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirja Juu ei kertoo nimensä mukaisesti elämän priorisoinnista. Jokainen meistä rakentaa omaa ja omannäköistään elämäänsä ja tekee valintoja, pieniä ja suuria, sen eteen. Valintamme vievät meitä kohti tavoitteitamme, vai vievätkö sittenkään?

Päähämme on rakennettu hieno malli, joka ohjaa meitä helposti sanomaan ei asioille, joille olisimme halunneet sanoa kyllä ja sanomaan kyllä asioille, joille olisimme ehdottomasti halunneet sanoa ei. Silloin se hieno lineaarinen kulkusuunta kohti tavoitteitamme kääntyy päälaelleen. Arkemme täyttyy vitutuskäyriä nostattavista asioista, joita emme olisi halunneet tehdä, mutta teemme kuitenkin ja voimme vain haaveilla niistä asioista joita olisimme halunneet tehdä. Noin niinkuin kärjistetysti. Vai voitko väittää, ettei ikinä juu ja ei olisi mennyt sekaisin. Hienoa jos ei ole mennyt, itselle tämä on kyllä ollut aika ajoin hyvinkin tuttua.

Mikä sitten ohjaa meitä sanomaan kyllä, vaikka haluamme sanoa ei. Tuominen käsitteli kirjassa muun muassa seuraavanlaisia syitä. Välillä emme vain tiedä, mitä edes tahdomme tehdä. Usein ajaudumme hakemaan päätöksillämme muiden hyväksyntää, luottamusta ja/tai ystävyyttä. Teemme jotain sen takia, että olisimme muiden silmissä jollain tavalla parempia. Olen itsekin sortunut monesti siihen. On helpompaa vain tehdä joku asioa, jotta kaikki ovat tyytyväisiä. Vai ovatko sittenkään? Hetkellisestihän kaikki voi olla hyvin, mutta pitkällä aikavälillä voi laskea, kuinka usei päädyt tekemään vain tämän saman. Tehdä niin, että muut ovat tyytyväisiä ja vähän ajan päästä hekään eivät ole tyytyväisiä ja olet vain se, joka tekee kaiken mitä nätisti tai vähemmän nätisti pyytää. Tottahan se on, että jos teet päätöksen täysin ajatellen itseäsi, se ei välttämättä ole se, millä saat kaikkien hyväksynnän. Eli kaiken takana onkin jonkin näköinen pelko. Pelko, ettei tulekaan hyväksytyksi. Tämä pelko ohjaa alitajuntaisesti meitä tekemään tietyn päätöksen. Emme uskalla sanoa ei. Rakastamme aivan liikaa kaikkea tuttua ja turvallista. Tämän takia myös muutoksen tekeminen tähän juu ei rumpaan on vaikeaa.

Juun ja ein väliin sijoittuu liuta toistaan kierompia ilmaisuja. Kun emme osaa siinä hetkessä tehdä nopeaa päätöstä sanoa kyllä tai ei, sanomme jotain seuraavanlaista: mietin asiaa, palaan asiaan, olen yhteydessä jne. Usein ristiriita tulee siitä, kun haluaisimme sanoa toisen, mutta piru olkapäällämme käskee sanomaan toisin. Sitten suusta tulee jokin edellä mainituista. Tuominen kysyykin kirjassa, kuinka usein näin sinulle sanonut henkilö on palannut asiaan mietittyään? Joku varmasti onkin, mutta prosentuaalisesti ei varmaankaan kovin moni, ainakaan omassa elämässäni. Eli on helpompaa jättää asia roikkumaan, kuin tehdä päätös. Näin on käynyt myös itselle.

Tuominen kertoo kaksi tapaa priorisointiin. Ensimmäinen on järjestää tehtävät ja päättää mistä lähtee liikkeelle. Ehkäpä päivän epämieluisin tehtävä ensin ja siitä eteenpäin. Toinen tapa olisi pohtia, mitä omalle listalle ylipäätään päätyy. Karsia listaan vain itselle tärkeimmät tehtävät. Voi päätellä, kumpaa tapaa tämä kirja yrittää opettaa.

Tuomisen malli on hyvin yksinkertainen. Siinä on pystyakseli ja vaaka-akseli. Vaaka-akselin ääripäissä on raskas ja kevyt, pystyakselilla taas iso ja pieni. Tähän ruudukkoon voi asettaa erilaiset asiat, jotka vaativat jotakin päätöstä. Onko asia iso eli tärkeä ja merkityksellinen vai pieni, ei niin merkityksellinen. Onko asia kevyt, ei aiheuta suunnatonta ahdistusta ja stressiä ja jota tekee mielellään, vai raskas eli stressaava, vastahakoinen, jota ei edes tekisi mieli tehdä. Alla on sijoiteltuna akseleille, mille kannattaa sanoa ei ja mille juu. Tuominen otti esille myös yhden tärkeän seikan. Joskus pienestä voi tulla suurta (esim. harrastuksesta ammatti) ja suuresta voi tulla pientä. Kevyestäkin asiasta voi tulla ajan saatossa taakka ja raskaasta voi tulla pienillä muutoksilla kevyttä. Eli jotta asia ei nyt niin yksinkertainen olisi, niin tilanteet elävät ja sen takia omia valintoja kannattaa muistaa puntaroida tarpeeksi usein.

Ei kannata ymmärtää väärin. Aina elämässä ei ole vain juhlaa, aina ei voi tehdä niitä mieluisia juttuja, mutta lähinnä ymmärtäisin tämän sen kannalta, että paljon on kuitenkin mihin voimme vaikuttaa. Kirja on sinällään itselle hyvinkin ajankohtainen. Viimeiset kuukaudet olen todellakin juossut vuorokauden kaikki tunnit suuntaan ja toiseen, hädin tuskin jälkikäteen muistan edes mitä olen tehnyt. Eli luultavasti ei mitään kovin järkevää. Kunhan nyt on tultu ja menty sinne ja tänne, tehty tätä ja tuota. Paljon on jäänyt tekemättäkin. Ennustan ja tunnustan, että moni tekemäni asia luultavasti keikahtaa tuonne ei sarakkeiden puolelle. Nythän tämä vielä menee, mutta veikkaan ettei enää vähän ajan päästä, joten jotain olisi kaiketi tehtävä. Kuten kirjassakin todettiin, voiko epämieluisan karsiminen elämästä pois tuoda tilalle muuta, kuin jotain parempaa? Pessimistinä sanoisin, että toki voi, jotain vielä paskempaa. Mutta tämän kirjan opit sisäistettyään tilalle ottaa vain asioita, joille haluaa sanoa kyllä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!