Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Juustoa etsimässä

Kirjoitettu 08.10.13
Esseen kirjoittaja: Henri Niemi
Kirjapisteet: 1
Kirja: Kuka vei juustoni
Kirjan kirjoittaja: Spencer Johnson
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Juustoa etsimässä

 

 

 

Tri. Spencer Johnsonin ”Kuka vei juustoni?” on yksi maailman suosituimmista johtamistaitoon sekä yrityksien kehittämiseen suunnattu teos. Kirja sisältää tarinan toisen tarinan sisällä. Kehyskertomuksessa erilaiset ihmiset puhuvat tarinasta kahdesta hiirestä ja kahdesta ihmisestä jotka elävät sokkelossa. Hiiret ja ihmiset ovat erilaisia luonteeltaan, mutta kaikki heistä tavoittelevat ”juustoa” sokkelosta. Omassa elämässämme ”juusto” voi olla esimerkiksi menestys tai raha, siksi kertomus on hyvin opettava ja siitä voi löytää oman itsensä. Seuraavaksi esittelen kirjassa esiintyviä luonteenpiirteitä ja vertaan niitä tosielämän esimerkkeihin ja omaan itseeni ihmisenä.

 

Tarinassa hiiret, Nuusku ja Vippe, ovat yksinkertaisempia, nopeampia eivätkä huolehdi asioista yhtä paljon kuin ihmiset. Hiiret keskittyvät elämään vaistoillaan ja suorittamaan jokapäiväisiä tehtäviään tarkasti. Niiden vaistot kuitenkin havaitsevat ”juuston” loppuneen välittömästi ja jatkavat automaattisesti uuden etsintää. Ihmiset puolestaan jäävät murhehtimaan ”juustonsa”, elinkeinonsa ja menestyksensä perään. Kuka vei juustoni? – tarinan tarkoitus on auttaa ihmisiä havaitsemaan muutokset ympärillään ajoissa ja regoimaan niihin. Mikäli siis tosielämässä ihminen on kuin ”hiiret”, hän pystyy rutiininomaisesti ja helposti menemään eteempäin tapahtui maailmassa mitä tahansa. Myös yritysmaailmassa on tärkeä havaita muutokset, sillä se saattaa vaikuttaa vahingollisesti yrityksen tuottavuuteen ja kannattavuuteen. Pahimmassa tapauksessa myös ihmiset yrityksen takana saattavat menettää elämäntyönsä ja omaisuutensa. Siksi ”hiirtenvaistojen” kehittäminen on erittäin tärkeää ja kaikkien olisi syytä tarkkailla ympärillään eläviä ”hiiriä”. Jotta pystyisimme kehittymään maailman mukana, kannattaa meidän tarkkailla oman ympäristömme ”hiiriä”.

 

Jos esimerkiksi omistat yrityksen, tiedät varmasti kuinka tärkeää on tarkkailla kilpailevien yritysten toimintaa. Mikäli kilpailija ehtii ensin viedä uusimmat trendituotteet markkinoille tai kehittää uusia ihmisiä kiinnostavia palveluita, saa se silloin etulyöntiaseman. Yritysmaailmassa voi seurata myös muiden alojen ja erilaisten ihmisten kehittymistä. Heidän toiminnastaan saattaa ilmetä hyviä neuvoja esimerkiksi uusien mahdollisuuksien keksimiseen sekä etsimiseen. Samalla tavalla kirjan toinen ihmishahmo, Hoksu, tekee tajuttuaan että ”juustoa” ei enää entisillä tavoilla pysty hankkimaan eikä sitä ilmesty tyhjästä. Hoksu ymmärtää muuttua myöhään, mutta tärkeintä on, että hän muuttuu ja ymmärtää kuinka ”juustoa” voi olla tarjolla toisaalla. Mikäli hän ei olisi ollut niin kiintynyt vanhoihin rutiineihinsa ja siirtynyt elmässään mukavuusalueelle, hänen olisi pitänyt ymmärtää seurata hiiriä. Hiiret ymmärsivät heti lähteä etsimään juustoaan muualta, kun se oli edellisestä paikasta loppunut. Samalla tavalla jos esimerkiksi yrityksen toiminta jämähtää paikoilleen, tulisi miettiä mitä toiset yritykset tekevät paremmin, mistä he saavat oman ”juustonsa”.

 

Paikalleen jämähtämistä tarinassa edustaa Hemmi, joka ei suostu hyväksymään juuston loppumista. Hän ei halua alistua muutokselle, sillä hän on jumittunut mukavuusalueelle ja tottunut siihen, että kaikki sujuu vaivattomasti. Työelämässä moni voi myös jumittua mukavuusalueelle. Jos yrittäjä löytää hyvän ”juustonlähteen” hän alkaa luonnollisesti tyhjentää sitä. Jos ”juustoa” riittää pitkään ja menestys jatkuu, saattaa ihminen tottua tilanteeseen. Muutoksen tullessa eteen, edellmainitun ihmisen saattaa aluksi olla vaikea havaita muutosta ennenkuin on liian myöhäistä. Pahimmassa tapauksessa jopa joku ympärillä toimivista ”hiiristä” saattaa olla vaistonnut muutoksen tarpeen ja olla edellä nauttimassa ”juustostaan” eli tuloksestaan. Seuraavaksi ”Hemmi” saattaa huomata tilanteensa vakavuuden, mutta kieltää sen ylpeytensä takia. Tässä kohdassa olisi tärkeää toimia kuten Hoksu ja alkaa miettiä toista vaihtoehtoa, uusia ideoita kuinka hankkia juustoa. Hyvä esimerkki nykyaikana voisi olla yritys joka on tottunut mainostamaan palveluitaan lehdissä. Internetin käytön ja sosiaalisen median kasvun myötä mainonta on siirtynyt entistä enemmän internetin puolelle ja suuri osa ihmisistä lukee myös lehtensä nykyään internetin kautta. Olisi typerää yritykseltä olla siirtymättä myös internet mainontaan, vain siksi koska ennen kaikki ovat nähneet heidän mainoksensa lehdissä painettuna. Tässä tapauksessa olisi hyvä olla kuten ”hiiret” tai ”Hoksu”. ”Hiiri” toimisi edellämainitussa tilanteessa välittömästi. Heti, kun hän huomaa mahdollisuuden mainostaa internetissä, hän tekisi sen samantien. ”Hoksu” taas saattaisi empiä, ehkä koska ”internet on niin uusi ja vaikea”, mutta tajuaisi ennemmin tai myöhemmin, että sitä kautta tavoittaa enemmän ihmisiä ja myös vanhat asiakkaat. Yritys elää asiakkaidensa ansiosta, ja asiakkaiden muuttaessa tapojaan on luonnollista yrityksenkin tehdä niin.

 

Koska kirjan kehystarinassa erilaiset tavalliset ihmiset keskustelevat juustotarinasta, aloin myös itse miettiä minkätyyppinen ”juustonetsijä” olen. Kävin läpi omaa elämääni ja ratkaisujani mitä olen viime aikoina tehnyt. Havaitsin itsessäni paljon Hoksumaisia piirteitä, mutta myös ripauksen Hemmin muutosvastarintaa. Tajusin jumittuvani mukavuusalueelle aivan liian helposti. Oikeastaan tässä vaiheessa koin herätyksen, että asialle kannattaa jatkossa tehdä jotain ja kiinnittää huomiota mikäli esimerkiksi työnteko alkaa tuntua liian mukavalta ja helpolta. Siinä vaiheessa kannattaa katsella ympärilleen ja miettiä voiko jokin muuttaa kaiken ja mikä se jokin on. Aloittetuani Tiimiakatemialla opiskelun, olen ollut innoissani uusista haasteista ja siitä, että pääsemme itse tekemään työtä itseämme varten. Tulevaisuudessa on kuitenkin varottava, ettei tiimiyrittäjyys muutu vain mukavaksi koulunkäynniksi vailla minkäänlaista tulevaisuudensuunnitelmaa tai ”kuningasideaa” siitä mistä löytää oma ”juustonsa”. Uskon, että pystyn seuraamaan muissa tiimiyrityksissä työskenteleviä henkilöitä ja oppimaan heiltä. Tiimiakatemia on mielestäni tässä asiassa loistava ympäristö seurata ”hiiriä” ja etsiä ”juustoa”, sillä ympärillä toimii useita erilaisia yksilöitä ja yrityksiä. Maailmaan ja tiimiakatemiaan mahtuu varmasti erilaisia menestystarinoita ja aion etsiä niitä voidakseni nähdä tulevaisuuteen ja ennakoida muutoksia. Tällä hetkellä koen olevani kuin tarinan Hoksu, olen huomannut ongelmani ja seuraavaksi lähden ratkomaan sitä. Omassa tapauksessani en tosin ole menettänyt yhtään ”juustoa”, koska minulla ei ole ollut sitä vielä.

 

Kuka vei juustoni oli hyvä kirja ensimmäiseksi kirjaksi kun valmistaudun tulevaan tiimiyrittäjyyteen. En usko, että tiimimme toiminta voi ikinä tiimiakatemian kaltaisessa ympäristössä jämähtää paikalleen, mutta omaan tekemiseeni aion kiinnittää huomiota. Tämä edellyttää osittain ajatuksien purkamista. Tarinassa Hoksu kirjoitti ajatuksiaan sokkelon seiniin, viestittääkseen Hemmille mitä kannattaa tehdä, mutta myös selvittääkseen omaa tilannettaan. Hän kirjoitti oivalluksensa ylös, jotta muisti mitä hänen tulee tehdä. Tämä on hyvä tapa pitää itsensä virkeänä ja myös muilta opitut neuvot on syytä painaa mieleen tulevaisuuden varalle. On varmasti monia elämänohjeita joita pystyy hyödyntämään niin yritysmaailmassa, työelämässä ja omassa yksityiselämässä. Yksi mieleenpainuvimmista opetuksista ”Kuka vei juustoni”- tarinassa oli Hoksun seinään kirjoittama lause: ”On turvallisempaa etsiä sokkelossa kuin jäädä juustottomaan tilaan”. Kyseinen miete kannustaa samaan aikaan lähtemään pois vanhasta ja etsimään uutta, mutta myös auttaa olemaan lannistumatta jos ”juustoa” ei heti löydykään lisää muualta. Vanhoissa tavoissa jumittaminen ja muutosvastarinta eivät auta löytämään uutta juustoa, siksi on huomattavasti järkevämpää yrittää etsiä uutta. Hoksun tajuaa kirjassa myös muita tärkeitä asioita, kuten sen että kaikki muuttuu ja siksi tulee itsekin muuttua. Muutoksista nauttiminen saattaa olla vaikeaa, mutta se auttaa muutoksen tekemisessä. Menestyvän ihmisen tulee siis pyrkiä näkemään haasteet positiivisina asioina ja mahdollisuuksina.

 

Olitpa siis yrittäjä tai tavallinen työntekijä, tilanne ympärilläsi tai omassa elmässäsi voi muuttua maailman mukana nopeastikin. Jos voimme havaita muutokset ajoissa, voimme saada ”juustoa” nopeammin ja ehkä löytää sitä entistä enemmän jostain muualta. Siksi meidän kaikkien kannattaa muuttua ”juustomme” mukana ja nauttia uudesta juustosta. Oli ”juusto” meille mikä asia tahansa, muutoksen iskiessä kannattaa meidän kuvitella itsemme uuden ”juuston” kimpussa kuten Hoksu. Se voi auttaa meitä jaksamaan etsimään uutta juustoa tuntemattomasta sokkelosta, eli esimerkiksi asiakkaista. Spencer Johnsonin teksti on helppolukuista ja selvää. Lisäksi ”Kuka vei juustoni?”- on nopea kirja lukea. Suosittelen ”Kuka vei juustoni?”-kirjaa kaikille ihmisille, työpaikasta tai asemasta huolimatta.


 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!