Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kaikkien aivot käyttöön

Kirjoitettu 20.10.13
Esseen kirjoittaja: Teo Tarri
Kirjapisteet: 3
Kirja: Kaikkien aivot käyttöön
Kirjan kirjoittaja: Sirkku Heinonen, Rea Klinga, Päivi Pentti
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4. Johtaminen, 5. Valmentaminen

Kaikkien aivot käyttöön, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Luin Sirkku Heinosen, Rea Klingbergin ja Päivi Pentin käytännönläheinen kirja uudenlaisesta ajattelusta ja koko työryhmän tehokkaasta hyödyntämisestä ajatustyössä. Kirja sisältää paljon hyviä harjoituksia, joita kirjoitin itselleni muistiin, ja joita pääsen käyttämään tiimini kanssa ja mahdollisesti myös tulevassa Innovate or die –kilpailussa. Kirjassa on neljä osaa. Ajattelua edistävä vuorovaikutus osa, joka pohjautuu yhteiselle ajattelulle eli dialogille. Yksi osa liittyy dialogin havainnointiin ja kantaa otsikkonaan valmentavaa dialogia. Toimivat ryhmät otsikon alle mahtuu pohdiskelua luottamuksesta ja riitaisista ryhmistä. Kirjan lopussa on käytäntöön vietävää tekemistä erilaisiin tarpeisiin. Kirja sisältää todella paljon käytännöllisiä esimerkkejä.

Olen lukenut ja kirjoittanutkin viimeaikoina paljon valmentavaa johtajuutta käsittelevää kirjallisuutta. Siksi halusin kirjaa lukiessani tehdä esseeni, erityisesti nojaten johonkin muuhun teemaan. Teoksesta nousi tärkeänä pointtina johtajana kehittymiselle reflektointi. Kasailen esseessäni tiimikiinnostukseni innoittajia ja pohdin näitä johtajuutta tukevien metataitojen avulla.

 

Mitä ovat johtamisen metataidot?

Niillä tarkoitetaan taitoja, jotka auttavat johtajana kehittymistä ja saavat aikaan parempaa johtamista. Taitojen ja tietojen lisäksi hyvähenkisyys, tunteet ja elämykset saavat entistä enemmän huomiota työyhteisöissä. Aamulehdessäkin juuri menneellä viikolla kirjoitettiin, että nuoret odottavat esimiehiltään veljellistä otetta työntekijöihinsä. Työssä on viihdyttävä ja parhaiten se onnistuu, jos ympärillä on hyviä tyyppejä. Kirjassa esitetään, että johtajana kehittyminen on sitkeää työtä, mutta on ymmärrettävä ottaa kevyesti, hassutella ja toimia spontaanisti välillä. Itse voin iloisena sanoa nauttivani tiimiliiderityöskentelystä. Olemme tiiminä muodostuneet porukaksi, joka tykkää viettää aikaa toistensa kanssa ja nauraa yhdessä.

Etenkin johtajana on viikottain mietittävä omaa olemistaan. On hyvä vaihtaa ajatuksissa asemaansa jonkun toisen tiimiläisen kanssa ja miettiä kuinka hän kokee vallitsevan tilanteen ja millainen on hänen roolinsa tiimissä. Johtamistehtävät kasaavat paineita ja stressaannuttavat. Tälloin on myös kuunneltava omaa kehoaan ja reflektoitava omaa jaksamistaan. Tiimiliiderin ja muun johtoryhmän on myös tarkkailtava tiimiläisten kuntoa ja jaksamista.

 

Johtajana haluan kehittyä entistä nöyremmäksi. Sillä mielestäni mitä nöyremmin johtaja toimii, myös sitä nöyremmin alaiset työskentelevät. Mielestäni tiimiliiderin roolissa on ensimmäisenä vuotena ollut tärkeää näyttää se, mitä tunteita näytetään ja kuinka omista tuntemuksista kerrotaan. Tiimiyrittäjiltä vaaditaan jatkuvasti kykyä suhteuttaa asioita. Omat jutut eivät voi painaa vaakakupissa joka kerta. On tuotava oma näkemyksensä esille, mutta on opittava tarkkailemaan myös muiden mielipiteitä. Sote-puolella valmennustehtävissä olen huomannut, kuinka tiimiliiderinä ollessani, olen tuonut omaa näkökantaani ikään kuin luvan kanssa esille enemmän, kuin olen kuunnellut toisia. Vaikka kaikki meillä reeneissä osallistuvat dialogiin, silti tunnen, että usein samat henkilöt vetävät keskutelua ja heillä on takanaan tiimiläiset, jotka useimmiten jatkavat toistensa ajatuksia. Tähän liittyen kohtasin kirjassa hyvän harjoituksen, jonka avulla havinnoidaan vuorovaikutusta ryhmässä. Sen taustalla on Raimo Niemistön kysymykset kirjasta Ryhmän luovuus ja kehitysehdot.

–          Puheenvuorojen jakaantuminen, ketkä osallistuivat ja miten

–          Osallistuminen, kuinka usein, kuinka monta kertaa kukin osallistui?

–          Kesto, kuinka kauan kukin käytti ryhmän ajasta itseensä

–          Järjestys, miten viestit ja vastaviestit liittyvät toisiinsa, kuka jatkaa kenenkin ajatusta

–          Suunta, mihin tai kehen vuorovaikutus kohdistuu?

–          Sisältö, mistä puhutaan ja miten liittyvät ryhmään?

–          Merkitys, mitä merkitsevät muille ryhmäläisille, oikea aika tai paikka?

 

Kirjassa mainitaan johtamisen metataidoista puhuttaessa, johtajan kyvystä hahmottaa kokonaisuus ja kyky yksinkertaistaa sitä. Asiat ja ihmiset ovat tiimiyritykessä vahvemmin sidoksissa toisiinsa kuin moni osaa ensimmäisenä vuotena ymmärtää. Tätä ajatusta on jatkuvasti muistettava toistaa itselleen. Kuvittelemme helposti, että oma vasemmalla sutaistu työskentelymme ei voisi vaikuttaa alueille, jotka tuntuvat hyvin kaukaisilta. Tiimissä yhteisesti sovitut päivämäärät ovat yhteisiä päivämääriä. Omat asenteemme vaikuttavat toisten asenteisiin. Kirjailija heittää erään kappaleen lopetukseen hyvän ajatuksen ajatteluprosesseista, johon haluan myös tämän kokonaisuuden päättää. ”Oletko sinä joko-tai- vai sekä-että-ajattelija?”

 

Tiimissä kaikki perustuu vuorovaikutukseen

Johtajana näen itseni ihmisistä kiinnostuneena. Tarkoitan sillä, että olen halukas auttamaan ja johtamaan muiden käyttäytmistä ja ajatuksia eteenpäin. Vaikka se vaatisi valintoja, ja omien tekemisten lykkäämistä. Johtoryhmätyöskentelyssä on mielestäni tärkeää, että jory-jäsenet tutustuvat tiimin kehityksen vaiheisiin. Tiimissä työskennellessä on ymmärrettävä, että kollektiiviset kokemukset, niin sekä myönteiset, että kielteiset, vaikuttavat kokonaistoimintaamme. Ne ovat liikkeelle laittavia voimia tai täydellisiä lamauttajia, jotka pistävät toimintamme puuroksi. Läsnäolon tärkeyttä ei voi olla korostamatta liikaa. Dialogissa se on mielestäni merkityksellisin elementti, joka vaikuttaa oman ajattelun lisäksi toisten tekemiseen. Tunnistan usein neljän tunnin reeneissämme tilanteita, joita ainakin valmentamisen kautta katsoo eri ”lasein”. Eleistä ja keskustelun kiivaudesta huomaa ryhmän kiinnostuksen ja innostuksen.

Kirjailija esittää, että esimiehen on opeteltava lukemaan ryhmästään hetkiä, jolloin tarvitaan uutta virtaa tekemiseen. Reeneissä on tilaa spontaaniudelle, jumpalle tai yhteisille nautinnoille. Mieleeni muistuu ensimmäisenä Haarlemin Tiimiakatemialla hierontarinki ja Savelassa vetämäni tuomarijumppa. Ne hetkiä, joita muistelee hymyssä suin. Mielestäni Hollannin reissu opetti muutenkin meille paljon. Opin, että meidän on tunnistettava hetkiä, jolloin tiimiläiset puhuvat samasta aiheesta ja vielä samoin sanoin, mutta täysin eri aaltopituuksilla. Toisin sanoen täysin eri asiasta. On puntaroitava myös reenejä koskien, milloin jäsenten tarpeet eroavat tiimiyrityksen tarpeista. Mihin johti se, että ryhdyimme porukalla tekemään rahat 15 NBF-lippuun ja Helsingin reissuun. Päädyimme hieman muokattuun tulokseen, kuin mitä lähdin pitchaamaan, mutta hyödyttääkö tiimiä enemmän kuin väkisin läpi viety suunnitelma. Nyt ainakin varmistimme sen, että puhumme samasta aiheesta samoin termein.

Läsnäoloa koskien poimin kirjan rivien välistä hyvän tehtävän tiimillemme. Tehtävä liittyy mieliimme ja havainnointiimme reeneissä. Kirjaamme jokainen yhden reenisession aikana ylös tunteitamme. Mitä tunnen reenin aikana? Millaisia ajatuksia itse annan muille, mitkä ajatukset toisten viestinnästä nostivat omaa ajatteluani. Minkälaiset puheenvuorot puuduttivat tai vähensivät muuten kiinnostustani? Mitä reeneissä tapahtui? Näitä havaintoja ei tule arvottaa tai kokea hyökkäyksenä, ne ovat vain jokaisen tuntemuksia, jotka ovat keinoja vahvistaa yhdessä ajattelua.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!