Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Karhuryhmä

Kirjoitettu 18.10.20
Esseen kirjoittaja: Laura Autio
Kirjapisteet: 2
Kirja: Karhuryhmä
Kirjan kirjoittaja: Harri Gustafsberg ja Heidi Holmavuo
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Lukusyksyni starttasi minulle poikkeavasti, sillä kuuntelin äänikirjan. Äänikirjavalintani ei tosin minua yllättänyt, sillä valitsin kuunteluun Harri Gustafsbergin ja Heidi Holmavuon teoksen Karhuryhmä, joka on ollut jo pitkään aikomuksissa kuunnella. Kirja kertoo Suomen poliisin erityiskoulutetusta operatiivisestä yksiköstä, karhuryhmästä. Entinen karhuryhmään kuuluva Harri Gustafsberg kertoo ryhmän toiminnasta mielenkiintoisella tavalla. Kirjassa kuvatut tapahtumat ovat oikeita ja niitä ei kaunistella tai väritetä. Jokaisessa kertomuksessa on punainen lanka, miksi oli tärkeää toimia juuri niin kuin toimittiin ja mitä oltaisiin voitu tehdä toisin että lopputulos olisi eri. Gustafsberg kertoi pankkiryöstötilanteesta missä toimiminen ei ole itselle kovinkaan tuttua hommaa, mutta silti siinäkin korostui ne aivan perus jutut mitkä ovat arki elämässäkin tärkeitä mielen toimintatapoja.

 

 

Kirja auttoi paljon ymmärtämään, kuinka tärkeää on oikeainlainen johtaminen, tapahtuman jälkipuinti/motorola, lepo ja paljon muita pieniä asioita. Lähtökohtaisesti karhuryhmän keikat ovat haastavia ja tiimin täytyy pystyä luottamaan toisiinsa 100% sekä tekemään saumatonta yhteistyötä. Operatiivisen johtajan ohjeita täytyy kuunnella, sillä omapäinen sooloilu voisi olla hengenvaarallista. ”Luottamus luodaan arjessa, mutta punnitaan tositoimissa.” Karhuryhmä on ollut monissa tilanteissa, missä pankkivankina on ollut omia miehiä niin siinä on vain luotettava koko ryhmän onnistumiseen. Luottamusta pystytään vahvistamaan, kun tilanteet laitetaan jälkipuintiin heti keikan ollessa ohi. Motorolalla saadaan kehitettyä toimintaa, että ensi kerralla ollaan vieläkin vahvempia yhdessä. Lukiessani kirjan, viisi toimintahäiriötä tiimissä niin pohdin esseessä meidän tiimimme luottamustasoa. Silloin oli vielä pientä epäröintiä luottamuksen suhteen. Esimerkiksi tuleeko kirjapisteet kaikilla hoidettua tiettynä aikana. Nyt meillä on sama edessä ja tällä hetkellä pystyn luottamaan, että kaikki pystyvät siihen annettuun aikaan mennessä.

 

 

Kirjan viimeisillä minuuteilla kerrottiin erikoisyksikön kolme hyvää filosofista vinkkiä arkielämää.

 

”Sinulla on selkeä tahtotila saavuttaa henkilökohtainen mestaruus siinä, mitä teet.” Mieti kuka olet ja kuka haluat olla ja mitä haluat saavuttaa, näin pääset lähelle henkilökohtaista mestaruutta. Kun olet selvillä siitä kuka olet niin kulkusi on vapaata ja määrätietoista. Akatemiallahan sanotaan monesti, että pysy liikkeessä. Pidä koko ajan yllä joku projekti, ettei tekeminen lopu ja jos loppuisi niin jokainen tietää kuinka vaikeaa aloittaminen taas pitkän tai lyhyenkin tauon jälkeen on. Kun teet jotain niin saat kokemuksia ja kokemusten kautta onnistumisia ja kun saat onnistumisia niin kehityt. Riittää kun teet oman osuutesi ja yrität parhaasi. Ja mikä tärkeintä kun lähtee kokeilemaan niin uskalla lähteä pois sieltä missä on mukavaa. ”Mukavuus alueella pysyminen on kuin alalauteilla istuminen, siellä voi joskus käydä, mutta sinne ei voi jäädä”. Mulla on mietinnän paikka siinä, että kuka haluan olla ja mitä saavuttaa.  Ajatuksia aina on, mutta mikä olisi se todellinen ajatus. Ihmisten auttaminen on aina ollut minulle tärkeää, joten niinpä olen sitäkin aina pyöritellyt päässäni. Nyt näin viimeisenä täytenä vuotena pitäisi siis rohkeasti kokeilla ja lähteä mukavuusalueelta.

 

”Huipputiimin toimintaperiaate ohjaa yhteistyötaitojasi.” Tiimissä on aina kyse meistä ei minusta. Kaikilla tiimin jäsenillä on vahva tahtotila toimia toistensa hyväksi jokainen halua auttaa ja tukea toisia ja toimia hyödyllisesti ja rehellisesti ja avoimesti. Näillä tavoin tiimiin syntyy luottamus, joka on aineeton ja arvokkain yhteinen päämäärä. Kaikkien täytyy saada ilmaista oma mielipide, jos jonkun ei koskaan anneta puhua loppuun niin on tiimillä vielä matkaa päästäkseen huipputiimiksi. Matka huipulle on jatkuvaa kehitystä, rakentamista ja sinne päästään kaikkien yhteisellä pyrkimyksellä.

 

 

”Ole ylpeä yksiköstäsi ja siitä mitä teet.” Tähän ei paljon muuta tarvitse kirjoittaa. On tärkeää, jos jokainen voi olla ylpeä akatemiasta, omasta tiimistä ja siitä mitä tekee. Tällä hetkellä olen kuullut akatemialla pyörivän ilmassa hieman kyseenalaistusta siitä, että ottaako akatemia enemmän kun antaa? Yhtenä haippitiimiläisistä olenkin tätä paljon ajatellut, että miksi joillakin on tämä ajatus. Kirjassa annettiin ajatus, että annat yksiköllesi enemmän, jos voit olla ylpeä siitä. Eli johtuuko edellä mainittu kysymys siitä ettei henkilöt, jotka kokevat akatemian ottavan enemmän kun antavan niin siitä etteivät he itse anna yhteisölle niin paljon ja sitä kautta tuntevat ettei voi olla ylpeitä akatemiasta. En tiedä mutta tätä asiaa pitää varmasti kehittää niin haippitiimin kesken kuin koko talon.

 

 

Upea kirja suosittelen vahvasti. Lähden tästä metsästämään mistä voisin löytää tieni kuuntelemaan Harri Gustafsbergin luentoa stressinhallinnasta tai muusta mukavasta!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!