Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kasvuani Tiimiyrittäjäksi

Kirjoitettu 21.05.13
Esseen kirjoittaja: Emma Kyyrä
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

Kasvuani Tiimiyrittäjäksi, 5.0 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (2 votes cast)

Näin vuoden lähestyessä loppuaan voikin alkaa jo hieman miettimään kasvuaan kohti tiimiyrittäjää. Millainen olen tiimiyrittäjänä, millainen tiimiläisenä, millainen yksilönä. Millä tavoin nämä näkyvät minusta, mikä on matkani päämäärä, mitä olen tähän mennessä saanut tiimiakatemialta, mitä vielä haluan saada?

 

Kevättäni on toisinaan varjostanut väsymyksestä, ärsytyksestä, motivaation puutteesta, ahdistuksesta, ja turhautumisesta johtunut halu lopettaa koko opiskelu täällä ja tehdä jotain ihan muuta… Ailahdellen, joka toinen päivä eri mieltä ollen olen kuitenkin kevään selättänyt.

Tällä hetkellä, saunalautan terassilla makoillessa, maailma tuntuu parhaimmalta paikalta ja tiimiakatemia mukavalta.

Akatemian aikana olen joutunut oikeasti tutkimaan elämääni ja itseäni, ahistumaan siitä ja päätymään ratkaisemaan taas jonkin asian.

Olen ymmärtänyt eläväni hauskuudesta käsin, minkä myötä oonkin antanut itelleni luvan nauttia hauskoista hetkistä, ja niistä saa enempi irti. Ehkä tilanteeseen on ajanut myös ajoittainen stressi ja paineilu asioista, minkä rinnalla vapaa-aika ja hauskat pienetkin asiat tuntuvat ihan älyttömän tärkeiltä ja hyvältä. Ja niistä nauttii!

Ehkä isoin muutos itselleni koko vuoden ajalta.

Mutta tähän tiimiakatemia on minut vienyt.

Kirjassa kuvailtiin ensimmäisiä päiviä tiimiakatemialla. Miten paljon niistä on tultukaan että on päästy edes tähän. Käytänteet on opittu jotenkuten, ja ne eivät tällä hetkellä ole se asia joka tuottaa päänvaivaa 🙂

 

Kirjaa lukiessa palasi joltain osin takaisin alkuaikoihin, Juurille. Aloin taas miettimään sitä mihin kaikkeen tämä nyt sitten perustuikaan, asioista kun on tullut jo kovin automaatioita, eikä ne enää ole maata mullistavia minulle. En edes tiedä miten sekoaisin normaalissa korkeakoulussa. Oikeastaan tässä kirjoittaessani ja tutkiskellessani kirjan tuomia tunnelmia viimeisetkin rippeet lähtöajatuksista kaikkosivat.

 

”En todellakaan lopeta tätä koulua, nyt tiiän sen, tuntuu vaan siltä.” sanon.

”Ei kannatakaan” tiimikaverini komppaa…

”Tää on mahdollisuus, kaikille. Sen voi käyttää hyödyksi tai jättää kesken ja kaduta :D” toinen toteaa.

 

Jotain tässä on mikä koukuttaa.

Ei tätä olla perustettu hatarien ajatusten varaan. Tämä ei ole mikään testi tai leikki, vaan ihan toden teolla toimivaksi havaittu vaihtoehto. Järkevä, muttei järkeen käyvä. Tiimiakatemian arvot ja johtavat ajatukset luodaan uudelleen ja uudelleen, pysytään ajan hermolla. Ja ne ovat lähtöisin meistä itsestämme. Tajusin sen nyt todellisesti: Luomme itse oman opiskelupolkumme, oppimme ja ympäristömme tiimiakatemialla. Tätä Letim-valmentaja on vähintään kerta viikkoon sanonut, yhteensä olen kuullut sen siis vähintään nelisenkymmentä kertaa, sisäistämätt asaa. Mutta ajan kanssa. Oppimista ikä kaikki, niinkuin sanotaan.

 

Arvot.

  1. Ihmissuhteet, kumppanuuksien rakentaminen ja ylläpitäminen:

Olen tykästynyt tiimiini. Voisin melkein sanoa rakastavani jopa, ja etenkin, kaikkia turhia ristiriitoja, joita meille etenkin nyt toisiimme tutustumisvaiheessa on ollut maailman turhimmistakin asioista. Erilaiset taustat, arvot ja lähtökohdat, erilaiset odotukset Tiimiakatemiasta ja poikkeavat tai puuttuvat päämäärät ovat saneet aikaiseksi. Jälkeenpäin naurattaa, välillä hetkessäkin.

Tärkeintä on luoda asiakassuhteita

Tässä menen eniten tällä hetkellä metsään. En näe asiakassuhteiden hyötyä, rahaa saattaa saada, mutta ne on ahitavia. Koen itseni surkeaksi, ala-arvoiseksi, pelkään noita ”suuria” asiakkaita, jotka ovat oikeasti ihmisiä muiden joukossa. En tavoittele asiakkuuksia, en osaa a rvostaa niitä itsessään, enkä tiedä, kuinka pitää yllä asiakassuhdetta. En ole kyllä muutenkaan mikään paras ihmissuhdeihminen 😀

  1. Tiimiyrittäjyys
      ->treenit ja yhteinen tekeminen

Tässä arvossa meillä on vielä matkaa. Olemme edelleen pitkältikin tiimimme kanssa ”en halua muuttua” tilanteessa, joten tiimityöskentely ei aina ole kovinkaan toimivaa. Tiimitovereiden toimintatavt alkavat pikkuhiljaa selkenemään, vahvuudet löytymään ja tunneside muodostumaan. Omien heikkouksien tunnistaminen ja etenkin tuominen julki (muuttumisen pelossa, ääneen sanotuille asioille tuppaa tapahtumaan helpommin, kuin pään sisällä oleville…), sekä tiimin hyödyntäminen odottavat vielä aikaansa tulevaisuudessa. Tästä kirjoitin jo enemmän esseessä aiemmin erittäin hyvästä kirjasta Syty ja Sytytä (essee tässä: https://esseepankki.tiimiakatemia.fi/kukaan-ei-ole-luuseri-syntyessaan/ )

 

  1. Kokeilut ja uuden synnyttäminen

    Mahdollisuus unelmoida ja toteuttaa unelmiaan. Yhdessä. Onnistuen tai täysin epäonnistuen. Ei saa koittaa vaan pitää yrittää. Kokeilla voi kaikenlaista tässä elämässä, mutta Tiimiakatemialle ei tulla vain kokeilemaan, sillä täällä oikeasti yritetään. Vaikka tapahtumissa tuntuu olevan paljon mukana hyviä ja huonoja sattumia, silti yritämme saavuttaa parhaimman, laittaa tavoitteet tarpeeksi korkealle, jottein niitä sattumalla saavuteta. Tarkoituksena on aina paras mahdollinen. Jos mennään puuhun mennään lujaa. Muttei kokeilemalla vaan yrittämällä. Tuli varmasti jo selväksi.

 

  1. Tekemällä oppiminen ja käytännönläheisyys

As we alla know, myös viimetipalla tekemällä oppii, ryhmänpaineessa hommat on hoidettava. Vähintään 16 ihmistä hengittää niskaasi, josset tee mitä olet luvannut, joten lupaa vain se mitä aiot oikeasti pystyä tekemään. Mitä opit lupaamalla liikoja? Ehkä sen, että olet laiska, ehkä sen ettet olekaan supermies, toisaalta sen, että kaikki ei ole kiinni itsestäsi. Mutta opitpa kuitenkin. Tyhmästi. Tee paljon, mutta vain sen verran, että tuntuu siedettävältä, etkä katkeroidu ja lopeta. Tee kaikkea, älä uraudu. Niin opit, ja löydät ehkä jotain tulevaisuuteenkin.

 

  1. Matkustaminen ja kansainvälisyys

Tähänkään en ole vielä ihan päässyt sisälle, mutta arvostan kaikkia jotka jaksavat liputtaa kansainvälisyyden puolesta. Matkustan ympäri Keski-Suomen K-kauppoja, kävin Hollannissa, mutta viihdyn hyvin myös Jyväskylän alueella. Kansainvälisyys arvona on kuitenkin kannustava, ja Tiimiakatemian tapoihin sopiva, tarpeeksi kaukana, mutta silti saavutettavissa!

 

Kuuntele.

Kunnioita.

Puhu sydämestäsi.

Odota vuoroasi.

 

Yksinkertaista. Mitä ihmettä? Ei todellakaan helppoa.

 

Kuuntele muita. Mitä puhutaan, mstä puhutaan. Mitä ajattelen asiasta, mitä en ajattele, onko ajatukseni tuotu esille, vai tulisiko sanoa oma mielipide? Edistäisikö se, vai olisiko sanottavani vain turhaa jauhamista? Koko ensimmäinen vuosi on olltu yhtä ajattelua. Henkinen kasvu ja kehittyminen ovat välillä ilostuttaneet, toisinaan tuoneet lisää päänvaivaa oman kykenemättömyyden vuoksi. Se tästä onkin varmaan tehnyt niin rankkaa. Mutta myös antoisaa, en vaihtaisi päivääkään! Hienoja hetkiä!

Puhu sydämestäsi. Ai että! Tällaistakin voi jokin kehottaa tekemään. Olen vaan minä Emma, aina yhtä rasittavan ihana, ja juuri minulla on jotain annettavaa tälle tiimille. Turhautumiseni ja ahdistuneisuutenikin voivat joskus vielä muuttu vahvuudeksi, ja pikkuhiljaa ne korvaantuvat joltain osin ainakin joltain osin jollain hyödyllisemmällä ja järkevämmällä. Mutta ei paineita. Olemalla ankara itselleni, en ainakaan kulje kaasu pohjassa eteenpäin. Oppiminen lähtee yksilöstä, minusta itsestäni. Ja ainakin nyt ensimmäisenä vuonna sen on tuntenut.

 

Meidän tulee oppia luopumaan pyrkimyksestämme saada muut ymmärtämään meitä, sen sijaan meidän olisi lisättävä omaa ymmärrystämme niin itsestämme kuin muista.

 

 

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!