Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Katso. Näe. Kuvittele.

Kirjoitettu 03.03.14
Esseen kirjoittaja: Teo Tarri
Kirjapisteet: 1
Kirja: Katso. Näe. Kuvittele.
Kirjan kirjoittaja: Jussi Luukkonen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin Jussi Luukkosen Katso. Näe. Kuvittele. – kirjan. Hän kertoo kirjassaan vinkkejä visuaalisten temppujen hyödyntämiseen esitys- ja muistiinpanomateriaaleissa. Kirjassa avataan aluksi miten silmät näkevät ja kuinka hahmotamme ylipäätään sen mitä katsomme. Ennen kuin mietitään mitä piirretään onhan se tärkeää ymmärtään mitä varten piirretään sillä tavoin.

Käytän itse muistiinpanoissani yhä enemmissä määriin kuvitusta ja muotoja. Muistiinpanoihini olen  panostanut aina aikaa ja lyijyä. Tarkoittaen tällä sitä, että kouluaikani kirjoitin kaiken säntillisesti muistiin vaikka samat tekstin pätkät saattoivat löytyä koulukirjoistakin. Lukioaikanani käsialani huononi, sillä opettelin tekniikan, jolla voin kirjoittaa pikaisesti ja kynää nostamatta, kaiken muistiin. Mieltäni ilahduttaa Luukkosen muistutus siitä kuinka kelvollisia piirrustuksia ja kaunis käsiala minulla vielä 5-8 vuotiaana oli. Perinteinen opetus ei juuri kapeaa putkea suppeammaksi mahdollisuuksia avaa. Taito piirtää ja kuvittaa katoaa kas kummaa!

 

Olen tottunut itse siis kirjoittamaan paljon asioita talteen. Synnytyksissäkin ja ideoinneissa otan mielelläni fläpin ja paperin kouraani ja alan kirjaamaan ilman sen suurempaa seulontaa tai sensorointeja. Kaikki ajatustenraakileet voivat johtaa ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen. Jussi Luukkosen kirjassa on paljon ”perusvihjeitä” fasilitointiin. Mistä suunnasta silmä hahmottaa kuvioita, miten määrää, aikaa tai jatkuvuutta kuvataan.

Kuvat kansioiden tiedostoissa ja näkemämme mallinnukset jäävät elämään omaan mieleeni paljon pysyvämmin kuin teksti ja tarinat. Piirroksen lisäksi kaipaan jotain liikuteltavaa. Ehkä tästä syystä saan usein vihkojen sivut sekaviksi ja täyteen ahdetuiksi. Kirjassa esitellään monien hyvin tuntema MindMap-mallia, mutta myös itselleni uusi Reteaming-malli. Tämä malli kuvaa muutosprosessia ja on mielestäni verrattavissa oppimissopimukseen. Mitä hyvää voisin kopioida tästä omaani?

 

Kirjassa Reteaming-malli sopii siis esimerkiksi tavoitteiden asetantaan. Luukkonen esittelee mitä lisää visuaalisuus tuo jo kirjoitettuun tekstiin tavoitteista. Ensimmäiseksi on kuviteltava tulevaisuutta jossa haluat elää. Millaisia asioita oikeasti toivon ja esitettävä ne kannustavasti kuvallisessa muodossa. Toinen kohta sopisi hyvin esimerkiksi oppissopimuksiin. Kun tavoitteita jaetaan välitavotteisiin, näille tavoitteille annetaan nimi ja sille keksitään jokin symboli. Seuraavaksi puntaroidaan hyötyjä ja haittoja perinteisessä vaakamallissa.

Toisiksi viimeisintä askelta pidin kenties kaikkein tärkeimpänä. Se on päiväkirjan pitäminen. Koska haluan kehittyä järjestelmällisemmäksi itsenimotivoijaksi voisin ajatella hyötyväni päiväkirjan kaltaisesta raportoinnista ja reflektoinnista. Mustaa valkoiselle siitä, mitä olen saanut aikaan. Voin viikottain arvioida onko se todellakin tarpeeksi, vai mitä voisin tehdä toisin?

Suurta lamppua ei kirjaa lukiessa syttynyt kertakaan. Tämä kirja, sen koosta päätellekin, taitaa olla muistikirja ennemminkin kuin teoriaopas, muutamassa illassa läpiluettavaksi. Tämän hetkisenä ajatuksena päälimmäisenä on se, että kaikilla on tarve kehittyä viestimään visuaalisemmin. Taidan omissa reeneissäni Mittavan kakkossykliä hahmotellessa vain piirtää ja havainnollistaa fläpille jotain kaikkien seurattavaksi.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!