Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kaverijohtaminen

Kirjoitettu 26.10.14
Esseen kirjoittaja: Claudia Kalin
Kirjapisteet: 1
Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kirjan kirjoittaja: Heikki Toivanen
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.4. Johtamisen haasteet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Halusin lukea tämän kirjan, sillä olemme mielestäni osuuskuntani kanssa tilanteessa, jossa tarvitsisimme vähän enemmän johtamista. Ei todellakaan mitään autoritääristä meininkiä vaan enemmänkin ohjailua. Nimenomaan kaverijohtamista.

Tästä kirjasta tullut suurin oivallus oli se, että pitää todellakin hallita ja osata johtaa itseään, ennen kuin voi johtaa muita.

Johtamisesta 55% on itsensä johtamista, 20% vertaistensa, 20% esimiesten ja 5% alaisten johtamista.

Tämänkin takia on tärkeää tehdä oppimissopimus, tuntea ensin itsensä ja tavoitteensa. Kirjassa myös todettiin: Voit vaikuttaa vain itseesi, itsesi kautta vaikutat muihin. Erittäin hyvä oivallus, mutta sen sisäistäminen vaatii jälleen kerran hieman työtä.

Tämä tarkoittaa myös esikuvana olemista. Tiimiliideri ei voi vaatia toisilta esim. kirjapistetavoitteen täyttämistä jos ei itse huolehdi omista kirjapisteistään. Oma paketti täytyy pitää kasassa. Eli pitää johtaa itseään, tai ei voi olla uskottava kaverijohtaja. Jos johtaja lusmuilee, miksi muutkaan tekisivät hommansa hyvin?

Johtaminen ei tällöin ole – eikä pidäkään olla – kovin näkyvää. Kun hoitaa omat hommansa hyvin, vaikuttaa huomaamatta toisiin.

Vain teoilla on merkitystä kaverijohtamisessa.

Kirjassa oli hyvin esitelty kaverijohtamisen periaatteet. Ne eivät sisältäneet mitään suuria yllätyksiä, lähinnä osuvia totuuksia, jotka olisi tärkeä muistaa. Paljon painotettiin tunnepuolta; yhteishengen luontia, läsnäoloa ja aitoa kuuntelua. Asioita, joihin ei koskaan voi panostaa liikaa. Ollaankin suunnittelemassa jonkinmoista kehityspäivää osuuskunnallemme. Kaikilla on tarvetta tutustua toisiinsa vielä paremmin ja syvemmin. Vielä kun vietetään päivä eri ympäristössä kuin arkisin ja todella omistetaan aikaa sille, on lopputulos varmasti hyvä.

Ollaan myös sovittu jo päivä, jolloin keskustellaan loppuvuodestamme ja mietitään yhteistä tavoitetta, joka motivoisi meitä kaikkia eteenpäin. Tässä kirjassakin mainittiin, että kaverijohtajan perustaito on saada kaikki ponnistelemaan kohti yhteistä päämäärää.

 

Koska meillä ei ole selkeää johtajahahmoa noussut esiin, olen miettinyt johtajuutta myös omalle kohdalleni. Olisiko minusta siihen? En yleensä ole mikään selkeä johtajatyyppi, mutta otan kyllä ohjakset käsiini jos muut eivät sitä tee.

Kaverijohtajuuden periaatteita lueskellessani koin ainakin, että tunneälyllinen puoli onnistuisi. Useimmiten aistin tunnetiloja helposti ja lisäksi pidän kuuntelemisesta. Koen myös tulevani hyvin erilaisten ihmisten kanssa toimeen.

Isona haasteena taas kelle vaan on varmasti viestintä.

Kaikki kaatuu johtamiseen ja johtaminen viestinnän puuttumiseen.

Jo nyt on tullut useampaan kertaan huomattua viestinnän merkitys. Se on vaan hyvä, sillä silloin siihen tulee kiinnitettyä huomiota. Koska jos sen laiminlyö, ei mikään tule onnistumaan. Tärkeää käytännön informaatiota menee ohi tai jonkun mielipidettä ei oteta epähuomiossa lukuun.

 

Kaiken kaikkiaan niin kaverijohtamisessa kuin kaikessa muussakin Akatemialla pitäisi muistaa, ettei ole yksin. Kaikesta ei tarvitse eikä pidä selvitä yksin. Jos siis joskus tiimiliiderin rooli osuisi kohdalleni, aion ottaa sen riemullisena haasteena vastaan. Ja yrittää muistaa:

Sinun ei tarvitse olla pätevä, mutta sinun pitää olla yhteistyökykyinen.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!