Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kaverijohtamisella huipputiimiksi

Kirjoitettu 26.01.21
Esseen kirjoittaja: Liisa Jamsa
Kirjapisteet: 1
Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kirjan kirjoittaja: Heikki Toivanen
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 4. Johtaminen, 4.1. Johtavat ajatukset, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.7. Johtamisen klassikot, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimissä nousi viime viikolla esiin havainto, ettei Tempo enää tunnu tiimiltä. Olemme jakautuneet tiiviiksi soluiksi, emmekä tarvitse toisiamme niin akuutisti kuin ennen. Itsekin olen alkanut jo haaveilemaan akatemian loppumisesta salaa iltaisin peiton alla kärsien stressin ja yleisen onnettomuuden aiheuttamasta unettomuudesta.

Haluan ottaa kaiken irti viimeisestä vuodestani akatemialla ja olla innostava tiimiläinen. Tuntea ainutlaatuista heimolaisuutta vielä kymmenenkin vuoden päästä, kun kohtaan tiimiläisen TA:n 38v. synttäreillä.

Siksi tämä no, kirja, jota aikaisemmin kutsuin humpuukilärpäkkeeksi ohuen ulkomuotonsa takia, tulee nyt tarpeeseen. Miten voisin itse lisätä kaverijohtamista tiimiin, saada tiimin tuntumaan tiimiltä?

Kaverijohtamisen portaat huipputiimiksi koostuvat eri elementeistä: maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys. Tässä muuten heti jo tajuaa, että visualisointi tai pelkkä kuvainnollisuus saa hahmottamaan ja muistamaan vaikeita asioita paljon paremmin. Eihän noita elementtejä voi olla muistamatta, varsinkin kun viimeinen on niin random.

Mitä on kaverijohtajuus?

Kaverijohtajia ovat kaikki, tottahan toki tiimiliideri, mutta myös minä, joka en enää ole edes mukana joryssä. Varsinainen johtaja saa näkyä ja olla sillä tavalla shownomaisesti innostava, mutta strategia, visio ja tekeminen lähtee aina kaikista yhdessä. Kaverijohtaja johtaa ennen muita itseään, sitten toisia ja siten kokonaisuutena tiimiä.

Tempossa on aina ollut muutamia vahvoja johtajapersoonia, ja muut ovat jääneet ”rivityöläisiksi”, passiivisiksi mutta luotettaviksi tekijöiksi. Treeneistämme puuttuu nykyään innostavat ja opettavaiset, aidot ongelmat, kokemukset ja tarinat. Zoom-treenaus selittää osaksi laadun kärsimisen, mutta jos kaikki virkistäisimme itseämme opeilla kaverijohtajuudesta ja ottaisimme vastuuta, ei kaikki ongelmat lankeaisi liiderin niskaan.

Taitaa olla niin, että on mahdotonta olla oikeasti tiimi, jos yhteinen visio puuttuu. Me kaikki tavoitellaan aivan eri asioita, joskin kukaan tuskin pistää valmistumista pahitteeksi. Eipä tiimiliiderikään juuri mitään voi tehdä, kun syy sille miksi haluamme olla tiimi puuttuu tai on unohtunut.

Maa

Kaverijohtajuuteen vievät portaat, jotka alkavat perusteista, eli tiimiläisten kyvyistä ja mielenkiinnonkohteista. Meidän tulisi määrittää visiomme nimenomaan omien lähtökohtiemme perusteella. Kävimmekin läpi oppimissopimukset vuoden ekoissa treeneissä. Emme päässeet vielä määrittelemään yhteistä tavoitetta, koska kuten totesin, koko tiimiys oli kadonnut.

Minulle tämä ”maa” elementti on ollut aina selkein, ja mietiskelen mielelläni omia tavoitteita, kykyjä ja unelmia. Omat tavoitteeni ovat siis selkeät, vaikka tiimin eivät vielä.

Vesi

Kun maa on ikään kuin muodostanut raamit, mitä ja miksi aletaan tekemään, vesi täyttää ja mukautuu sen mukaiseksi. Vedellä tarkoitetaan tiimin henkeä, luottamusta ja visiota. Vesi joustaa pohjan mukaan, eli tiimiläisten.

Jotta meillä olisi taas vettä, tarvitsemme vision. Tässä on monta haastetta – inspiraation puute (vanhempien tiimien visio oli tasoa ”valmistuminen”), keskenään riitelevät arvot (raha vs. oppiminen) ja lähestyvä valmistuminen eli tiimin loppuminen (what’s the point?)

Jos, ja rohkenen sanoa että kun, saamme yhteisen vision, HUIPPUTIIMIYTYMISEN seuraavat vaiheet ovat

  • sitoutuminen (kun jokaisella on tiimiin liittyviä tehtäviä, vastuunottoa voidaan seurata)
  • prosessien syntyminen (rooleja alkaa muodostua ja tekeminen täten tehostua)
  • kukoistusvaihe (kaikki rallattaa ja jengi jeesaa toisiaan spontaanisti)
  • uudistuminen (miksi jatkaa tiiminä – Onko Tempo itseasiassa tässä vaiheessa?)

Positiivisuus luo lisää vettä – huipputason tiimissä on kuulemma 6 positiivista puheenvuoroa yhtä negatiivista kohden!

Meidän tiimiläiset on tosi fiksuja, ja sen sijaan että painaisimme päätä pahkaa kohti uusia innostavia mahdollisuuksia, pysähdymme usein hieman etäälle ja pohdimme myös uhkia ja epäonnistumisen mahdollisuuksia. Tiimiä ei ole syyttäminen, vaan posia voi lisätä myös itse, ja tietty mielellään sillä tavalla aidosti, että koittaa löytää mahdollisuuksia eikä vaan hypetä tyhjästä.

Lisäksi dialogissa olisi hyvä olla tasapainoisesti avoimia kyssäreitä kuin omia mielipiteitä.

Totta kai on hyvä sanoa, jos on vaikkapa eri mieltä kuin olla hiljaa, mutta yhteistä päätöstä tehdessä kysymykset herättävät keskustelua enemmän kuin mielipiteeseen perustetut argumentit, jotka vain nakataan pöydälle.

Tämän opin poimin lähinnä itselleni, koska olen usein kärsimätön ja koska suurin arvoni on rehellisyys, olen ajatellut, että kaikki kissat kannattaa nostaa pöydälle ja sitten alkaa sumplia kompromissia.

Akatemian aikana olen huomannut, että sanottuani mielipiteeni ääneen se muuttuu helposti jonkun perustellessa oman kantansa. Avoimet kysymykset ja siitä seurannut keskustelu ensin muodostavat laadukkaampia – ja mikä parempaa, yhteisiä mielipiteitä.

Tässä on järkeä, koska sujuva ja helppo, tuomitsematon ja vapaa keskustelu on täynnä flowta, just niin kuin vesi.

Tuli

Tuli on liekki, joka innostaa ja kasvattaa unelmien toteuttamista ja tekemistä. Se voi palaa, jos tiimistä löytyy nämä polttopuut:

  1. Luottamus
  2. Oppiminen
  3. Innostus
  4. Arvostus

Poimin erityisesti innostuksen, sillä sitä Tempo kaipaisi juuri nyt – inspirointia. Olemme tulleen hyviksi tekemään ja tavoittelemaan, ja nyt on aika sytyttää uudelleen kipinä, joka saa meidän ajattelemaan isosti. Miksi teemme mitä teemme?

Niin kuin oikeakin tuli, sitä pitää hallita. Siksi tekemisen tulee olla tavoitteellista, tarkoituksenmukaista. Tätä voi ohjata vuosikellolla, josta sain itse inspiraatiota erityisesti kivijalkaprojektiin.

Tavoitteemme on tähän mennessä ollut epämääräinen ”saadaan vuokra maksettua”, mutta tavoitetta kannattaa tietysti (tuntuu aika tyhmältä kun en ole aikaisemmin tätä tajunnut ajatella) pilkkoa pienempään. Ja vielä next level olisi visualisoida tavoitteet.

Tulot ja menot budjetoidaan ja jaetaan kuukausiksi ja edelleen viikoiksi – paljonko on myytävä kuussa, viikossa sekä päivässä, että saadaan liiketilan vuokra maksettua?

Excelissä moinen suunnitelma ja numerot eivät herätä selkeää taistelutahtoa, mutta visuaalinen vuosikello voisi hahmottaa paremmin, ja sitä siis aion kokeilla. Tavoitteiden viikottainen chekkaus voisi olla hyvä idea, ja kirjoittaja vinkkaa aloittamaan katsauksen onnistumisista- posia posia.

Tuuli

Tuuli puhaltaa välillä vähemmän ja välillä hurjasti myrskyten – myös tiimiin.

Tällä tarkoitetaan ympäristön merkitystä tiimin tekemiseen. Tuuli voi olla hyvä, esimerkiksi yritysten, asiakkaiden ja muiden tiimien kanssa ideoiden ja tiedon pölyttämistä. Tuulta voi olla myös liikaa, jolloin oma visio voi hämärtyä ulkoisten mielipiteiden ja suuntien mukaisesti ja fokus häviää.

Tempolaiset ovat aika pitkälti löytäneet oman juttunsa, ja siksi nyt voisi olla hyvä aika pistää tuulemaan. Olemme kaikki asiakkaiden kanssa tekemisissä, jopa enemmän kuin oman tiimin. Siksipä voisi tuulla enemmän tiimiläisten ja tiimien välillä, sillä vahvareita lukuunottamatta olemme siiloutuneet oman juttumme sisälle.

Tähän elementtiin liittyy myös brändi ja imago, eli tiimin puunaaminen asiakkaan silmille sopivaksi niin, että se sopii arvoihin ja tekemiseen, aidosti. Vaikeita konsepteja, mutta yksinkertainen prosessi lopulta, määrittää oma brändi. Näin se menee: mitä voit tarjota? Mitä asiakas siitä hyötyy? Tee mitä lupaat ja tee se tyylikkäästi.

Tyhjyys

Kirjan viimeinen elementti on tyhjyys, eli läsnäolo. Kuunteleminen dialogissa. Tunnelma. Mitä tuot huoneeseen tullessasi?

Treenit on tuntuneet ensimmäistä kertaa suorastaan pahalta tällä viikolla. On tuntunut siltä, ettei ole muille mitään annettavaa eikä jaksaisi olla edes hereillä tai ajatella, saati sitten puhua ja ratkoa ongelmia.

Mutta! Aina voi kuunnella, ja mikäs sen parempaa. Olla läsnä tiimiläisille, se on Kaverijohtamisen visuaalisen innostuskirjan mukaan tiimitoiminnan huippu, mutta kai nyt myös perusta, on se niin tärkeää.

All in all

Kolahtavin kolahdus oli tavoitteiden visualisointi. Oikeastaan kaikki abstrakti ja vaikeasti hahmotettava kannattaa visualisoida, vaikkei kyseessä olisi mitään uutta innovaatiota joka näyttää käytännössä niin siistiltä että siitä kannattaa piirtää kuva.

Hyvä lärpäke. Suosittelen lukemaan.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!