Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kaverijohtamisen haasteita

Kirjoitettu 12.06.15
Esseen kirjoittaja: Eetu Huosianmaa
Kirjapisteet: 1
Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kirjan kirjoittaja: Heikki Toivanen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Meidän saapumiserän pinkkujen johtamishaasteet ovat osoittautuneet aika kattaviksi paketeiksi kaikenlaisia esteitä ja töyssyjä matkan varrelle. En tiedä onko se sitten tämän pienempien osuuskuntien kokeilun vai minkä seuraamusta, mutta joka toisena yönä kun tiimin tilanne ja kehitys tulee uniin alkaa olla selvää että paremminkin voisi mennä.

Kaverijohtamisen visuaalisessa innostuskirjassa sanotaan, että on turha erottaa asioiden ja ihmisten johtamista. Täytyy kyllä sanoa etten ymmärrä tätä ajatusta, sillä voin ainakin henkilökohtaisesti sanoa että olen surkea ihmisjohtaja ja hyvä asiajohtaja, sekä ymmärrän molemmista puolista miksi asia on näin. Osaan esimerkiksi priorisoida jonkin projektin tehtävät ja vaiheet siten, että asiat joilla on olennaista merkitystä projektissa suoritetaan mahdollisimman hyvin ja ajoissa. Vaikeaa taas on saada projektiryhmän focus oikeisiin asioihin projektissa ja johtamaan omia vastuualueitaan edes jokseenkin itsenäisesti. En osaa motivoida ihmisiä, sillä olen itse suorittaja, jota motivoi yksinkertaisesti tehtävän loppuun saattaminen. Tästä syystä kaverijohtamiseni koostuu liiaksi pelkällä esimerkillä johtamisesta, sillä varsinkin kuuden hengen osuuskunnassa on vaikeaa toimia siten että ottaa ns. veturi-roolin tiimissä, muttei kuitenkaan heitä liikaa kivihiiltä uuniin, jolloin osa vaunuista irtoaa matkasta.

Tiimimme elää tällä hetkellä valetiimivaihetta, mutta ulospääsy tunnelista häämöttää jo. Ainakin luulisin näin. On hauska seurata muita pinkkutiimejä ja huomata miten samanlaisia ongelmia ja kriisejä on käynnissä melkeinpä jokaisessa tiimissä perä jälkeen. Tiimistä poistuvat jäsenet, fuusio, itsensä johtaminen, kaverjohtaminen ovat olleet tapetilla jo pari kuukautta. Valitettavaa on se miten tiimiliiderin rooli menee pään sisään ja alkaa herättää näistä ongelmista aivan eri mittakaavassa olevia mörköjä. Sen jälkeen kun kuulin, että tiimiläiseni halusivat että otan vastuuta tiimistä liiderin roolissa alkoivat kummasti siis kaikki aiemmin pienetkin ongelmat näyttää suurilta. On tullut muiden tiimien liiderien kanssa juteltua ihan face to face kahdestaan ja puitu ajatuksia ja ongelmia, sekä pohdittu niihin ulospääsyjä ja ratkaisuja. Kesti kumminkin muutama viikko ennekuin ymmärsin ettei tiimin ongelmia voi ratkaista hakemalla vertaistukea vaan tarttumalla tiimin ongelmiin suoraan ja puhumalla niistä rehellisesti ja täten ratkaista ne ongelmat tiimin sisältä päin.

Haastetta on lisännyt erilaiset asenteet ja asennoitumiset ongelmiin, ratkaisuihin ja oikeastaan kaikkeen. Näinkin pienellä osuuskunnalla kaikki tietävät kuitenkin jo sen miten muut reagoivat johonkin, joka on sinänsä hyvä asia, mutta on ajanut esimerkiksi dialogia ympäripyöreään lässytykseen jossa ei puhuta suoraan ja rehellisesti. Joitain asioita ei vain pitäisi pumpuloida tai tökkiä vaahtokarkeilla, sillä kuten jo aiemmin mainittu, tiimin ongelmat voi ratkaista vain tiimin sisältä käsin. Asennoituminen on näin yleisellä tasolla käännetty LC ja seurantasysteemeillä kuitenkin tarmokkaammaksi ja positiivisemmaksi kuin pari viikkoa sitten. Täytyy sanoa että otan tästä jonkin asteista krediittiä itselleni kaikessa hiljaisuudessa, sillä ”Kaverijohtaminen sytyttää tiimin” ja uskon sen näin olleen meidän tapauksessammekin. Tällä hetkellä meillä on hyvä pöhinä päällä ja vauhti alkaa kiihtyä tästä eteenpäin, ainakin jos haluaa verrata meidän ns. rinnakkaisosuuskuntaamme. Meillä on yleisesti ottaen hyvä asenne ja tekemisen meininki, yhteisiä päämääriä ja osaksi yhteisiä päämääriä.

Nyt kun vauhti alkaa kiihtyä ja seurannat toimia, tulee myös aika kehittää palkitsemismallit ja vastaavat porkkanat joilla motivoida tiimiä. Tekisi mieli nostaa kädet pystyyn ja alkaa hakea vain malleja muista osuuskunnista, sillä nyt aletaan liikkua sillä motivoinnin alueella josta jo aiemmin kerroin olevani ulkona. Toisia motivoi toiset asiat kuin toisia ja joku tiimissä kyseenalaistaa koko motivaation olemassa olon, miten saan siis ”motivoitua” tiimin kohti yhteistä päämäärää ? Focus on mielestäni kuitenkin oikea sana tähän. Keppi ja porkkana tyylinen motivointi ei toimi tiimissä, jossa jäsenet ovat hyvin eri tasolla itsensä johtamisessa ja tekemisen määrässä ylipäätään. Tarvittaisiin teleskooppitikku ja erilaisia herkkuja tikun päähän, jolloin kaikille saataisiin oikea määrä haastetta ja oikea palkinto, jotta focus säilyisi. Täytynee yrittää vain kuunnella ja ymmärtää jokaista tiimiläistä paremmin ja hioa palkitsemismallia kokoajan jokaiselle henkilökohtaisemmaksi ja paremmaksi, sillä en usko yhden palkitsemismallin olevan missään nimessä paras vaihtoehto tälle systeemille. Kaverijohtamisen visuaalisesta innostuskirjasta: ”Sinun täytyy olla kaveri kaikkien kanssa tiimissäsi, enemmän kuin tuttava, mutta vähemmän kuin ystävä riittää”. Kultainen keskitie ei kuitenkaan rakenna tiimistä huipputiimiä, vaan uskon että siihen pisteeseen tarvitaan jo aitoa ystävyyttä. Täpinä on matkalla, mutta kovin alussa. Kauanko Täpinä on Täpinä, vaikea sanoa. Fuusiot on syystäkin jätetty ulos tästä reflektiosta, sillä sen keskustelun aika oli ja meni ja tulee uudelleen myöhemmin. Valitettava tosiasia.

 

Eetu Huosianmaa, Osk. Täpinä

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!