Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja

Kirjoitettu 28.06.15
Esseen kirjoittaja: Anders Bertlin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kirjan kirjoittaja: Heikki Toivanen
Kategoriat: 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 4.1. Johtavat ajatukset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja

Heikki Toivanen

Sain kirjan lahjaksi JTC:stä, joten kyllähän kirja oli ehdottomasti otettava lukuun. Muutenkin tykkään Heikin tyylistä eli senkin puolesta oli mielenkiintoista tutustua kirjaan. Näin yleisesti ottaen kirja näyttää hyvältä ja Maija Kotamäki on tehnyt hienoa työtä piirrosten kanssa. Jos en olisi käynyt akatemiaa, en kyllä olisi ymmärtänyt kirjasta yhtään mitään. Siksi heräsi kysymys kirjaa lukiessa, että onko tämä kirja suunnattu vain ja ainoastaan akatemialaisille? Jotenkin tuntuu, että akatemia on aika pieni kohderyhmä, kun kaverijohtamisesta voisi olla hyötyä yritysmaailmassakin. Koska työskentelen akatemialla, kirja ei tuonut niin paljon uusia näkökulmia. Toisaalta en ole mikään kaverinjohtamisen ammattilainen, joten siinä mielessä oli hyvä lukea tämä kirja.

En ole kirjoittanut montaakaan esseetä Dynaamiasta, joten yritän peilata tätä kirjaa meidän osuuskuntaamme. Itse kirjan juonta en lähde tässä avaamaan kuin sen verran, että se kertoo viidestä elementistä, jotka ovat maa, vesi, tuli, tuuli, tyhjyys. Muuten saa jokainen lukea kirjan itse, nostan vain esille tärkeitä pointteja.

Mikä on sitten Dynaamian tilanne tällä hetkellä? Tiimin tilanne on hyvä. Aleksi vetää talouspäällikön roolia hyvällä sykkeellä ja Team Dyny eli johtoryhmä johtaa sen, minkä tällaisessa tasapaksussa organisaatiossa voi johtaa. Yhteisen vision ja mission löytäminen on ollut erittäin hankalaa, koska jokainen haluaa tehdä vähän eri asioita, mutta pohja siihen, että saa puuhastella, on luotu. Taisivat muuten kaikki Attea ja Ilkkaa lukuun ottamatta päästä myös kirjapistetavoitteisiin, hyvä asia sekin.

Edessä on kuitenkin 24H järjestäminen…

24H järjestäminen ei tässä vaiheessa kiinnosta minua henkilökohtaisesti pätkääkään. Haluaisin mieluummin käyttää senkin ajan johonkin järkevämpään. Tapahtumien järjestäminen sekä niiden myyminen on minun oppisopimuksessani aika matalalla tällä hetkellä. Ensimmäisen vuoden Aussie Bar Sporttitapahtuman järjestäminen sekä LC:n järjestäminen on jo ollut ihan tarpeeksi. Mutta tiimin eteen joutuu varmasti vähän joustamaan tässä asiassa. Onneksi pääsin pois myyntiporukasta käytännön porukkaan, joten siinä ryhmässä voin varmasti olla jonkun verran avuksi. Tykkään siis erittäin paljon olla avuksi, mutta mielellään liiketoimintaan liittyvissä asioissa. Onneksi olen saanut olla tiimissä aika paljon avuksi näissä eri projekteissa, mistä tuli myös kiitosta palkinnon muodossa, kun minut ja Samuli valittiin tiimin auttavaisimmiksi henkilöiksi. Se tuntui erittäin hyvältä.

Kirjan yksi must-poiminta on tämä:

”Organisaation jäsenet ovat keskenään kavereita – enemmän kuin tuttavia, mutta vähemmän kuin ystäviä riittää hyvin.”

Onneksi olemme tiimissä jo ohittaneet sen vaiheen, että kaikista pitää tulla ystäviä. Olen Heikin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että se riittää, kun kaikki ovat kavereita. Ei kaikista tule ystäviä, ja hyvä niin! Pinkkuvuonna käytetään mielestäni aivan liian paljon aikaa siihen, että kaikista pitää tulla ystäviä. Miksi keskittyä sisäpeliin, kun ulkopeli on se, mikä tuo rahaa ja antaa onnistumisen tunteen? Olemme myös päässeet sille tasolle, että kaikilla on tiimissä hengitystilaa, ja voi mennä ja tulla aika vapaasti.

Kirjassa puhutaan aika paljon siitä, että oletko sitoutunut tiimiisi? Mielestäni on aika vaikea sitoutua 100% kun tietää, että tämä loppuu viimeistään vähän reilun vuoden päästä. Olen tällä hetkellä sitoutunut ihan tarpeeksi, jotta minusta voi olla hyötyä sekä tiimille että projekteissa.

Mistä olen eniten akatemialle velkaa on se, että nyt tiedän kuka on Anders Bertlin. Olen käyttänyt siihen erittäin paljon aikaa mutta en kadu hetkeäkään. Kirjassa tätä prosessia kuvaillaan näin:

”Maa on perustasi. Sinun tulee tajuta omat voimavarasi, heikkoutesi ja vahvuutesi. Esimerkillä toimiminen, luottamus, psykologiset pääomat ja tien mallintaminen kuuluvat ensimmäiseen portaaseen.”

Pelkäsin pari ensimmäistä vuotta aika paljon sitä, että minun polkuni Osuuskunta Dynaamiassa voi päättyä milloin tahansa. Se pelko ei tuntunut hyvältä. Sanon asiat suoraan, olen aika paljon poissa enkä vietä vapaa-aikani kovinkaan paljon muiden tiimiläisten kanssa, joten olen siinä mielessä todella huono tiimipelaaja. Kun miettii tällaisia negatiivisia asioita, pelko lisääntyy. Tässä kohtaa pitää sanoa iso kiitos Aleksille, joka aina kertoo, että sinä et muuten lähde mihinkään, sekä Essille, joka aina muistuttaa siitä, että olet ihan hyvä tiimipelaaja. Nykyään yritän ajatella positiivisemmin, mihin myös kirja kannustaa. Se on vain rikkaus, että on monenlaisia tiimipelaajia. Seuraava askel on tässä:

”Sinun itseluottamuksesi on sinun kykyäsi uskoa omiin kykyihisi ja tietoosi. Aseta omat tavoitteesi tarpeeksi korkealle. Ota hankaluudet haasteina ja harjoitteina, jotka kehittävät sinua eteenpäin. Sisäinen sankaruus ohjaa sinua. Etsi niitä ympäristöjä, ystäviä ja yhteiskumppaneita, jotka vahvistavat sinua. Ajattele pitkälle eteenpäin, mutta toimi pienin askelin.”

Nyt tunnen itseni, olen kääntänyt joka kiven nuoruudestani sekä tiedän, mistä pidän ja mistä en pidä. Edessä on kuitenkin itseluottamuksen kasvattaminen. Hyvä itseluottamus auttaisi viiteen asiaan:

  1. Kun tulee vastaan jotain ongelmia, koko maapallo ei kaatuisi vaan muistaisi, että onhan näistä ennenkin selvitty.
  2. Ei aina tarvitsisi miettiä, olenko hyvä vai huono, vaan tietäisi, että kyllä minä tämänkin homman pystyn hoitamaan, kuten olen hoitanut asioita ennenkin.
  3. Elämä olisi vähän tasapainoisempaa, kun ei kääntyisi joka asiasta kuin tuuliviiri.
  4. Hyvä itseluottamus antaisi enemmän rohkeutta toteuttaa asioita.
  5. Ei antaisi niin paljoa tilaa sille, mitä muut ajattelevat, eikä tarvitsisi tehdä asioita sen takia, että saisi muiden hyväksynnän. Minun arvoni ei olisi kiinni siitä, mitä teen, vaan perusarvoni on jo olemassa. Lähtökohta on se, että olen arvokas.

Nyt kuitenkin takaisin Dynaamiaan ja yhteen sen hienoimmista piirteistä. Kirja ilmaisee asian näin ja olen tästä täysin samaa mieltä:

”Positiivisuus on huipputiimin oleellinen tunnusmerkki.”

Treeneihin on aina kiva tulla, kun tietää, että läppä lentää. Iso kiitos tästä Simolle, trollien isälle. Tällä tasolla asioita ei mielestäni kuulu ottaa liian vakavasti ja huumorilla on aina paikkansa. Hyvällä, positiivisella asenteella ne parhaat tulokset syntyvät, kuten ovat syntyneetkin! Pieni lainaus vielä vuoden 1995 MM-kisabiisistä:

”Vi skall kämpa vi skall ge allt de vi har, vi skall ta guld igen!”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!