Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja

Kirjoitettu 17.12.13
Esseen kirjoittaja: Iina Tiihonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kirjan kirjoittaja: Heikki Toivanen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Voisin lähteä pohtimaan tätä kirjaa niin monesta eri näkökulmasta: kaverijohtamisen portaiden, kaverijohtajuuden periaatteiden, kaverijohtamisen testin tai visuaalisuuden kautta. Päätin kuitenkin valita näkökulmaksi kaverijohtaajuden periaatteet ja testin, jonka avulla arvioin itseäni kaverijohtajana.

 

Kaverijohtajuuden periaatteet

  1. Ole herkkä johdettavien tunnetiloille ja toimi niiden mukaisesti. Kaverijohtajana olet ihminen.
  2. Ole johtajana aina läsnä ja tavoitettavissa, kuuntele aidosti.
  3. Vain teoilla on merkitystä kaverijohtamisessa.
  4. Kaverijohtamisen perustehtävä on oppivan organisoaation johtaminen ja perustaito saada muut ponnistelemaan kohti yhteistä päämäärää.
  5. Et voi johtaa muita, jos et osaa johtaa itseäsi.
  6. Kaverijohtamisessa on tärkeää rakentaa kaikille tiimiyrityksessä pelipaikat ja keskittyä tiimiläisten vahvuuksiin. Tiimirakentamisen taidot ovat ehdoton edellytys tiimiliiderin onnistumiselle.
  7. Kaikki kaatuu johtamiseen ja johtaminen viestinnän puutteeseen.
  8. Kaverijohtajuus ei ole koskaan palkinto, sillä se on ansaittava joka päivä.
  9. Kaverijohtavan tehtävä on luoda tiimiyritykseen hyvä yhteishenki ja positiivinen ajattelu yhdessä valmentajan kanssa.
  10. Kaverijohtajuus on aina esimerkkinä olemista. Mihin kiinnität huomion, siihen muutkin kiinnittävät.

 

1. Ykköskohdassa kolahti eniten lause: ”Kaverijohtajana olet ihminen.” Kaikkihan me olemme, mutta meidän käyttäytymisemme ja vaatimuksemme toisia kohtaan eivät aina ole inhimillisiä. Edellisellä työpaikallani, jossa tehtiin melko fyysistä työtä, oli kaksi pomoa. Toinen oli mukava ja hvyä työssään. Välillä kun oli kiire, hän laskeutui tavallisten duunareiden tasolle ja painoi hommia siinä missä muutkin. Aina sai apua kun pyysi ja tämän pomon kanssa myös jutteli mielellään jos vain töiden lomassa kerkesi. Toinen pomoista puolestaan oli vähän vähemmän mukava. Aamulla tuskin vastasi tervehdykseen ja pyöri tympääntyneenä pitkin hallia vaihtamassa silloin tällöin muutaman sanan vanhimpien työntekijöiden kanssa. Kun vertaan näitä kahta, tahtoisin tietenkin itse olla johtajana enemmän ensimmäisen pomon kaltainen. En tiedä, nouseeko johtajuus joillain pahemmankin kerran hattuun, ja ajatteleeko osa pomoista ettei johtaja voi olla työntekijän kaveri. Mielestäni tälläinen ajattelutapa on vanhentunut ja tylsä, ja tiimiakatemialla vallitseva kaverijohtajuus on paljon hauskempi vaihtoehto. Täytyy vain pitää mielessä että minä olen ihminen, kaveri on ihminen ja virheiden tekeminen on inhimillistä.

2. Läsnäoloa olen pohtinut viime aikoina paljon ja ainakin muutamassa esseessä jo aihetta sivunnut. Koen että on helpompi todella olla läsnä hetkessä silloin, kun on yksin. Kun kuuntelen toista, saatan selailla huomaamattomasti puhelinta, tuijotella tietokoneen ruutua, pohtia mitä ruokaa tekisin illalla tai miettiä mitä sanon seuraavaksi. On vaikea olla ja kuunnella.Vaikka kuulenkin joka sanan mitä toinen sanoo, en keskity niihin sanoihin, mieti mitä toinen oikeasti sanoillaan tarkottaa. En mieti miltä minusta tuntuu siinä hetkessä tai miltä toisesta tuntuu. Minä en ole läsnä, minä vain olen. Kyllä minä osaan kuunnella surullista kaveria, tuntea empatiaa ja lohduttaa toista. Mutta läsnäolon ja aidon kuuntelemisen taitoa olisi silti tärkeä kehittää.

3. Vain teoilla on merkitystä, ei sillä mitä sanot tekeväsi. Mutta sanoilla on merkitystä myös. Kyllä sillä on väliä miten puhut ihmisille: oletko ystävällinen ja kannustava vai ilkeä ja lannistava. Mutta jos ajatellaan tekoja, mielestäni kaverijohtajan täytyy johtaa omalla esimerkillään. Ei voi olettaa muiden tulevan paikalle ajoissa, huolehtivan kirjapisteistä ja tekevän hommia, jos ei toimi itse samoin. Tärkeä on myös pitää sen minkä on luvannut. Aina siihen ei pysty, ja silloin mielestäni parempi on pyytää nöyrästi anteeksi, eikä niinkään selitellä tekemisiään. Aina löytyy selityksiä, ihan loputtomasti, eikä niitä yleensä jaksa kuunnella kukaan.

4. ”Taito saada muut ponnistelemaan kohti yhteistä päämäärää.” Meidän tiimillä ei ole vielä yhteistä päämäärää. Aluksi pidettiin itsestään selvänä että se on tietysti maailmanympärysmatka, koska se on ollut kaikilla tiimeillä aina. Sitten joku esitti vastalauseen: ”ei matkalle lähteminen oikeastaan motivoi minua”. Niissä treeneissä puitiin mikä motivoi kutakin. Tuli monenlaisia vastauksia. Joidenkin päämäärä on oppia, joidenkin päästä matkalle, joidenkin saada ammatti. Mutta yhteistä päämäärää ei vielä löydetty. Sitä ennen on vaikea lähteä ponnistelemaan mihinkään suuntaan, saati sitten johtaa muita pyrkimään samaan. Niinkuin Heikki kirjoittaa kirjassaan: ”Jos teillä ei ole päämäärää, ette päädy minnekään.”

5. Itsensä johtaminen… Se on vaikeampaa mitä olisin luullut. Jotain kertoo se, että minun pitäisi olla tällä hetkellä soittamassa myyntipuheluita eikä kirjoittamassa esseetä. Mutta kun kerrankin tuntuu että tekstiä syntyy helposti niin tekisi mieli vain kirjoittaa. Kohta huomaan että en ehtinytkään soittaa, ja petän niin projektipäällikön kuin asiakkaankin. Uppoudun liian helposti siihen mikä on kivaa, enkä siihen mikä on tärkeää ja kiirellistä. Käsittelin jo yhdessä aikaisemmassa esseessä myöskin itsensä johtamista, ja kuinka haastavaa se loppujen lopuksi on. Eniten kehittettävää löytyy omasta ajanhallinasta ja tehtävien priorisoinnista. En voi johtaa muita, jos en osaa johtaa itseäni.

6. Aluksi tuntui vaikealle löytää pelipaikkaa omassa tiimissä. Pelotti että ihmiset saavat minusta vääränläisen kuvan ja jumitun seuraavaksi kolmeksi tietynlaiseen rooliin, jota en todellisuudessa edes edusta. Mutta ei se mennytkään ihan niin; jo puolessa vuodessa olen huomannut roolien elävän. Mitä paremmin tutustuu ihmisiin, sitä todellisemman kuvan heidän luonteestaan ja vahvuuksistaan saa. Silti koen että tiimirakentaminen on aika haastavaa. On helppo nähdä ihmisten konkreettiset taidot, ja laittaa vaikka sellainen tyyppi, joka osaa editoida, muokkaamaan videota ja sellainen joka näytellä, esiintymään siinä. Mutta on vaikea nähdä kellä voisi olla piileviä vahvuuksia juuri johonkin tiettyyn tehtävään, tai kuka hyötyisi siitä eniten.

7. Kohdasta 7 juteltiin kerran viestintäfoorumilla. Viestintä tuntuu helposti niin huomaamattomalta osalta tiimiyrityksen arkea, vaikka oikeastaan se on kaikista tärkein. Meidänkin tiimissä kuohui heti, kun viestintään tuli puutteita. Kun emme tienneet mitä tiimikaveri tekee ja missä menee, syntyi epäluottamusta. Asia saatiin korjattua, ja sen jälkeen olemme yrittäneet keskittyä sisäiseen viestintään paremmin. Projekteja käydään läpi treeneissä ja kaikista menoista ja poissaoloista pyritään huutelemaan tiimin facebookryhmässä. Silti huonon ja puuttellisen viestinnän takia syntyy edelleen epäselvyyksiä, ja itse ainakin haluan joulun jälkeen lähteä viestinsäsolun kanssa kehittämään tapoja, joiden avulla sisäistä ja ulkoista viestintää voidaan parantaa.

9. Hyvä yhteishenki ja positiivinen asenne on sellaisia perusjuttuja joita jokainen tiimi itselleen haluaa. Ei kukaan varmasti tahallaan halua pilata yhteistä hyvää fiilistä, mutta yhteishenki ei synny itsestään. Sen eteen on tehtävä töitä, tutustuttava, opittava luottamaan ja ennen kaikkea opittava arvostamaan toinen toistaan. Hyvä yhteishenki on rakennettava, ja se tehtävä on kaikkien tiimiläisten vastuulla. Positiivista asennettakin voi oppia. Huipputiimissä yhtä kriittistä puheenvuoroa kohden esitetään kuusi positiivista. Oman mielipiteen kertomisen sijaan on tärkeä esittää välillä myös avoimia kysymyksiä, joihin ei voi vastata pelkästään kyllä tai ei.

8+10. Kohta kymmenen muistuttaa kovasti kohtaa kolme. Kaverijohtaja johtaa tiimiä omalla esimerkillään ja näyttää mallia omilla teoillaan. Mitä jos meidän tiimissä olisi 17 kaverijohtajaa? Niinkuin kohdassa kahdeksan sanotaan, kaverijohtajuus ansaitaan. Mitä jos me kaikki ansaitsisimme sen? Mitä jos me kaikki olisimme ihmisiä toinen toisillemme? Olisimme läsnä ja kuuntelisimme aidosti, tekisimme esimerkillisiä tekoja, johtaisimme itseämme? Ponnistelisimme kohti yhteistä päämäärää kannustaen toinen toisiamme? Näkisimme toistemme vahvuudeet, viestisimme avoimesti, olisimme osaltamme luomassa hyvää yhteishenkeä. Jokainen voi halutessaan tulla kaverijohtajaksi.

Tein kirjaan liittyvän kaverijohtajuuden testin ja täytin sen mahdollisimman realistisesti. Pyysin myös muutamaa tiimiläistä tekemään saman testin. Tiimiläisten arviot olivatkin pääsääntöisesti positiviisempia kuin omani. Testissä mitattiin mm itsensäjohtamista, tiimin dialogin positiivisuutta, ja aitoa tiimihenkeä. Kauimpana toisistaan olivat vastaukset itsensäjohtamisesta ja tiimihengestä. En ehkä ole niin huono johtamaan itseään kun ajattelen olevani, mutta huomaan itsessäni eron entiseen, mitä ne, joihin olen vasta akatemialla tutustunut, eivät voi minussa nähdä. Eniten itsessä ärsyttää myöhästely, jota en koskaan aikaisemmin tehnyt. Myös omassa ajankäytössä ja tehtävien priorisoinnissa olisi paljon kehitettävää.

Arvioin tiimihenkemme vähemmän aidoksi kuin muut testiin vastanneet. Tykkään kyllä tiimiläisistäni ja pystyn puhumaan heille suoraan ja luottaen. Hehkutamme usein että jee meillä on hyvä tiimi. Mutta esimerkiksi tänään treeneissä puhuimme siitä, kuinka kaikki eivät ole valmiita sitoutumaan yhdessä sovittuihin asioihin. Jos emme pidä hyödyllisenä tehdä töitä yhteisen hyvän eteen, mikä tiimi me muka olemme. Aina voi puhua kauniita lauseita ja luvata kaikenlaista, mutta niin kuin kaverijohtajuuden periaatteetkin sanoo, vain teoilla on merkitystä. Niin kauan kun emme ole valmiita sitoutumaan tiimiin, ei tiimihenkemme voi mielestäni olla aitoa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!