Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kaverijohtamista

Kirjoitettu 12.12.13
Esseen kirjoittaja: Alli Laukkanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kirjan kirjoittaja: Heikki Toivanen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kaverijohtamisen periaatteet olivat sinänsä jo vähän tuttuja (kiitos kaverijohtamisen päivän), mutta kirjassa tuli kyllä uusia virkistäviä näkökulmia, sekä syventymistä aiheeseen. Ensinnäkin:

Jos villisti suomentaisin itselleni kirjasessa mainittuja faktoja, niin kaverijohtamisessa päätöksiä tulee tasaisesti ”johdosta” sekä ”väestöltä”, ja tiimillä kuuluu olla yhteinen visio. Kaverijohtajuus johtaa tietynlaiseen me-henkeen kaikkien kesken, ja tällöin tiimiläiset ovat keskenään ainakin kavereita.

Periaatteita kaverijohtajalle on, että tulee olla herkkä tunnetiloille sekä läsnä ja tavoitettavissa. Täytyy myös ymmärtää se, että teot ovat tärkeitä ja puhuvat puolestaan. Kaverijohtajan täytyy myös osata johtaa itseään ja olla esimerkillinen, sekä osata viestiä hyvin tiimille.

Kirjan pointti, visuaalisuus kaverijohtamisen apuna, on tärkeää koska jokainen oppii visuaalisuuden kautta ainakin jonkin verran. Mulla se on varsin iso osa, mun oppimista ja muistamista helpottaa tosi paljon kaaviot ja havainnollistavat piirrokset tekstin ja puheen ohessa. Tätä voi siis olettaa toisin päin; jos haluan että informaatio uppoaa toisiin paremmin, pitäisi ottaa visuaalisia keinoja käyttöön – FLÄPPITAULUT PYSTYYN!

MAA

Kirja jakautu viiteen eri osioon, joista eka oli tämä maa. Se tarkotti kaverijohtajan omaa tietämystä itsestään ja tulevasta.

Ensin pitää oppi tuntemaan itsensä, ja mitä haluaa tavoitella millä keinoin, tähän tulee apuun oppimissopimus. Se me tehtiinkin tässä vähän aikaa sitten. Se oli hauska ja kamala asia samaan aikaan; normaalisti tykkään mietiskellä itseäni (eh eh itserakas much? VITSI) ja mun piirteitä, mutta nyt tän syksyn aikana se halu on kyllä hävinnyt ahdistuksen alta. Täten oli tavallaan virkistävää ja pelottavaa vähän rapsutella pääkopan kuorta ja kokeilla sitä jäätä et mihin asti kaivan ja mietin.

Oppimissopimuksen kautta tulee ymmärrystä siihen, mihin olet menossa. Sitten on aika ottaa käyttöön oppimisen neliveto, johon kuuluu siis teoriatiedon käyttö, hyvä dialogi ja tiimityö, oppimissopimus sekä käytäntö asiakkaiden kanssa. Kuuluisi yhdistellen käyttää näitä kaikkia aspekteja, ja voin kertoa että siitä tulee mulle hankalaa. Mun on tosi haastavaa soveltaa teoriatietoa käytäntöön tiedostaen (joko teen sitä tiedostamatta mutu-tuntumalla tai sitten meen vaan perse eellä puuhun), ja dialogi ei ole ihan hallussa ainakaan suoran puheen osalta. Oppimissopimus on tietty tehtynä mutta se oli aika epämääräinen, ja hirveästi asiakkaita mulla ei vielä ole… Eli this is going great!!!! (sarkasmia)

Sitten siinä kauniissa vaiheessa, kun tuo neliveto toimii, voi käyttää visiomandala-työkalua, jonka avulla pystyy tutkiskelemaan omia haluja ja toiveita tulevaisuuden varalle tiimin vision kautta. Siinä tulisi miettiä omaa unelma-asiakastaan, esikuvaansa ja mikä hänet toi menestykseen, mitä uutta voisi tuoda alalle, sekä miten toiminnan kuuluisi näkyä mediassa.

Kaverijohtaja seuraa omaa intohimoaan, on ankara ja armollinen itselleen sekä kuuntelee sydäntään ja toimii.

VESI

Toinen kokonaisuus on vesi: Muodosta merkityksellinen tiimi.

Tässä onkin sitten jo pulmia. Pitäisi etsiä motivaatio, joka löytyisi yhteisen vision kautta (jota meillä ei ole) hyvällä dialogilla (jota meillä ei ole). On yhteisiä arvoja ja tavoitteita, mut niistä ei ole rakentunut visiota joka saisi kaikki kelkkaansa. Meillä on huonoa dialogia, kun osa on hiljaa (like me) ja osa taas mekastaa. Tykkään railakkaasta meiningistä ja pysyn paremmin hereillä, mutta meidän keskustelu ei kannusta hiljaisempia sanomaan ääneen ja vice versa. Sitten tulee hyvää settiä: Positiivisuus ja hyvä mieli on tärkeitä löytyä tiimistä, ja multa ainakin löytyy: saan ehkä eniten kommenttia mun naurusta, kuinka se tarttuu ja saa melkein väkisin hymyn huulille.

Tiimissä on hyvä se, että oppiminen tehostuu yhdessä ollessa. Lisäksi tiimiläisten eri roolit ja luonteet ovat rikkaus. Meitä testattiin heti Tiimiakatemian alkupäivinä Belbinin testillä, että minkälaisia tiimiläisiä meissä piilee. Mulla suurimmat pisteet muistaakseni sai tiimityöskentelijä sekä diplomaatti, ja olen kyllä samaa mieltä tulosten kanssa. Meidän tiimissä on tiettävästi monta muutakin juuri tuollaista, mutta on myös ideoijia sekä takojia ja muita. Koen erilaisuuden tärkeäksi, sillä muuten mikään projekti ei menisi alusta loppuun. Ryhmässä paine tehdä vähenee, joten ehkä joku työ alkaisi mutta jos puuttuisi viimeistelijä, ei kukaan sitä saattaisi finaaliin.

Merkitykselliseen tiimiin kuuluu, kuten sanottu, positiivisuus. Me ollaan saatu ristipölyttäjiltä tosi paljon kommenttia hyvästä ja hauskasta meiningistä, ja että viihdytään toistemme seurassa (tietty siitä seuraa vähän sitä, että vaikea pysyä aiheessa.) Teorian mukaan tiimissä pitäisi olla 6 positiivista ääntä yhtä negatiivista kohti, ja se tuntuu olevan aika osuva kun ei ole montaa alas ampujaa.

Hyvällä tiimillä dialogissa avoimien kysymyksien ja henkilöiden omien mielipiteiden esittäminen kuuluisi kulkea käsi kädessä, samoin kuin puhe meistä ja muista. Huono tiimi puhuu enemmän itsestään kuin muista, kun kuuluisi puolet ajasta vertailla omia tuloksia muihin ja ottaa asiakkaat huomioon, täten kasvattaa ajattelua ja toimintaa.

TULI

Kaverijohtaminen sytyttää tiimin (hence the fire you see). Kaverijohtaja voi olla syväjohtaja, johon kuuluu luottamus, innostus, oppiminen ja arvostus. Pitäisi johtaa ihmisiä luottamaan suhun, itseensä, sekä muihin tiimiläisiin, herättää innostusta ja kannustaa oppimaan, sekä arvostaa koko tiimiä, jokaista yksilöä ja erilaisuutta. Tämän tyyppisiin tehtäviin koen kykeneväni. Osaan olla innostava ja kannustava, ja herätän ainakin erään tiimiläisen mukaan luottamusta! Haluan itsekin oppia ja antaa oppia, sekä arvostan jokaista kaveriani, joita onkin monta erilaista sorttia.

Kaverijohtajan kuuluisi noudattaa jo mainittuja periaatteita (herkkyys tunnetiloille jnejnejne) ja olla ratkaisukeskeinen – nähdä mahdollisuuksia siellä missä jotkut saattaisi nähdä vaan uhkia. Pitäisi myös osata antaa palautetta ja vastaanottaa sitä rakentavasti, sekä olla joustava ja osata asettaa hyviä tavoitteita. Näiden kohdalla minulla on kyllä asennekasvatus paikallaan: Nään helposti ”bisneskuvioissa” vain negatiivisia juttuja, kuinka nyysnyys tää ei tuu onnistuu ja buuhuu taas tuli tällanen este. En välttämättä näytä sitä muille jos ja kun on luottoa tiimiin, mutta omalla kohdalla usko taitoihin on nolla. Täten muun muassa tavoitteiden asettaminen on aika sula mahdottomuus, ainakin hyvien tavoitteiden, sillä mielummin vetelen sieltä mistä aita on matalin koska en usko pystyväni parempaan.

TUULI

Tuuli-osuus on asiakkuuksiin ja ulospäin näkyviin asioihin liittyvä osio. Kirjassa esiteltiin keinoja haarukoida tietoa tiimistä ja asiakkaista, ja miten lisätä liikkuvuutta. Kehotettiin miettimään, miksi juuri meidän tiimi valittaisiin tekemään jotain projektia, miksi juuri meidän tiimin innosta ja osaamisesta kannattaisi maksaa? Kannattaa myös miettiä kilpailijoita ja heidän etujaan, ja tätä kautta päätyä pohtimaan sitä, että mitä voit poistaa, vähentää lisätä ja luoda tekemisissäsi tai sinun luonteessasi, jotta paranet yrittäjänä. Näitä mun täytyy ehdottomasti soveltaa käytäntöön asap, koska helpottaa itsensä ja tiimin myymistä, kun tietää valttikortteja ja heikkouksia.

Tiimin myymisestä puheen ollen ulkoasu, brändi, on tärkeä asia, ja sen avuksi kirjassa oli teoria brändikirjekuoresta, jota pitäisi myös kokeilla käytännössä. Siihen liittyy toiminnallinen (mitä asiakas hyötyy oikeasti, tuotteen fyysiset ominaisuudet, tehokkuus), sosiaalinen (asiakkaiden näkökulma), psykologinen (tuotteen kyky tukea yksilöä henkisesti) sekä eettinen (mitä ideologiaa tuote edustaa, miten edesauttaa maailman kehittymistä eettisesti) ulottuvuus, joiden lisäksi pitäisi pohtia tiimin arvot, päämäärät, tyyli, pätevyydet ja tehtävät.

Kirjassa mainittiin hauska tapa kehittyä asiakkaiden avulla: Tee kökkö pilotti pilottilupauksella, eli asiakas saa antaa palautetta tuotteesta ja auttaa kehittämisessä tai hän saa palauttaa tuotteen. Tällä tavoin saisi superkehittymistä, kun kuulisi rakentavaa palautetta, ja varmasti suhteet kyseiseen asiakkaaseen lämpenisivät yhdessä toimiessa.

Oma innostus on kuulemma tärkeämpi kuin myyntitekniikka, ja tämän huomasin itsekin käytännössä puhelinmyynnissä. Vaikka olisi kuinka timanttinen myyntipuhe (jota se ei kyllä ollut..) mutta myyjä puhuu monotonisella äänellä, ei vaan tule myyntiä. Ei vaan tule. Myyjän kuuluu itse uskoa tuotteeseen ja olla ihan fiiliksissä siitä, kertoa omakohtaista juttua ja haluta itsekin sitä. Omallakin kohdalla ostan paljon mieluummin tuotteen, josta huomaan että muutkin tykkäävät.

TYHJYYS

Tyhjyys-osiossa puhuttiin läsnäolosta. Siihen liittyen mainittiin vanha sanonta, että pelaa vain pelejä missä saat itse määritellä säännöt, ja se on aika kiva sanonta. Tässä saat päättää onko peli yhteistyötä vai kilpailua ja kuinka aktiivisia osaanottajat ovat, tai kuinka aktiivinen itse aiot olla. Itse pidän enemmän yhteistyöpelistä, sillä pitkän linjan urheilijana erinäisissä lajeissa kyllästyin yksinpelaamiseen ja hirveään kilpailuun. Ja tietenkin mitä aktiivisempaa ja sidonnaisempaa peliä, sen parempi.

Korkein taso kaverijohtajuudessa on tietoinen läsnäolo. Tällöin pitäisi olla kyky kuunnella ja kohdata tiimiläisiä yksilötasolla, oikeasti tuntea heidät. Kaverijohtajan pitäisi pystyä ajattelemaan ja ohjaamaan ajatteluaan ajattelun voimalla (XD mikä sanasyöppö). Tähän kastiin kuuluu myös dialogi, johon kuului suora puhe, kunnioitus, odotus ja kuuntelu. Pitäisi elää tässä ja nyt, keskittyä juuri tähän tilanteeseen ja toimia.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!