Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Alkemisti

Sain juuri tarinan luettua ja voisin kuvailla oloani tällä hetkellä tyhjäksi kysymysmerkiksi. Kirja jätti samalla todella hyvän fiiliksen ja eräänlaisen pohtivan tyhjyyden tunteen. Hassua.

Tarina kertoo pojasta, joka unelmoi näkevänsä maailmaa ja ryhtyy siksi lammaspaimeneksi. Paimenena ollessaan hän pystyy toteuttaa unelmaansa kiertäen lampaidensa kanssa kaupungista toiseen. Hän näkee enneunen aarteesta ja haluaa selvittää, onko uni totta ja lopulta aarteen saavuttamisesta tulee hänelle unelma ja päämäärä. Hän huomaa matkan olevan hänen elämänsä tie ja hän seuraa sitä eteen tulevien enteiden ja lopulta sydämensä avulla. Poika kohtaa tiellään paljon onnistumisia, esteitä, havahtumisen tunteita, riemua onnistumisesta ja tuskaa luopumisesta. Matkallaan hän oppii ymmärtämään elämän kokonaisuuden ja maailmankaikkeuden korkeamman tarkoituksen sekä saavuttaa unessaan näkemänsä aarteen.

 

Unelmien esteenä olet sinä itse, ei kukaan muu

Poika kokee matkallaan paljon oivalluksia. Yksi ensimmäisistä oli se, kun hän ymmärsi, ettei kukaan muu estänyt häntä tavoittelemasta unelmiaan, kuin hän itse. Hän ymmärsi joutuvansa luopumaan sen hetkisestä elämäntilanteestaan saavuttaakseen jotain enemmän.

Jäämme hyvin herkästi mukavuusalueellemme ja emme uskalla liikkua eteenpäin, sillä emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Epävarmuus tulevasta tuo epämukavuutta ja uudet asiat vaativat aina enemmän kuin nykyiseen olotilaan tyytyminen tuttujen asioiden parissa. Sillä lailla sitä sitten jämähtää sekä kehityksessään että elämässään paikoilleen. Tie kehitykseen onkin juuri omasta tutusta ympäristöstä pois astumista ja uusien haasteiden kohtaamista. Täytyy muistaa sekin, että nykyinen tuttu ympäristö on sekin joskus ollut uusi paikka ja siihen on oppinut ja tottunut, jolloin siitä on tullut itselle tuttu. Sama pätee aina eteen tuleviin uusiin asioihin. Aina aluksi pelottaa ja jännittää ja haluaisi perääntyä takaisin omiin ympyröihinsä, mutta kuitenkin uudet asiat opettavat ja kehittää. Siksi täytyy olla avoin uusille asioille ja olla rohkea ottamaan uusia askelia elämässä.

”Poika alkoi kadehtia tuulen vapautta ja tajusi, että hän voisi olla yhtä vapaa. Häntä ei estänyt kukaan muu kuin hän itse. Lampaat, kauppiaan tytär ja Andalusian laitumet olivat vain askelia hänen elämäntiellään.”

 

Voit aina palata takaisin

Tarinassa poika oppi myös mielestäni hyvin tärkeän pointin oppimisesta ja opituista taidoista. Monesti hänen teki mieli asettua matkalla aloilleen kohdatessaan paikan, missä hän oli tyytyväinen. Matkan jatkaminen eteenpäin oli aina ponnistus, mutta se kannatti. Jatkaessaan matkaa, hän ajatteli voivansa aina palata takaisin.

Mielestäni tämä lause on hyvin tärkeä osa tätä tarinaa ja ylipäätään osana ihmisen uraa ja kehitystä. Esimerkiksi alan vaihto voi tuntua jossain vaiheessa elämää houkuttelevalta ajatukselta, mutta sitä ei uskalla tehdä, koska on olemassa epäonnistumisen pelko. Siinä tilanteessa täytyy kuitenkin ymmärtää, että kaikki oppi ja kokemus, mitä uudesta alasta ja työstä saat, opettaa jotain uutta ja kehittää ihmisenä. Myös oppi vanhasta työstä ja kokemuksista elämässä auttavat uuden alun kanssa ja opitut taidot jatkavat mukana läpi ihmisen elämän. Kuitenkin koska tahansa voi palata takaisin, jos siltä tuntuu. Ei tietenkään välttämättä ihan tismalleen samalla tavalla, mutta samalle alalle voi palata ja vaikkapa takaisin omalle kotipaikkakunnalleen. Tämä oli toinen opetus siitä, miksi kannattaa aina jatkaa kehitystä ja pyrkiä eteenpäin.

 

Kehity tai kuole

Matkallaan poika päätyi vuodeksi töihin kristallikauppaan, missä hän sai asiakkaaltaan idean kehittää liiketoimintaa ihan uudenlaiseksi. Vanhoihin toimintatapoihin kangistunut kaupan omistaja oli muutosta vastaan, mutta päätyi kuitenkin luottamaan pojan ajatukseen. Liikkeen uudistaminen ennen näkemättömällä tavalla herätti asiakkaiden mielenkiinnon ja liiketoiminta alkoi kukoistaa.

Jämähdämme herkästi vanhoihin kaavoihin ja unohdamme uudistaa toimintaamme. Kehitys ei koske pelkästään meitä itseämme ihmisinä ja taitojamme työelämässä, vaan myös yrityksemme on hyvä uudistua ja ottaa riskejä. Joku puhui minulle joskus yrityksen kehityskaaresta. Hyvä yritysidea kasvaa aikansa, mutta kaikki yritykset kohtaavat jossain vaiheessa huippunsa ja lähtevät laskuun. Siksi yritystä täytyy jatkuvasti joko kehittää, jotta kehityskäyrä jatkaa kasvuaan eikä käänny laskuun, tai yritys täytyy myydä silloin kun toiminnan ollessa kasvunsa huipulla ja antaa uuden omistajan tehdä uudistusta kasvukäyrän ylläpitämiseksi. Tämä kuulemani oppi tarkoittaa myös vanhasta hyvästä luopumista, jotta voimme jälleen alkaa rakentaa jotain uutta ja jatkaa kehitystämme.

 

Erilaiset tavat oppia

Olemme kaikki erilaisia. Toiset oppivat kirjoista ja toiset käytännön töitä tekemällä. Kumpikaan näistä tavoista oppia ei ole huono, kunhan itse tiedostaa mikä tapa oppia sopii itselle ja miten sitä hyödyntää. Kirjassa poika oppi tarkkailemalla ja kuuntelemalla ympäristöään, kun taas englantilainen kulki päivät nokka kiinni kirjoissa ja oppi niitä tutkimalla. He vaihtoivat oppimismenetelmiään muutamaksi päiväksi matkalla autiomaan halki, mutta totesivat sitten, etteivät heidän menetelmänsä oppia toimineet toiselle kuten se itselleen sopi. Kuitenkin he ymmärsivät oppimistyylien täydentävän toinen toisiaan, joskin molempien täytyi löytää sopiva kokonaisuus oppimistyylien yhdistelystä.

Tämä sama näkyy akatemialla päivittäin painiessani konkreettisen työn ja kirjojen lukemisen kanssa. Tiedostan tarvitsevani lisää oppia kirjoista ja pohdinnoista, mutta ajaudun väkisinkin juuri sillä hetkellä käsillä olevan työn tekoon, jolloin vaikeammin havaittavissa oleva työ jää vähemmälle arvolle. Kirjoista oppii niin eri tavalla kuin käytännön työstä. Minulle varsinkin toimii henkisen kasvun kirjallisuus, sillä se on jotain, mitä ei käytännön työstä ihan niin herkästi opi. Nyt täytyy vaan kehittää kirjanlukemista aihealueiltaan laajemmaksi ja ottaa ne tärkeämmäksi osaksi oppimistani.

 

Eletään hetkessä

”Kun syön, en ajattele muuta. Kun teen matkaa, keskityn siihen. Jos minun on määrä taistella, se on oleva aivan yhtä hyvä päivä kuolla kuin muutkin päivät. Minä en nimittäin elä menneisyydessä enkä tulevaisuudessa. Minulle on olemassa vain nykyhetki, eikä minua kiinnosta mikään muu. Jos pystyt elämään nykyhetkessä, olet onnellinen mies.”

Kirjoitin aikaisemmassa reflektiossa tästä samasta asiasta, eli hetkessä elämisestä ja sen merkityksestä onnellisuuteen. Halusin nostaa asian esille myös nyt, sillä tämä ohje on minulle yksi tärkeimmistä elämän ohjeista mitä olen kuullut ja mitä olen päättänyt noudattaa. Ajatuksillani on todella suuri taipumus lähteä karkuun menneisiin tapahtumiin ja tulevaisuuden pohdintaan ja murehtimiseen. Siksi tämän asian ilmeneminen tekstissä oli hyvä muistutus minulle tämän ohjeen mukaan elämisestä.

 

Pikku pohdintaa

Pidin tästä tarinasta, vaikka kerronta olikin hyvin erilaista verrattuna siihen, millaiseen tarinankerrontaan olen yleisesti ottaen tottunut. Asennoituessani tarinaan ajatuksella, että etsin tarinan opetusta, huomasin eteen pomppaavan rutkasti opetuksia tarinaan liittyen ja niitä pohtien sain kirjasta yllättävänkin rikkaita ajatuksia irti. Kaiken kaikkiaan tarina oli hyvä lukukokemus ja miellyttävä kertomus.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!