Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kehnot pomot ympärilläni

Kirjoitettu 16.05.20
Esseen kirjoittaja: Maria Heikkinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kehnot pomot ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4. Johtaminen, 9.04. Johtaminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

En koskaan ole ollut ihmisten lokeroinnin ystävä, joten olin melko ennakkoluuloinen tämän teoksen suhteen. Tästä syystä, en ollut lukenut muitakaan Thomas Eriksonin teoksia. Lähdin siis hieman ennakkoluuloisesti, silkasta uteliaisuudesta, selvittämään millainen tämä paljon puhuttu väriteoria on.

Väriteoria

Väriteorian mukaan ihmiset voi jakaa karkeasti neljään pääväriin ja jokaisella värillä on tietynlaiset tyypilliset käyttäytymismallit. Yleensä ihmiset eivät ole vain yhtä väriä, vaa muutaman värin sekoituksia.

Kuten alussa totesin, en oikein voi sietää ihmisten lokerointia. Mielestäni on aina ollut väärin katsoa muita ennakkokäsityksistä muotoiltujen linssien läpi. Kuitenkin lukiessani aloin pääsemään hieman sisälle tähän systeemiin. Sen tarkoitus ei olekaan lokeroida, vaan auttaa ymmärtää erilaisia ihmisiä ja käytösmalleja.

Tästä innostuneena tein itsekin DISC- värianalyysin. Ajattelin, että olen joku kiva sekoitus innostusta ja järjestelmällisyyttä, mutta testi paljastikin, että olen lähes 50% punainen. Punaisessa värissä ei sinällään ole mitään pahaa, mutta punaista persoonaa luonnehditaan hyvin asiakeskeiseksi ja ei kovin tunteilevaksi -ekstrovertiksi. Itse koen olevani lähinnä päinvastainen. Tunnistin itseni kuitenkin monista muista punaisen piirteistä, kuten kärsimättömyydestä, suoraan puhumisesta ja halusta saada nopeita tuloksia aikaan.

En olisi halunnut uskoa, että olen noin vahva ja dominoiva persoona. Olen aina halunnut olla vain kiltti, kärsivällinen ja harmoninen. Kaikille tasapuolinen kaikkien kaveri. Ymmärtäisin aina kaikkia ja ottaisin kaikki huomioon. Mutta kun en todellakaan ole sellainen. Ja pienen sielun tutkiskelun jälkeen tajusin sen kyllä itsekin. Ja onhan minussa tietenkin yli 50% kaikkea muutakin, mutta punainen tulee kyllä esille kaikkein vahvimmin.

Tässä vaiheessa oloni oli aika hankala ja ristiriitainen. Mikä nyt olen, kun ei mikään kuvaa oikeastaan tarpeeksi? Punainen ei tunnu kuitenkaan omalta, vaikka tuntuukin. On minussa keltaistakin paljon, mutta en kai minä kovin luova ole. Sitä paitsi olen aika introvertti ja tämän mukaan pitäisi olla ekstrovertti. Eikä punaiset yleensä jaksa panostaa ihmissuhteisiin, mutta minä panostan enemmän kun mihinkään, nii mitä tämän nyt edes pitäisi tarkoittaa?

 

Motivaatiotekijät

Ah, finally an explanation.

Väriteoria kuvaa tyypillisimpiä käytösmalleja. Silti samat värit omaavat henkilöt voivat olla täysin erilaisia. Tässä vaiheessa kuvaan astuvat motivaatiotekijät. Mikä sinua ajaa eteenpäin? Mitä pidät tärkeänä? Mitä tavoittelet? Se määrittelee käytöstäsi monesti hyvin paljon enemmän, kuin ”värisi”.

Mielestäni motivaatiotekijät auttavat ymmärtämään toisia jopa paremmin, kuin väriteoria. Kuten aikaisemmin totesin, panostan paljon ihmissuhteisiin. Motivaatiotekijöiden kautta ymmärsin, että olen siis vahvasti sosiaalisesti motivoitunut. Tämä on ilmeisesti yleensä hyvin epätyypillistä punaiselle. Kuitenki, olen aina pitänyt ihmissuhteiden hoitamista aina todella suuressa arvossa. En hirveän helposti päästä ihmisiä lähipiirini, mutta jos päästän, pidän huolen siitä, että suhteeni niihin ihmisiin voivat paremmin kuin hyvin.
Kun yhdistää väriteorian ja motivaatiotekijät, asiat selkiytyvät huomattavasti.

Tämä on myös tärkeä oppi kohti muiden ymmärtämistä. Esimerkiksi tiimin sisällä, joitain ajaa tulostavoitteet paljon enemmän kuin se, että ihmissuhteet tiimin sisällä olisivat kunnossa. Sekin on ok. Ihmisillä on erilaisia motiiveja. Pitää vain oppia ymmärtämään niitä, silloin yhteisten linjojen vetäminen on helpompaa.

 

High-Low – Skill-Will

 

Tämä teoria avaa tilanteita, joissa täytyy opetella jotain uutta. Mennään suoraan esimerkkiin.

Esimerkiksi, henkilö aloittaa isolla motivaatiolla jonkun asian opettelun tai vaikka uuden työtehtävän. Henkilö on innoissaan, mutta vielä lähes taidoton uuden asian suhteen. Tämä on monen arkisenkin tilanteen lähtökohta. Luet lehdestä artikkelin, jossa kerrotaan miten vatsalihakset saa näkymään tietynlaisella jumpalla ja ruokavaliolla. Artikkeli saattaa tietysti olla ihan kusetusta, mutta innostut ja haluat kokeilla. Tässä vaiheessa olet kohdassa low skill – high will.

Kuitenkin kun aloitat, huomaat ettei tämä olekaan niin yksinkertaista. Pitäisi syödä paremmin ja parin ensimmäisen päivän jälkeen lihakset ovat niin kipeät, ettei sängyssä saa kylkeä käännettyä. Kyseenalaistat koko ohjelman. Huomaat, että motivaatiosi on laskenut. Et ole oppinut vielä syömään kunnolla, tai tekemään liikkeitä oikein. Saattaa tuntua, ettet tule koskaan oppimaankaan. Tilanne on low skill – low will.

Jos kyseessä olisi yritysmaailma ja vatsalihashaaste tarkoittaisi jotain uutta työprojektia, hyvä esimies osaisi tässä kohti auttaa alaistaan. Uuden asian (tai rutiinin) opettelu harvoin sujuu täysin smoothisti, ilman ongelmia tai itsensä epäilyä. Hyvä johtaja tunnistaisi tilanteen ja tarjoaisi tukeaan.

Takaisin esimerkkiin. Jos olet sisukas tai saat tukea, pystyt jatkamaan eteenpäin vaikeuksista huolimatta. Siirryt kolmanteen  vaiheeseen ja huomaat, että alatkin oppia. Kipu ei olekaan enää niin paha ja olet ymmärtänyt, miten ruokailut kannattaa toteuttaa. Huomaa ehkä tuloksiakin. Et vain vielä usko, että pysyt rutiinissasi tai saavuttaisit mitä olet suunnitellut. High skill – low will.

Viimeisessä vaiheessa motivaatiosi on palannut. Näen tuloksia, alat uskomaan itseesi. Vatsalihakset alkavat pilkottamaan. Luotat ohjelmaan. Luotat itseesi. High skill – high will. Suunta on vain ylöspäin.

 

Aloin vain pohtimaan, että kuinka helvetin monesti olenkaan jäänyt low skill – low will  -vaiheeseen. Liian monesti. Lähes aina oikeastaan.
Karkkilakko joka on alkanut innostuneesti, mutta lässähtänyt parin viikon päästä. Samoin ruokavaliovalmennukset. Venyttelyhaasteet, kun ei ole tullut tarpeeksi nopeita tuloksia. Kuntosalilla käynti. Siivous. Säästäminen. Kouluun hakeminen. Koulutehtävät.

Olen tunteet hyvin voimakkaasti kokeva ihminen. Kun motivaationi rysähtää, se tosiaan tekee niin. En tiedä miksi, mutta en oikein koskaan ole oppinut painamaan yksin tuon low -pointin läpi. Asioissa, joissa on joku toinen mukana, saatan pysyäkin tiukkana. Yksin en niinkään. Mitä kaikkea onkaan jäänyt tekemättä ja saavuttamatta. Turhauduin suunnattomasti.

Tämän kaavan tunnistaminen oli kuitenkin todella vapauttavaa. Jos tämän kuvion tiedostaa, on suvantovaiheiden läpi helpompi puskea. Osaa myös nähdä samanlaiset vaiheet muilla, ja tarjota tukeaan. Tiimissä varsinkin, on todella tärkeää nähdä sekä omat, että muiden kehitysvaiheet.

 

Lopuksi

Pidin kirjan kokonaisuudesta, ja se antoi hyviä työkaluja jatkoa varten. En edelleenkään nauti ihmisten sullomisesta tiettyihin raameihin, mutta näiden teorioiden pohjalta on helpompi tulkita ihmisten käytöstä. Onko siinä jotain tiettyä johdonmukaisuutta? Yleensä on. Mallien tunnistaminen tekee monesti kommunikoinnista helpompaa sekä itsensä, että muiden kanssa.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!