Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kohti optimaalista elämää…

Kirjoitettu 09.04.16
Esseen kirjoittaja: Aleksi Halsas
Kirjapisteet: 1
Kirja: Bad habits no more: 25 steps to break any bad habit
Kirjan kirjoittaja: S.J. Scott
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.03. Yrittäjyys, 9.05. Valmentaminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”We are what we repeatedly do. Excellence then is not an act, but a habit.” – Aristoteles

Heräte ostos Amazonista, jonka luinkin sitten parissa päivässä kokonaan läpi. Tavat (habits) ovat yksi menestyksekkään elämän kulmakivistä. Tapoja ja niiden luomista on tullut jumppailtua viime aikoina todella paljon, syystä jos toisestakin. Olen vakuuttunut hyvien tapojen luomisen tärkeydestä, vielä en kuitenkaan ole ihan täysin selvillä siitä, mitä tapoja oikeasti haluan itselleni luoda. Yksi tapa, jota olen ehkä noin kuukauden verran nyt kokeillut on herääminen ajoissa, joka aamu, tarkalleen ottaen kello 5.55. Toinen tapa, jota olen myös kokeillut on Gluteeniton ruokavalio. Olen huomannut gluteenittomasta ruokavaliosta itselleni valtavat hyödyt. En vielä tiedä, onko gluteenista minulle edes mitään haittaa, mutta gluteenittomuus karsii tehokkaasti syömäkelvotonta roskaa, kuten leivokset ruokavaliosta, ilman sen suurempaa mietintää. Toisin sanoen suurin hyöty gluteenittomassa ruokavaliossa on ollut siinä, että minun ei enää tarvitse miettiä otanko sen pullan tai muun vastaavan, kun voin vain todeta itselleni, että en voi syödä sitä, koska siinä on gluteenia.

”You want to change a behavior, yet you keep experiecing failure. It doesn’t mean you’re laze or weak-willed. It means you didn’t have the right tools for making a lasting habit change.”

Katsellessani ympärilleni, voin todeta että harvalla tuntuu olevan oikeita työkaluja, sillä niin moni kamppailee painonsa tai terveytensä kanssa. Loppujen lopuksi kaikissa elämän tapamuutoksissa on kuitenkin kyse huonoista tavoista luopumisesta ja hyvien tapojen luomisesta, ehkä tästäkin syystä aihe kiehtoo minua niin paljon. Erityisesti aiheessa minua kiehtoo se miksi toimimme niin kuin toimimme. Kaikella toiminnalla mitä me teemme on lopulta kuitenkin jonkinlainen syy, vaikka tekisimme jotakin asiaa ilman sen suurempaa ajattelua, ei se tarkoita etteikö toiminnalle olisi syytä, tällöin emme vain tiedosta syytä tai motiivia toiminnan taustalla. Suuri osa muutoksesta, jota minun elämässäni on tapahtunut on tapahtunut puoli vahingossa, ilman sen tarkempaa suunnitelmaa, mutta oikeaan suuntaan tässä ollaan ainakin menossa. Askel kerrallaan.

”The best way to make a lasting change is to develop one quality habit at a time.”

Yhteisössämme vallitsee mielestäni heti kaikki mulle nyt- tauti. Ja itsekin syyllistyn juuri tällaiseen toimintaan usein. Pitkän aikavälin hyötyjä on aika ajoin vaikeaa nähdä, kun se hetkellinen nautinto odottaa taas kulman takana. Yksi suurimmista muutoksista Tiimiakatemia aikana itsellä on ollut se, että olen pyrkinyt tekemään entistä raskaammasta ja raskaammasta sisällöstä itselleni hauskaa. Raskaammalla tarkoitan, sisältöä joka pohjaa enemmän ja enemmän tietoon ja joka opettaa minulle jotakin. Kevyintä mahdollista sisältöä olisi, jonkinlainen hömppä tv-sarja tai tietokone peli ja raskainta mahdollista, jokin täyttä asiaa oleva kirja, esimerkkinä nyt Power vs Force, joka minulla odottaa hyllyssä parempaa hetkeä. Moni varmasti luulee, että oikeasti nautin kirjojen lukemisesta yhtä paljon, kun he tv-sarjojen katselemisesta ja tämä voi nykytilanteessa jo pitää paikkansa, mutta ei tuo lukeminenkaan aina herkkua ole. Kysymys on pitkälti kontrastista. Asiatekstin lukeminen on hauskaa verrattuna siihen, että en tekisi yhtään mitään ja vain istuskelisin omien ajatusteni kanssa, kun taas toisaalta asiateksti on tappavan tylsää verrattuna tv-sarjoihin. Katselen itse myös paljon videoita Youtubesta ja koen tämän olevan verrattavissa Netflixin katseluun, ero näissä on kuitenkin se, että sisältö jota Youtubesta katselen opettaa minulle jotakin, ollen samalla hauskaa. Optimitilanteessa myös youtubesta videoiden katselu olisi systemaattista ja katsoisin pelkästään videoita, joista opin jotain ja tekisin samalla muistiinpanoja, nyt eksyn usein kuuntelemaan myös motivaatio pätkiä, jotka toisaalta myös lisäävät omaa motivaatiota.

En muista kuka nämä lauseet on sanonut, mutta niihin summaantuu pitkälti tämän hetkinen uskomukseni siitä, miten elämääni rakennan:

”Hard work doesn’t have an on/off switch.” ”Work hard, rest hard.”

Tämä ei välttämättä ole paras mahdollinen tapa lähestyä asiaa, mutta tässä vaiheessa elämää se sopii minulle. Ei vapaa päiviä tai muuta vastaavaa, vain aikaa, jonka haluan käyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Osaan mielestäni kuunnella itseäni jo sen verran hyvin, että uskon pystyväni työskentelemään 7 päivänä viikosta, ilman loppuun palamisen vaaraa. Työskentelen viikonloput kuitenkin edelleen puoli teholla ja työskentelyksi lasken kuitenkin myös opiskelun.

Palataanpa takaisin S.J. Scottin kirjaan ja hänen oppeihinsa. Yksi mielenkiintoinen, minulle uusi käsite lähti kirjasta mukaan. ”Ego depletion: a person’s diminished capacity to regulate their thoughts, feelings and actions.” Kiehtova konsepti ja kuvaa erinomaisesti sitä suurinta haastetta, jonka itse koen arjessa, tapojen luomisessa ja työtehon ylläpitämisessä. Tässähän puhutaan siis tahdon voimasta ja sen säilymisestä, kyseinen määritelmä on itse asiassa alun perin kirjasta Willpower, joka on Roy F. Baumeisterin ja John Tierneyn kirjoittama. Itselläni tähän ego depletion ilmiöön vaikuttaa todella voimakkaasti ainakin lepo ja ravinto, myös liikunta. Työtehoni romahtaa usein neljän jälkeen, toisen kouluruuan jälkeen, joskin olen huomannut, että syödessäni proteiini pitoisempaa ruokaa työtehoni säilyy vielä tämänkin jälkeen tunnin tai kaksi. Riittävä uni ja lepo yleensäkin on itselleni oikeastaan välttämättömyys, minkäänlaisen tahdonvoiman säilymisen kannalta, jos olen väsynyt, niin menetän hallinnan itseäni kohtaan lähes täysin ja esimerkiksi lukeminen on täysin mahdotonta, sillä en vain yksinkertaisesti pysty keskittymään.

”In layman’s terms, whenever we plan a habit change, it’s easy to underestimate the level of desire or temptation we experience on a regular basis. Even worse, when you fail to plan for those moments of weakness, it’s easy to turn a simple temptation into a snowball effect that results in binging on a bad habit.”

Olen itse kamppaillut tämän ilmiön kanssa paljon, yrittäessäni päästä irti huonoista tavoistani. Joskus ajattelin, että en käsitä miten joku ei voi vain lopettaa tupakointia, mutta nyt ymmärrän. Asia, jonka olen aina sivuuttanut suunnittelussa on se, miten toimin heikolla hetkellä. Ollessamme motivoituneita ja täynnä virtaa, tuskin kellään on haasteita pysyä tavoissaan tai päätöksessään, mutta kun kaikki menee päin persettä, niin alkaa taas se välitön mielihyvä ja sen tarve hiipiä mieleen.

”The interesting thing about bad habits is they often come from a desire to receive a subconscious reward. Usually w edo them because we want to feel relaxed, happy, energized, accepted or loved. The good news is you can substitute a bad habit with a new routine and still receive this positive benefit. The trick is to experiment with rewards and find one that produces the same subconscious reward.”

Tämä ajatus kiehtoo minua älyttömästi ja saanut minut pohtimaan täysin uudenlaista lähestymistä asiaan. Olen itse huomannut karsiessani älypuhelimen käytön, että siinä on ollut pitkälti kysymys välittömän mielihyvän hakemisesta, sillä hetkellä kun on tylsää tai muuten vain negatiivinen fiilis. Muutenhan tämä ei olisi ongelmallista, mutta kun kaikkeen vain yksinkertaisesti turtuu ja sitä kaipaa jatkuvasti enemmän ja enemmän, saadakseen saman vaikutuksen. Nykyään palaan vastaavanlaiseen toimintaan silloin, kun alkaa väsyttää ja ei enää jaksa tehdä töitä, kuten aikaisemmin mainitsin, usein siinä neljän jälkeen syötyäni päivän toisen ruuan. Tällöin ryhdyn usein selailemaan internettiä päättömästi, etsien sitä dopamiini piikkiä. Tämä olisi kuitenkin syytä korvata jollakin järkevämmällä tavalla, joka voisi olla jonkinlaista liikkumista mahdollisesti tai ehkä meditointia. Joskin liikkuminen olisi itselleni helpompi vaihtoehto aloittaa, sillä meditointi vaatii itseltäni edelleen valtavasti tahdon voimaa. Nykyisellään tilanne lähtee yleensä syöksykierteeseen, aikaisemmin mainitun snowball-efektin tavalla ja en saa enää mitään aikaan, ennen kuin lähden lopulta treenaamaan.

Mielenkiintoisia ajatuksia valtavasti ja seuraavana steppinä minulla on ehdottomasti jonkin rutiinin luominen, jolla saan palautettua ”ego-depletion- tilasta” takaisin elävien kirjoihin. Tiedä sitten onko tämä edes mahdollista, toisaalta ehkä helpompaa olisi vain pitää itsensä sellaisessa kunnossa läpi päivän, että tällaista ongelmaa ei tule. Elämä jatkuu ja pikku hiljaa jatkan matkaani, kohti oman elämäni optimointia.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!