Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Koneen ruhtinas

Kirjoitettu 22.05.15
Esseen kirjoittaja: Aleksi Suomala
Kirjapisteet: 3
Kirja: Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä
Kirjan kirjoittaja: John Simon
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pekka Herlinin elämänkerta oli todella ajatuksia herättävä kirja 1900-luvun lopun yritysmaailmasta ja koneen noususta maailman kolmanneksi suurimmaksi yhtiöksi toimialallaan. Ennen kaikkea kirjassa keskityttiin Pekan nousuun ja tuhoon, vaikkakin hän viimeiseen asti oli täydellä sydämellä mukana koneen tärkeimmissä päätöksissä.

 

Kirja perustuu Pekan lähipiirin haastatteluihin. Hauskaa minusta oli se kuinka erilaisia mielipiteitä ihmisillä on samasta miehestä. Toki Pekan alkoholismi veti miestä maahan varsinkin loppuajasta, ja tämä vaikuttaa paljon haastateltujen mielikuviin Pekasta.

Aivan sama mitä teet, kunhan teet täysillä

Pekka oli kova mies tekemään töitä. Ei ollut väliä mikä työ oli kyseessä, hän yritti aina kaikkensa. Ja Pekkahan teki elämänsä aikana todella monta erilaista kokeilua töiden saralla, mutta tyypillistä oli se että hän mietti asioita aina bisnes edellä. Jos työt eivät pidemmän päälle olleet kannattavia hän osasi luopua niistä.

Pekka sai nuorena miehenä tehtäväkseen kunnostaa perheen sukutilan Kirkkonummella, samalla hän oli koneen hallituksessa palkkalistoilla mutta todellisuudessa kävi todella harvakseltaan siellä. Pekalla oli vielä edessään päätös jota hän ei osannut tehdä koko elämänsä aikana. Nimittäin maanviljely oli Pekalle todella tärkeä asia, hän korjasi sukutilan Kirkkonummella ja raivasi kaikki pellot ja alkoi kasvattaa viljaa. Samalla hän teki näitä kokeiluta, muun muassa lehmien ja sikojen kasvatuksen parissa. Mutta luopui niistä koska ei kokenut sen olevan tarpeeksi kannattavaa. Hevosten kasvatus oli viljelyn ohella Pekalla lähellä sydäntä ja hän menestyikin siinä.

Heikki(Pekan isä) alkoi painostaa Pekkaa kohti toimitusjohtajan pallia ja iso päätös oli edessä. Pekka hyppäsi toimarin saappaisiin 1964 ja poistui sieltä vasta 1986. Siitä hetkestä kun Pekka hyppäsi tehtäviin hän oli 100% mukana, vaikkakin hän oli loppuun asti Kirkkonummen tiluksilla niin paljon kuin pystyi. Kukapa olisi uskonut että maanviljelijästä tulisi 1900luvun loppupuolen Suomen suurimpia yritysjohtajia. Tässä piileekin viisaus josta Pekka mustuttelikin alaisiaan. Älä arvostele ihmistä sen mukaan mitä hän tekee, vaan miten hän sen tekee. Eli Asenne ratkaisee aina. Moni on olosuhteen uhreja ja yrittää parhaansa vallitsevassa tilanteessa. Tämän muistaminen tuntuu olevan itsellenikin aina välillä hankalaa. Moni yritysjohtaja hakeekin ensisijaisesti ”hyviä tyyppejä” eikä niinkään katso CV:tä silmät kovana. Tiimiakatemia vahvistaa myöskin tätä havaintoa, moni meistä saakin työtarjouksia kesken projektien.

 

Pekan tavassa priorisoida tekemistään on jotain opittavaa, hän teki asiat aina täysillä ja keskittyi asiaansa todella tarmokkaasti ja intohimoisesti. Hän osasi hämmästellä. Näen tässä paljon samaa omassa toiminnassa mutta, se että saisin pitkäjänteisyyttä vielä ajatteluun ja toteutukseen vaati aina sen tajuamista että se on hyödyksi minulle vielä jossain vaiheessa elämää. Kirja auttoi tajuamaan että laaja yleinen tietämys asioista auttaa työelämässä.

 

Laaja tietämys

 

Pekka oli tiukka mies rutiinien suhteen, esimerkiksi hänellä oli tapana tehdä aamupäivä lounaaseen asti töitä ja sen jälkeen vain keskustella tuntitolkulla vieraidensa kanssa yleisesti asioista, kuten politiikasta, metsästyksestä ja maanviljelystä. Näin hänelle muodostui todella suuri tietämys eri asioista, ja hän osasi käyttää tätä tietoa hyväkseen keskusteluissa. Tässä on mielestäni jotain joka motivoi minua lukemaan ja ottamaan asioista selvää. Joonatanin sanoin – lue kirjoja ja elä tuhat elämä- Minä tykkää keskustella ihmisten kanssa jotka tietävät paljon eri asioista ja itsekin pyrin siihen, koska tiedosta voi tulla hyötyä mielenkiintoisissa tilanteissa. Mahdollisimman laaja tietämys auttaa hämmästelemään asioita monipuolisesti.

 

Pekka teki todella rohkeita kokeiluta paljon, tuli onnistumisia ja epäonnistumisia. Astuessaan TJ hommiin Pekalla oli heti visio tulevaisuudesta. Jos emme kasva, meidät tulee ostamaan joku ulkomaalainen firma, vallattuaan ensin kotimaan markkinat. Eli suunta oli selvä ja hän melkein ensitöikseen teki todella suuren investoinnin rakentaessaan uudet tehdastilat, joissa kapasiteetti kasvoi melkein kaksin kertaiseksi ja sen perään Kone osti ruotsalaisen itseään suuremman hissiyrityksen osakevaihdolla. Pekka teki myös epäonnistuneita kauppoja, mutta tapa jolla nämä kuitattiin sai minut vakuuttuneeksi. Pekka pyysi aina ydinryhmän kokoon ja asiat käsiteltiin. Yksi kysymys: Mitä me tästä opimme. Datat talteen ja jutusta ei enää puhuta. Tästä löytyy mielestäni aivan epäonnistumisen kulttuurin vahvistamiseksi. Se että todella haudataan asia sen jälkeen kun se on käsitelty. Tiimissämme huomaa sen että menneitä epäonnistumisia kaivetaan esiin uudelleen ja se johtaa siihen että epäonnistuminen ei ole niin mukavaa, mutta tätä me lähdemmekin muuttamaan toiselle vuodelle ja synnytyksessä panostimme siihen paljon. Epäonnistumisesta ja varsinkin oppien jakamisesta tullaan palkitsemaan tiimissä.

 

Pekka ei pelännyt kerätä ympärilleen kovaa tiimiä, jotka olivat älykkäitä ja päteviä ihmisiä. Tämä ryhmä mahdollisti Koneen kasvun kotimaan kamaralta maailman suurimpiin hissiyhtiöihin. Moni tästä ryhmästä oli Pekalle tuttuja nuoruudesta.

 

Olen itsekin pyrkinyt aina hakeutumaan porukkaan, jossa on itseäni viisaampia ihmisiä. Minä todella nautin tilanteista jossa voin vain kuunnella ja imeä tietoa kuin pesusieni. Muista monta hauskaa tilannetta elämäni aikana, jossa huomaan että olen ollut hiljaa keskustelun aikana useita kymmeniä minuutteja, mutta minusta on tuntunut siltä että olen puhunut koko ajan. Minulla on mielestäni tässä suhteessa eräänlainen taito. Taito kuunnella, imeä se kaikki tieto rivien välistä ja itse riveistä. Ja jos kysyn, niin pyrin kysymään niin että se vie keskustelua todellakin eteenpäin.

Pekkakin oli kova kyselemään ja pumppaamaan tietoa, moni pitikin Pekkaa erinomaisena kuuntelijana.

 

Kirjasta ei loppujen lopuksi jäänyt paljon käteen hienoja kaavioita tai oppeja, mutta oli todella virkistävää lukea elämänkertaa ja yrittää imeä tietoa siitä, mitä Pekka on ajatellut erilaisista asioista ja mitä hän on tehnyt niin yrityksen johdossa kuin arkisessa elämässä. Sitä tajuaa että tulokset ovat usein kovan työn takana ja että tulee isoja ylä- ja alamäkiä vastaan joista joko selviää tai ei. Ehkäpä se erottaa tavallisen tallaajan henkilöstä josta tehdään oma elämänkerta.

 

 

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!