Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika!

Kirjoitettu 30.01.17
Esseen kirjoittaja: Tanja Jämsä
Kirjapisteet: 3
Kirja: KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika!
Kirjan kirjoittaja: Marie Kondo
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Epäjärjestelmällisen järjestelmällinen ja tehokkaan tehoton vai miten se meni?

 

Ostin tämän kirjan itselleni joulun alla ennen tammikuussa häämöttävää muuttoa. Suunnitelmanani oli lukea kirja joululomalla ja tsempata itseni kirjan mukaiseen ajatusmaailmaan muuttoon mennessä. Valitettavasti kirja ei ehtinyt luetuksi saakka ennen muuttoa, mutta siinä sivussa se upposi oikein rivakasti. Uskon kirjasta olleen apua turhien tavaroiden raivaamisessa ja järjestelyssä, mutta vielä olisi hieman hiomista järjestyksen ylläpitämisessä.

 
Näistä samaisista asioista pääsenkin heijastamaan kirjan sanomaa työelämääni akatemialla. Kirja kertoo asioiden järjestelemisestä ja turhasta luopumisesta. Mikä on minulle tärkeää ja arvokasta ja mikä asia on vain jäänyt turhana roikkumaan vaille tarkoitusta?
Jos katson taaksepäin viime syksyäni, huomaan käyttäneeni huomattavan määrän aikaa turhaan jahkailuun ja pähkäilyyn sellaisten asioiden parissa, jotka luultavasti olisivat hoituneet rivakasti, jos vain olisin tarttunut asiaan tarvittavalla asenteella. Lisäksi olisin voinut karsia työlistaltani turhia asioita ja korvata ne merkittävillä asioilla. Tai no syksyn osalta pelkkä karsiminen olisi riittänyt siihen, että olisin paremmalla todennäköisyydellä kerennyt tekemään kirjapisteitä ja kirjata opintoja.

 
Töiden kiireellisyys ja tärkeys

 
Mikä on tärkeää ja kiireellistä? Mikä tärkeää ja ei niin kiireellistä? Mikä asia ei ole tärkeää, mutta kiireellinen ja mikä ei ole tärkeää ja ei kiireellistä? Miten asioiden tärkeyden osaa arvioida ja aikatauluttaa oikein kiireellisyyden ja tärkeyden mukaan? Näitä asioita olen pohtinut paljon, koska huomasin syksyllä aikatauluttaneeni asiat ihan täysin päin mäntyä. Jotenkin asiat tuli tehtyä lähestulkoon täydellisen päinvastaisessa järjestyksessä kuin mitä oikeasti olisi pitänyt. Lisäksi ajattelin alusta asti, että ei minulla mitään hätää ole aikataulujen kanssa, kyllähän tässä vielä ehtii. Eipä vaan aina ehdikään.

 
Nyt keväälle olen yrittänyt valmiiksi miettiä, mitä kaikkea kevään aikana täytyy saada tehtyä ja missä välissä pyrin tekemään mitäkin. Huomaahan sen, että äkkiä omista aikatauluista alkaa jäämään jälkeen ja sen tähden täytyy vielä jämerämmin lähteä tekemään ja työskentelemään. Lisäksi pyrin kiinnittämään huomiota omiin oppimistapoihini ja asioihin, mihin työskentelyni yleisimmin tökkää ja jää junnaamaan. Reflektioita kirjoittaessa olen huomannut sen, ettei minun kannata koskaan jättää kirjoittamista kesken vaan aina varata aikaa sen verran, että saan kirjoitettua koko tekstin kerralla loppuun. Aikaisemmin jo aloitettua tekstiä on jotenkin hirveen nihkeää lähteä jatkamaan. En millään pääse kirjoittamisen flow-tilaan siitä lähtökohdasta. Esimerkkinä tämä teksti. Aloitin tämän viikko sitten päivänä, jolloin minulla ei ollut ollenkaan fiilistä kirjoittaa ja teksti jäi kesken heti alussa, vaikka ajatus tekstin sisällöstä on ollut selkeästi mielessä. Sen jälkeen olen muutamaan kertaan yrittänyt jatkaa tekstiä, mutta se ei ole onnistunut ja iskee sama junnaus päälle kuin ensimmäisellä kirjoituskerralla. Nyt kuitenkin lähestyin tekstiä eri tavalla. Loin uuden väliotsikon ja lähdin kirjoittamaan uutta tekstiä. Pian pääsin takaisin flow-tilaan ja nyt sujuu taas.

 
Tärkeysjärjestys

 
Miten osaan arvioida, mikä projekti ja työtehtävä on tärkein ja mikä ei niin tärkeä? Onko se rahan tienaaminen tärkeää vai kannattaako sittenkin keskittyä oppimis- ja unelmaprojekteihin? Mites sitten kirjapisteet ja reflektioiden kirjoittaminen? Niistä ei gäppi täyty, mutta pakollisia ja tärkeitä nekin ovat. Faktahan kuitenkin on se, että kaikkia noita asioita on tehtävä. Ja kaikkiin noihin pitäisi riittää aikaa. Mitä sitten, jos ei riitäkään? Silloin täytyy karsia. Täytyy nähdä projektien hyödyt ja tarpeellisuus, sekä miettiä onko se projekti siihen kuluvan ajan arvoinen.
Esimerkiksi jypin kioskilla työskentely tuo vähän rahaa ja on hauskaa illanviettoa, mutta koska gäppini on ihan hyvällä mallilla, kannattaisiko minun kuitenkin karsia työvuorojani ja käyttää niihin kuluva aika mieluummin esimerkiksi kirjoihin? Oppia en kioskilla työskentelystä enää saa ja rahaakin tulee kehnosti. Tämä projekti voisi olla minulle sellainen, mistä voisin luopua. Suurimpana esteenä kuitenkin projektista jättäytymisessä on tunne siitä, että jätän tiimiläiseni pulaan, jos lähden. Kioskille on joskus hieman haastavaa saada työntekijöitä ja tuntuu pahalta sanoa, etten pääse töihin, koska aion lukea kirjaa tämän illan. Pärjäilkää te siellä vaan alimiehityksellä, ei se minuun vaikuta. En pysty tekemään noin. Siinä on yksi minun merkittävistä kehityskohteistani. Kuinka kieltäytyä ja olla itsekäs oman ajan suhteen. Tässäkin asiassa tärkeysjärjestykseen vaikuttaa oman ajan tärkeys ja kirjan lukemisen tärkeys, tiimin tärkeys ja työn tärkeys. Tiimi on minulle todella tärkeä, enkä halua jättää heitä pulaan. Kirjan lukemisen voin jättää väliin, mutta kärsin siitä myöhemmin. Tässä tilanteessa työ ei ole tärkeä. Kun otan nämä kaikki asiat huomioon, minun olisi järkevää jäädä kotiin lukemaan kirjaa ja uskoa tiimini pärjäävän ilman minua, mutta mitä luultavimmin toimisin kuitenkin tiimin hyväksi ja menisin töihin.

 
Minä myös mietin asioita liikaa ja pohdin päätöstä ihan turhan paljon. Päätöksen teko on vaikeaa vaihtoehtojen, tunteiden ja arvojen tasapainotusta ja siinä minun tulee petrata ja paljon. Aina ei tarvitse miettiä turhan monimutkaisesti. Joskus voisin vain tehdä asian niin kuin on järkevintä toimia ottamatta huomioon muita ihmisiä, niiden ajatuksia ja tunteita. Päätökseni yleensä eivät kuitenkaan merkitse toisen ihmisen elämässä niin paljoa, että minun kannattaisi antaa niiden vaikuttaa päätökseeni.

 
Kirjassa kerrottiin turhista asioista luopumisesta ja siitä, että päätös tulisi tehdä ottamalla asiat yksitellen tarkasteluun ja miettiä simppelisti, tuottaako asia minulle onnea? Tai olenko ongelmissa, jos minulla ei ole kyseistä asiaa? Tuottaako kioskilla työskentely onnea? Eipä sen kummemmin. Olenko ongelmissa, jos minulla ei ole kyseistä projektia? Tuskin. Kun tällä tavalla oppisi tarkastelemaan kaikkia asioita eikä analysoisi kaikkea ihan turhan mutkikkaasti niin elämä olisi varmasti helpompaa. Yksi askel lähemmäksi onnea = eroon turhista ajatuksista.

 

Epäjärjestelmällisen järjestelmällinen

 
Yksi mielenkiintoisimmista asioista mitä kirjasta opin, oli se, miten Marie kuvasi järjestystä. Kaikkia opetetaan jo pienestä pitäen olemaan siistejä ja pitämään huone siistinä. Mutta opettaako kukaan oikeasti lapselle sitä, miten asiat tulisi järjestää? Siivoamista kyllä opetetaan, mutta jos tavaroille ei ole omia opittuja paikkoja ja järjestystä, tulee helposti laitettua esineet vain johonkin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sekaisin olevassa huoneessa voisi olla järjestystä. Ulkopuoliselle huone voi näyttää sekasotkulta, mutta huoneen halija löytää tavaransa helposti kaiken keskeltä. Myös epäjärjestyksessä on järjestyksensä. Itselläni tämä pitää tismalleen paikkaansa. Huoneeni menee herkästi epäjärjestykseen, mutta kirjaa lukiessani tajusin, että olipa huoneeni kuinka sottaisen näköinen tahansa, löydän kaikki tavarat mitkä haluan, sillä tiedän missä niiden paikat huoneessani on. Sitten kun erehdyn siivoamaan tavarat siististi piiloon, huomaan joutuvani etsiä esineitä joskus pitkiäkin aikoja ennen kuin löydän ne sieltä, minne ne siivotessani olin laittanut. Vasta kun epäjärjestys on palannut ja huoneessa tavarat ovat jälleen samalla tavalla kuin ennen siivousta, löydän taas esineet vaivatta.

 
Tätä asiaa ajatellessa esimerkiksi aikataulujen kohdalla, voi ymmärtää miksi toisille kalenterin käyttö ja asioiden listaus tuntuvat väärältä tavalta toimia, eikä välttämättä anna tarvittavia hyötyjä. Asiat ovat mielessä omassa epämääräisessä, muotoa tilanteen mukaan vaihtavassa järjestyksessä. Nämä ovat kauan sitten opittuja toimintatapoja, jotka sellaisenaan ovat nykyisessä tilassa tehokkaimpia keinoja kullekin henkilölle. Kuitenkin järjestelmällinen keino on loppujenlopuksi tehokkaampi työskentelykeino itse kullekin, vaikka uuteen tyyliin opetellessa alku voi olla hidasta ja hankalaa. Jotta henkilö voi siirtyä epäjärjestelmällisestä tyylistä järjestelmälliseen, täytyy asian eteen tehdä paljon töitä ja iskostaa pikkuhiljaa mieleen uusi ajatusmalli ja opettaa itsensä toimimaan omien aikaisempien normiensa vastaisesti.

 

Elikkä lyhyesti tiivistettynä, karsi päiväohjelmastasi turhat asiat pois ja korvaa ne tärkeillä. Järjestelmällisyys voi olla myös epäjärjestelmällisyydessäkin, mutta se ei silti välttämättä ole tehokkain tapa, joten siitä kannattaa opetella pois. Tehokkaasti työskentelemällä ja tärkeisiin asioihin keskittymällä jää paremmin aikaa vapaa-aikaan ja oman elämän tärkeisiin asioihin. Näillä opeilla kevättä kohti.

Tagit: , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!