Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuinka ideat syntyvät

Kirjoitettu 30.11.13
Esseen kirjoittaja: Tiia Lehtinen
Kirjapisteet:
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luovuudesta on hankala saada lyhyttä kuvausta. Usein se mielletään vain lahjakkuudeksi taiteen saralla, vaikka on paljon muutakin. Kotiäiti on luova kehittäessään nopeamman tavan saada järjestys taloon, sihteeri ravistellessaan työpaikkansa pinttyneitä toimintamalleja, tai niin, pianisti säveltäessään uutta kappaletta. Se on ennen kaikkea kykyä nähdä asiat uudella tavalla, uudesta näkökulmasta. Se on erilaisia ratkaisuja ongelmiin.

Se on myös vanhan asian yhdistämistä uudella tavalla. Usein tällainen mielletään huonoksi – ”mikset keksinyt tuota itse, vaan otit muilta?” – ja epäkunnioittavaksi, jopa varastamiseksi. Ikään kuin kerran keksitty olisi jotenkin pyhää. Mutta jos uusi näkökulma ja ratkaisu syntyy sitä kautta, niin pitää antaa mennä. Varasta (ja kiitä sitten jälkikäteen)! Useat ajatukset on kuitenkin jo kertaalleen ajateltu, ja toisia lainaamalla, ja heitä kuuntelemalla voit säästää runsaasti aikaa tuoreempien juttujen ajatteluun – ja ehkäpä sitä kautta keksiä jotain uutta ja omaa.

Luovuus on kuitenkin mielestäni ennen kaikkea asenne. Se on se tietynlainen nöyryys maailman ja erilaisten ajatusten edessä – avoin asenne. Se on sitä, että katsotaan vastaantulevia ihmisiä ajatellen ”mitähän voisin häneltä oppia?”.

Luovuus ei ole helppoa, mutta silti se tuntuu jostain syystä olevan hieman aliarvostettua. Suomalaisilla työpaikoilla pitää edelleen hikoilla ja näyttää erityisen työtätekevälle saadakseen arvotusta ja uskottavuutta. Jos tuijottaa kaukaisuuteen (vaikka päässä surisisi kuinka ajatuksia), saa helposti otsaansa laiskan leiman. Ajattelua ei sallita!

”Sen sijaan, että sanomme: älä vain istu siinä, tee jotain meidän tulisi sanoa: älä tee jotain, istu vain siinä.”

Kirjaa lukiessa alkoi tuntua todella tärkeälle, että meidän tiimissä ei syrjittäisi ajattelijoita ja luovuutta harjoittavia tyyppejä. Että esimerkiksi toimistolla saisi vain istua ja pohdiskella, eikä heti patisteltaisi eteenpäin – koskaan ei voi kuitenkaan tietää, mitä toisen päässä milläkin hetkellä liikkuu. Ideoinnin kulttuuri olisi hyvä pitää rikkaana erilaisten menetelmien avulla, ja sekä ne että rauhoittuminen pohdiskelemaan voisivat hyvin tukea yhdessä uusien projektien syntyä.

Luovuudelle kannattaa varata aikaa – parhaat ideat saattavat toki syntyä sitenkin, ettei niille varaa hetkeäkään elämästään, mutta harvemmin sitä tapahtuu useasti peräkkäin. Ajatukset vaativat työstöä.

Minun kalenterini on tosi täynnä, ja se ihan oikeasti näkyy ajatusten puutteena. Elämässäni tapahtuu nytkin paljon sellaista, mihin voisin tarvita luovia ratkaisuja – ja pian. Silti asioihin tuntuu jumiutuvan – kiire peittää alleen kaiken ”epäolennaisen” (joka tässä kohtaa on valitettavasti hyvin paljolti oma onnellisuuteni ja tietoisuuteni elämäntilanteestani…) ja antaa tärkeämpien juttujen jyrätä. Varastan itseltäni aikaa ajatella omalla ajankäyttötavallani. Ja kas kummaa, ongelmat eivät muutu ratkaisuiksi.

Ajattelemalla ihan alkuun vaikkapa omaa ajankäyttöäni voisin saada itselleni paljon aikaa ajatella muuta. Miten voisin olla luova ja suunnitella kalenterini täysin uudestaan? Mitä delegoida, mitä jättää pois, mitä tehdä tehokkaammin?

Ajan lisäksi luovuus kaipaa ympärilleen ryhmää, ainakin useimmiten. Useammat aivot ovat enemmän kuin yhdet aivot! Ajatustyössä ryhmäkokoa ei kuitenkaan pidä kasvattaa liiaksi, sillä sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia lopputuloksen kannalta – suuri ryhmä luo osallistujille paineentunnetta kertoa vain ”älykkäitä ajatuksia” (mitä tuokin nyt minusta tämän lausunnon jälkeen ajattelee?), aiheuttaa häiriötä liian monen liikkuvan osasen kanssa (miten pystyn keskittymään kaikkeen yhtä aikaa?), tai vain muuttaa ryhmän ajattelua liian samankaltaiseksi (no jos tuokin niin minäkin!). Pienemmässä ryhmässä on helpompaa saavuttaa työskentelijöiden välinen luottamus (tämä on tosi tärkeää hyvän tuloksen kannalta – luottamuksen avulla jokainen uskaltaa heittäytyä prosessiin), määrittää yhteinen päämäärä ja kritiikin antaminenkin voi käydä kivuttomammin.

Wimma myy synnytyspakettia, jossa kymmenen ihmistä työstää samaa ongelmaa. Kirjan mukaan optimaalinen ryhmäkoko luovassa työssä olisi kuitenkin noin 2-3 henkeä. Olisikohan meidän aika tarkistaa metodejamme parempien tuloksia toivossa? Ehkäpä pienryhmäsynnytyksiä tai vain ison ryhmän jakaminen pienempiin soluihin luovemman tuloksen toivossa?

Kirjasta löytyy näppärä kolmiportainen malli luovien ryhmien muodostamiseksi:

  1. Analysoi yrityksen menestystekijät
  2. Analysoi näiden osa-alueiden osaajat
  3. Muodosta luovat ryhmät – anna visio ja lupa ja aikataulu

Kun luovuudelle on järjestetty kivat olosuhteet, voi pysähtyä miettimään sitä, mitä miettii. ”Mikä minulle on tärkeää?”, ”missä haluan olla vuoden kuluttua?” tai ”mitä koko sydämestäni haluan tehdä elämässäni juuri nyt?” voisivat olla minun kohdallani aika kysymyksiä pohdittavaksi. Mikä on elämässäni olennaista ja mistä tulen erityisen onnelliseksi? Mitä teen nyt, ja ennen kaikkea MIKSI? Jos vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on yhtään epäselvä, ansaitsee paremman vastauksen etsiminen ainakin hetken.

Yritysmaailmassa tällaisten kysymysten pitäisi olla arkipäivää – kysymykset pitävät liikkeellä! Ne kyseenalaistavat toimintatapoja, auttavat kasvamaan, ja synnyttävät elämän/yrityksen kannalta arvokkaita keskusteluja! Kysymykset ovat EI urautumiselle, EI tylsyydelle, ja EI perinteiselle aikuistumiselle (=elämään tottumiselle)!

Mutta. Älä kysele tyhmiä! Tärkeää on määritellä ongelma, sillä vääriin kysymyksiin saa vääriä vastauksia. Se ohjaa luovuuden suuntaa, joten jos tässä mennään yhtään vinoon, voi koko ideoinnin tulos olla oikean ongelman kannalta hieman tyhjänpäiväinen. Ongelmaa ratkoneet henkilöt kokevat ratkoneensa vääriä haasteita. Koko prosessista, joka itsessään on voinut vielä paljon resursseja, jää paha maku suuhun.

Ongelmaa voisi lähteä lähestymään jakamalla se pienempiin osasiin – se on helpompi käsitellä, eikä sen voittaminen tunnukaan enää niin isolle haasteelle. Siitä voi muokata itsensä näköisen – sen ei tarvitse olla juuri se, mitä etukäteen on annettu, se voi olla jotain parempaa.

”Ongelman asettaminen on olennaisempaa kuin sen ratkaiseminen.”

Sitten vaan ideoimaan! Varaa aikaa, rauhaa ja hyvää mieltä. Tutustu uusiin ideointitekniikoihin ja lisää ajatteluusi rentoutta, yllätyksellisyyttä ja turvallisuuden tunnetta. Ja tee kovasti töitä. Älä luovuta, ole sinnikäs. Ja päästä irti siitä mielikuvasta, että monimutkainen olisi muka jotenkin syvällisempää ja hankalampaa luoda kuin yksinkertainen – se mielikuva ei nimittäin pidä paikkaansa.

Jaa ideasi muiden kanssa, hae heiltä tsemppiä ja energiaa idean kasvattamiseen ja jalostamiseen – ja kehitä kehittämästä päästyäsi. ”Nauti elämästäsi. Se on paitsi hauskaa, myös järkevää”.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!