Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuinka ideat syntyvät

Kirjoitettu 05.12.15
Esseen kirjoittaja: Teemu Kukkonen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Kuinka ideat syntyvät, luovan ajattelun käsikirja
Kirjan kirjoittaja: Jussi T. Koski & Saku Tuominen
Kategoriat: 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Idean synty

 

”Kuka hullu tämänkin on keksinyt?” Oletko koskaan kysynyt itseltäsi kyseistä lausetta? Minä olen ja monta kertaa, sillä pidän kaikkia keksijöitä tasavertaisesti hulluina. En sillä asteella että heidän täytyisi mennä mielisairaalaan, vaan hulluina koska uskaltavat ajatella eritavalla ja ennen kaikkea kokeilla ideoitaan. Ideahan ei ole mitään ennen kuin sen sanoo ääneen, kirjoittaa tai muulla tavoin saa oman pään ulkopuolelle.

Kun lamppu välähtää pään päällä, se tarkoittaa uutta ideaa, eli ajatusta jota ei ole vielä kuultu (ainakaan keksijä itse ei ole). Tämä idea on luovan ajatustyön hedelmä ja siemenet hedelmään ovat varastetut. Ideat syntyvät yhdistelemällä, kääntämällä, tutkimalla ja hiomalla vanhaa tietoa, vanhoja ideoita. Eikä siinä ole mitään väärää. Suurin osa keksijöistä ja taiteilijoista myöntävät tämän.

”Good artists copy, great artists steal.” – Pablo Picasso

 

Luovuus työnä

 

Olisihan tuo kiva saada palkkaa ajattelusta. Tulee mieleen ala-asteen kolmannen luokan matematiikan tunti, josta rakas opettajani kirjoitti joulutodistukseeni seuraavan lauseen: ”Kysyin Teemulta matematiikan tunnilla hänen katsoessa kattoon, että mitä hän oikein tekee. Teemu vastasi ’Minä lasken’.” Muistan kyseisen kohtauksen vielä elävästi (norsun muisti ja kultakalan aivot) ja opin siitä seuraavaa. Jos ajattelet, esitä tekeväsi jotain, sillä muuten kukaan ei usko sinun tekevän muuta kuin haaveilevan. Minähän siis laskin päässä vaikeaa laskua, mutta opettaja ei sitä suostunut uskomaan, koska en laskenut sormilla, kirjoittanut mitään ylös tai vain koska ei ollut naama kirjassa kiinni. Voit siis kuvitella kuinka pikku-Teemu alkoi ahkerasti ”laskemaan” sormillaan ja piirustelemaan mitään tarkoittavia töherryksiä vihkoihin, jotta näyttäisi tekevän jotain. Koulu tappaa luovuuden, niin monet työpaikatkin. ”Ei sinulle täällä ajattelemisesta makseta.” Toki työt on hyvä saada tehtyä, mutta uskon vankasti ajattelutyön tärkeyteen.

”Mitä enemmän ajattelet, sitä enemmän aikaa sinulla on.” – Henry Ford

Niin työpaikoilla kuin kouluissakin on ensiluokkaisen tärkeää luoda tekevän ja luovan ilmapiirin tasapaino. Tekevässä ilmapiirissä on helppo lähteä tuumasta toimeen ja pieni kiireen tuntu saa aina ajatukset rullaamaan työprosessin helpottamiseksi. Luovassa ilmapiirissä rohkaistaan ajattelulle, sille annetaan aikaa ja ihmiset pääsevät toteuttamaan itseään. On harmillista ettei tämä toteudu, ainakaan yleensä.

Luovuus on työtä. En usko kenenkään olevan lahjakas missään. Minusta lahjakkuus on haukkumanimi, koska itse emme ole nähneet sitä vaivaa ja työtä jonkun taidon kehittämiseen. Luovuus vie aikaa. Monesti tyydymme esimiehen antamaan tehtävään sellaisenaan, miettimättä omanlaista toimintatapaa sen kummemmin. Ajatellaan työtehtävän vievän sinulta 100% ja kaikkihan haluavat työntekijän, joka antaa 110% työpanoksen. Kun annat itseltäsi 10% luovuus työpanoksen, voit saada työn tehtyä nopeammin, tehokkaammin tai jopa tyylikkäämmin, hauskuutta unohtamatta. Aina on mahdollista tehdä työstä enemmän itsensä näköisen pienellä panoksella.

Luovuuden käyttäminen on vaarallista jos siitä ei viesti. 10% luovuustyön panoksen hedelmänä voi olla työn saaminen tehtyä puolessa ajassa, joten jos et kerro esimiehellesi miten sait tehtyä työn niin nopeasti, näkee hän sinut vain laiskottelemassa. Kertomalla omat luovat ajatukset työn edistämisestä vaikkapa esimiehelle, voi olla myös vaarallista saada mitään muuta työtä kummankaan tehtyä, kun innostutte molemmat vain jakamaan ideoitanne keskenään. Positiivistahan se vain on, selittäen samalla miten pidättäytyväisiä olemme omien ajatusten kanssa. ”Ei, ääh, tää on ihan tyhmä ajatus.” Idea voi olla sinusta tyhmä, koska siitä puuttuu jotain. Jollain voikin olla siihen se puuttuva palanen tarjolla, mutta et tule sitä koskaan saamaan jos et sano ideaasi ääneen.

Paras luovuus tulee ryhmässä. Korjaan, tiimissä. Toimivassa tiimissä tunnet jo muut niin hyvin ollaksesi varma, että ideoitasi kuunnellaan. Eikä vain kuunnella, vaan se pomppii toiselta toiselle ja se tulee sinulle takaisin paljon yksityiskohtaisempana kuin koskaan ennen. Heität julki jonkin pyöreän muotoisen idean ja saatkin takaisin nahkaisen, musta valkoisen pallon, jolle on jo markkinointi suunnitelma ja myyntispiikki valmiina. Se on minusta tekevä ja luova ilmapiiri parhaimmillaan. Ennakkoluuloton, osallistava, ex tempore, mukaansa tempaava ja ennen kaikkea uniikki, näistä muodostuu minun luova tiimini. Luova tiimi jossa ideat otetaan ennakkoluulottomasti vastaan. Tiimi joka lähtee toteuttamaan hullujakin ideoita ex tempore. Luovuus ja hulluus yhdistettynä tempaisevat ulkopuolisetkin mukaansa, samalla tekemisen meininki osallistaa jokaisen tiimiläisen samalle haasteelle kuin painovoima konsanaan. Jokaisen tiimiläisen uskaltaessa olla oma itsensä ja jokaisen tuodessa omia ideoitaan esille, muovaa jokainen tiimiä vuoronperään täysin omanlaisekseen. Loppu tuloksena on erittäin selkeä, yksityiskohtainen tiimi, uniikki tiimi.

Aion henkilökohtaisesti haastaa tiimin käyttämään aikaa ajattelu prosessiin enemmän. Harjoittelu tekee mestarin ja kukaan ei ole seppä syntyessään. Kun uskallamme rohkeasti haastaa toistemme ajatuksia kehittämällä niitä, uskallamme varmasti käyttää omaa luovuuttamme asiakkaidenkin seurassa ja aivan varmasti tiimiakatemian jälkeisessäkin elämässä. Pienestä purosta lähtien eli omasta tekemisestä, ottamalla palloja vastaan ja muokkaamalla niitä joku muukin voi huomata luovuuden helppouden. Seuraavaksi dominot kaatuvat ja kaikkien päät ovatkin jo yhdessä.

 

Teemu Kukkonen

Osuuskunta Driimi

teemu@driimi.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!